I'd hold you, I'd need you, I'd get down on my knees for you ~ 2

Aurinko kiipesi hitaasti taivaankantta pitkin ja kipusi yhä korkeammalle. Minulla oli hyvä olo, olin juuri käynyt puolen tunnin mittaisella aamulenkillä. Kuivasin itseni vaaleaan pyyhkeeseen ja kipitin huoneeseeni. Minusta tuntui, että se oli taas päässyt sotkuun ja keräsin vaatteita lattialta. Käteeni osui valkoinen pitsitoppi ja kaivoin siihen sopivat vaalean punaiset kukkashortsit. Pujottaen kaulaketjua ylleni, huomasin puhelimen tärisevän pöydällä. Nappasin kännykän juuri, kun sain korun kaulaani.
"Huomenta" vastasin ystävälleni.
"Moi, mitä teet tänään?" Jennyn ääni kysyi ja taustalta kuului hälinää.
"En mitään erikoista" mietiskelin. "Pitäis varmaan raapustaa tota yhteiskuntaoppia ja kirjoitelmaa". Huokaisin tahtomattani katsellen kirjapinoa pöydän päällä.
"Sä ehit tekee ne huomenna. Tänään sä tuut kattomaan Hailyn esitystä, ne tanssii siinä leipomon eessä ja sit mennään shoppailemaan" Jenny ilmoitti, eikä minulla ollut siihen paljon sanomista.
"Puol yheltä leipomon edessä?"
"Joo, mä tuun kerranki ajoissa..." ystäväni nauroi ja jätti sitten heipat. Punnistin aikaa ja tyydyin siihen, etten ehtisi tekemään mitään hyödyllistä 45:ssä minuutissa. Hyppäsin kolme rappusta huoneestani ja sujahdin keittiöön. Kasasin leipätarvikkeita, mysliä ja jogurttia pöydälle. Mussuttelin aamiasta lueskellen samalla twitteriä puhelimestani.

"Vitsit sä oot niin loistava!" halasin hikistä Hailyä, joka hymyili minulle hengittäen syvään.
"Meni aika hyvin" tanssija totesi ja naurahti ilmeillemme.
"Aika hyvin?" Jenny kohotti kulmiaan. "Super hyvin!". Rivissä kävellen suuntasimme kauppakeskusta kohti, juttellen ja nauraen samalla niin kovaa, että jokainen vastaantulija kääntyi katsomaan meitä.

Siinä pienessä kulmakahvilassa oli paljon porukkaa, mutta löysimme silti paikkamme ikkunan vierestä. Laskin tarjottimen pöydälle varoen kahvin läikkymistä. Jenny istahti viereeni cappucino kädessään ja Haily meni vastapäätämme. Istuimme siinä syöden croissantteja, kun äkisti Haily muuttui kummalliseksi. Tiirallen jonnekin taakseni, tumma tukkaisen kasvoille laskeutui virnistys.
"Mitä te tuijotatte?" kuiskutin tytöille, kun Jennykin alkoi virnistää. "Haloo?" heilutin kättäni Hailyn silmien edessä.
"Eihän me mitään katsota" Haily sanoi hörppien kahviaan. Tutkailin hänen silmiään. Ihan kuin hän seuraisi jotain tyyppiä katseellaan... Käänsin päätäni liiankin nopeasti ympäri hiukset liehahtaen ja tuttu tunne täytti taas vatsani. Seisoit muutaman sadan metrin päässä pöydästämme jutellen kavereillesi. Et hymyillyt, sinulla oli samat ilmeettömät kasvot, kuin aina ennenkin. Huulesi liikkuivat nopeasti, kun sanoit jotain toisille pojille ja käännyit meitä kohti lähteäksesi. Aika tuntui hidastuneen ja joka askeleella tulit lähemmäksi. Tummat hiuksesi olivat hieman tavallista sekaisemmin, mutta ruskeat silmäsi tuijottivat lattiaa. Yhtäkkiä nostit pääsi ja käännyin nopeasti pois. Hautaduin hiuksiini ja toivoin, ettet huomaisi minua. Kun uskalsin nostaa katseeni ylös, olit mennyt, ja nousin paremmin istumaan. Haily ja Jenny katsoivat minua ja sitten toisiaan.
"Mitä?" kysyin ja kumosin loput juomat kurkustani alas.
"Tästä tuleekin hankalampaa, kuin me kuviteltiin" blondi huomautti suuntaan, minne sinä olit kadonnut. "Mut voi vitsi Zayn on komee" Jenny jatkoi. Haily yhtyi siihen ja tytöt alkoivat taas keskustella sinusta kovaan - aivan liian kovaan - ääneen.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ehdin nukkua vain viisi tuntia. Ilta meni pitkäksi, enkä saanut unta ennen yhtä, mutta silti minun vain oli kammettava ylös kuudelta. Silmät vielä puoliksi ummessa pesin hampaani ja huuhtelin kasvoni viileällä vedellä. Vaatekaapille päästyäni kello näytti jo ties mitä ja päädyin samoihin vaatteisiin, kuin lauantaina. Pakkasin kaikki kirjat ja eväät mustaan olkalaukkuun ja kipitin keittiöön. Rouskutin vihreää omenaa samalla, kun juoksentelin ympäri asuntoani etsien puhelinta, kirjojani ja muita tavaroitani.
"Ääsh kello on jo noin paljon!" supisin itsekseni ja juoksin eteiseen. Työnsin mustat maiharit jalkaani ja nappasin painavan laukun olalleni. Lukittuani oven, lähdin suuntaamaan kouluun.

Kello soi samalla sekunnilla, kun pääsin koulun pihalle. Pujahdin muiden oppilaiden mukana sisään ja suuntasin toiseen kerrokseen, jossa tunti alkaisi näillä minuuteilla. Opettaja saapui juuri luokkaan, kun sujahdin omalle paikalleni. Vasta, kun istuin alas tuolille ikkunariviin, ehdin katsoa ympärilleni. Alitajunnastani vilkuilin heti takakulmaan, jossa sinä useimmiten istuit. Mutta sinä päivänä et ollut siellä. Pettymys kulki lävitseni ja hymyilin vaivalloisesti vierustoverilleni, joka istui viereeni. Yritin etsiä katseellani vaivihkaa sinun mustia hiuksia, mutten tavoittanut sinua mistään.
"... Ensi viikolla saatte sitten näyttää taitonne minulle, joten ahkeroikaa nämä tunnit nyt kunnolla..." opettajan ääni kähisi edessä ja kaivoin luonnosteluvihkoni pöydälle. Teroitin lyijykyniäni ja asettelin ne pituusjärjestykseen pulpetille kuunnellen aihetta. Ajatukseni kuitenkin kaikesta huolimatta pohtivat, olitko sinä kenties myöhässä, kipeä vai muuten vain pois? Yritin vielä tiirailla ympäri luokkaa kasvojasi, mutta kolmenkymmenen oppilaan joukosta sinua ei näkynyt. Olin niin pettynyt - tämä oli ainoa yhteinen tuntimme koko viikkona, sillä keskiviikon luova kirjoitus oli peruttu.
"... Ja takaseinällä näette loistavan malliteoksen Franco Clunin lyijykynä teoksesta" opettaja selosti ja käännyin tylsistyneenä muiden tavoin takaseinää kohti.

Ja se teos totta tosiaan oli upea. Kaksi tummanruskeaa silmää osuivat omiini muutamaksi pitkäksi sekunniksi. Äkisti teos heräsi eloon ja kääntyi ympäri. Silmät katosivat ja tilalle ilmestyi mustat hiukset. Samassa tajusin sinun istuvan siinä takaraivo minuun päin. Et ollutkaan kipeänä tai lintsaamassa. Sinä istuit takanani - niin lähellä, etten ollut edes tajunnut sinua siinä. Käännyit takaisin minua päin ja siirsin nopeasti silmäni teokseen. Se erityinen tunne, joka läpäisee minut joka ikinen kerta, kun vain ajattelenkin sinua, pyörähti vatsassani. Vilkaisten vielä nopeasti jumalattoman komeita kasvojasi käännyin takaisin taululle päin.
"Joten annan teille täysin vapaat kädet tähän työhön. Muistakaa vain, että sen täytyy olla valmis ensi viikolla, joten..." opettajan sanat hiipuivat hitaasti pois päin, kun ajattelin sinua. Istuit takanani, niin lähellä, että pystyin kuulemaan, kun raapustit kynällä jotain paperille.
"Ja sitten vain töihin!" opettaja kuulutti oppilaiden lähtiessä hakemaan paperia, kyniä ja inspiraatiota. Minä katselin ulos ikkunasta ja seurasin mummon taistelua sateenvarjon kanssa. Puiden lehdet alkoivat hitaasti vaihtaa väriään keltaisen ja punaruskeiden sävyihin. Taivas näytti uhkaavalta ja kohta alkaisi varmasti satamaan. Miksi koko syksy aina sataa? Eilen oli juuri näyttänyt siltä, että aurinko voisi näyttäytyä, mutta sitten pilvet veivät taas vallan. Aloin hahmottelemaan hiljaista katua ja uhkaavia pilviä paperille ja huomaamattani pyörit koko ajan mielessäni.

*****
Oon kipee ja siks ei eilen tullu uutta tekstiä :)
Mut tänään varmaan saan kirjotettuu vielä toisen, mut mitäs pidätte? :D