You don't wanna see my darkside ~ 8

"Älä sä syytä mua murhasta!" Harry huusi minulle salin poikki.
"En väitä, vaan kerron totuuden" sihisin nuorukaiselle. Harry puristi nyrkkejään niin, että hänen käsilihaksensa jännittyivät.
"Ja niin mistä?!" Hän huudahti.
"Susta! Ja sun nyrkkeily urasta!" Kivahdin. Tiesin osuvani Harryn herkkään kohtaan.
"Turpa kii, sä et tiedä mistään mitään!" tuo jatkoi ja olin heti väittämässä vastaan. Samassa tuomari puuttui peliin.
"Nyt molemmat vaiti!" Istuin alas tuolille ja pyyhin hikeentyneitä käsiäni housuihini.
"Mistä te puhutte? Syytätkö nyt sinä, neiti Belmont herra Stylesiä murhasta? Herra Redingtonin murhastako?" johtaja pohdiskeli.
"Trevorin kuolema ei ollut murha! Se oli tapaturma!" Joku tuntematon kipakka nainen huusi.
"Älä sä puutu tähän, ämmä!" Harry murahti saaden tuomarin mulkaisemaan nuorukaista.
"Nyt meillä on viidentoista minuutin tauko, jonka jälkeen voitte jatkaa kertomuksianne tästä toisesta murhasta" Tuomari sanoi katsoen tiukasti Harryyn. Sitten pyyhälsin pois paikalta.

Harry oli jo aloittanut puhumisen, kun saavuin takaisin paikalle. Hän puhui sekavasti.
"Katsos... Trevor oli ihan kiva jätkä. Mut se mitä tapahtui Nashille ja Wyattelle... Äh se on vähän monimutkaista. Se ei ollu mikään pikku riita! Trevor ja Chaz... Saanko kysyä, että missä Chaz Fischer on?" Harry lopetti yhtäkkiä puhumisen. Kuka Chaz Fischer? Ikinä kuullutkaan...
"Hän ei päässyt tulemaan" Tuomari sanoi nopeasti.
"Kuka se on? Joku toinen kuollu mies vai?" Kysyin välissä. Tuomari pysyi hiljaa.
"Chaz oli toinen mies siellä maailmanpyörässä" Harry sanoi katsomatta minuun. Käänsin pääni pois hänestä.
"Ja miks se ei oo täällä? Kuoliko se?" Jatkoin yrmeänä.
"Jos herra Styles nyt jatkaisi kertomustaan, me pääsisimme joskus täältä poiskin!" tuomari ärähti. Harry yskäisi.
"Mitä mun pitää kertoa?" Kiharapää kysyi viattoman kuuloisena. Tuhahdin.
"Mistä murhasta te kaksi juuri äsken puhuitte!" Johtaja sähähti. Harry pysyi vaitonaisena pitkään, kunnes menetin hermoni.
"Harry on nyrkkeilijä! Ja se on hakannu kaks miestä, anteeks tappanu!" Ilmoitin kuuluvalla äänellä.
"Mistä sä sen tiedät?!" Poika kivahti, muttei vieläkään vilkaissut minuun.
"Mihin perustat väitteesi, neiti Belmont?" tuomari kysyi katsoen minua nenän varttaan pitkin.
"Kaikkihan sen tietävät. Ja Cat-..." Lauseeni keskeytyi, kun muistin, että itse petturi oli salissa. Hän istui takanani ja tunsin tuon katseen niskassani. "Vanha ystäväni kerto minulle Harrystä, kun muutin Lontooseen" sanoin lopulta.
"Tämä on vakava syytös, neiti. Mutta mitä sanot tähän Herra Styles?" tuomari kysyi.
"Voidaanko me keskustella tästä joskus toiste?" Kiharspää kysyi katsoen käsiinsä. Harry nosti päästä ja katsoi minuun. Jäin tuijottamaan hänen silmiinsä. Tuomari näytti hetken mietteliäältä ja puhui sitten koko salille kuuluvalla äänellä.
"Asia jää käsittelemättömäksi toistaiseksi. Kirjoitan tästä raportin, mutta oletan, että neiti Belmont ja Herra Styles selvittävät ongelmansa välillään" tuomari katsoi minuun.
"Se ei ole mikään meijän välinen ongelma! Miks toi ei saa mitään syytettä?!" kivahdin ja nousin taas seisomaan. Tuomari huokaisi.
"Selvä sitten. Huomenna kello kaksi, samassa paikkassa, oletan näkeväni teidä täällä neiti Belmont, herra Styles sekä neiti Casey. Kokous on päättynyt" Hän julisti. Miksi ihmeessä Cathy tulee tänne huomenna? Tai no, hän hän se syyttäjä on...

Taksi ajoi kotipihaani ja maksoin matkasta.
"Kiitti hei" sanoin latteana ja tassuttelin ovelle. Tällä kertaa avaimet olivat taskussani ja avasi kotioveni nopeasti. Sujahdin sisään ja ulkovaatteet eteiseen jättäen suuntasin suoraan keittiöön. Nälkä kurni vatsan pohjallani, lakitalon sämpylät eivät olleet mitään mainoionta ruokaa. Katsoin jääkaappiin, jossa ei ollut paljon vallinnan varaa. Otin yksinäisen kurkun käteeni ja kääntelin sitä ympäriinsä. Se oli mätä toiselta puolelta. Huokaisten heitin sen roskikseen ja päädyin pitsaan. Menin takaisin eteiseen ja olin juuri laittamassa takkia päälleni, kun ovikello soi. Avasin oven hämilläni. Mutta meinasin paiskata sen saman tien kiinni. Vierailijan vahva käsi sai otteen ovesta ja hän tunki sisään.
"Sä et oo kauheen tervetullut tänne" tiuskaisin nuorukaiselle.
"Amy, mihin oot menossa?" Harry kysyi yrittäen laskea kättään olalleni.
"Irti musta. Meen hakemaan pitsaa" sanoin hiljaa ja vedin toisen kenkäni jalkaan.
"Eiks sul muuta syötävää oo?" kiharapää kysyi.
"Mitä se sua kiinnostaa? Ei... tai no on, mutten jaksa alkaa tekemään mitään riisiä tai mitään sun muuta..." sopersin ja tungin toisen jalkani toiseen kenkään.
"Mähän voin aina tehdä sulle ruokaa" Harry sanoi, niin kuin mitään päiväistä kokousta ei olisi koskaan ollutkaan. Katsoin ylös päin. Harry seisoi edessäni ja katsoi minua vihreillä silmillään.
"Miks sä tekisit mulle ruokaa? Eikö sulla muuta tekemistä ole?" kysyin turhautuneena. Vaikka Harryn tekemä kotiruoka sai veden kielelleni, en voisi olla hänen kanssaan nyt.
"Eikö sun pitäisi vihata mua?" jatkoin hieman surullisella äänen sävyllä. Harry laski kätensä olkapäälleni.
"Miks mä vihaisin sua, Amy?" Harry kysyi katsoen minua silmiin.
"Koska mä syytin sua murhasta, vaikka se taisikin olla vaan pelkkä juoru..." sanoin kuiskaten ja siirsin katseeni maahan.
"Ootko sä sitten mulle vihainen?" kiharapää kysyi. Hän laski peukolonsa leualleni ja nosti päätäni pakottaen minut nostamaan katseeni häneen. Pudistin päätäni.
"En. Oon väsynyt, turhautunut, sekaisin ja päässä pyörii" sanoin ja heitin samassa takkini takaisin naulakkoon. Potkin kenkäni jalasta ja poistuin eteisestä.
"Kelpaako mun tarjous siis?" Harry kysyi laittaen takkiaan naulakkoon.
"Sä voit tehä meille ruokaa. Mut ei mitään muuta jooko? Eikä sanaakaan tästä sotkusta" pyysin, ja kiharapää lupautui kaikkeen siihen.
"No, tekiskö mieli pasta bolognese alla Harreh?" Harry vitsaili hassun kuuloisena ja sai hymyn huulilleni.
"Mitä ikinä. Sä oot kokki nyt" sanoin istuen keittiön tuolille seuratakseni nuorukaisen puuhia.

*****

Must tuntuu et tää oli nyt tosi tylsä... Ei vaan jaksa just nyt kirjottaa yhtään... :/

:D