*Huomatkaa kertojan muutos*
Olgan katse osui tumma tukkaiseen nuorukaiseen, joka nojasi kylmään seinään, niin kuin joka päivä. Tyttö olisi voinut tuijottaa tuota koko loppu elämänsä, mutta se olisi herättänyt liikaa huomiota. Hän tyytyi vähän väliä vilkuilemaan Zayniä, joka salaperäinen ilme kasvoillaan tuijotti ihmisten kenkiä. Olgan ympärillä tytöt juttelivat tulevasta kokeesta, mutta Olga oli keskittynyt tutkimaan ihastustaan. Hän tuijotti noita kasvoja yrittäen painaa kuva mieleen mahdollisimman tarkasti. Yhtäkkiä kohde nosti kasvojaan Olgaan päin ja vaalea tukkainen tyttö käänsi katseensa äkisti toiseen suuntaan. Hän ei missään tapauksessa haluaisi tuon huomaavan hänen tuijotustaan. Mitä Zaynkin siitä ajattelisi? Olga ei kuitenkaan voinut lopettaa Zaynin tiirailemista, vaan teki sitä nyt vain hieman varovaisemmin.
Koulupäivän jälkeen Olga kävi lokerollaan ja pakkasi kirjansa laukkuun. Hänen kaikki kamansa eivät mahtuneet pieneen olkalaukkuun, joten hänen täytyi kantaa kädessään muutamaa kirjaa ja A3 kokoista luonnostelu vihkoa. Lukittuaan kaappinsa, Olga kääntyi ympäri vauhdikkaasti. Samassa kun hän oli lähdössä viilettämään kohti ovea, tyttö melkein törmäsi oppilaaseen, joka oli kumartunut omaan lokeroonsa. Olga sai juuri ja juuri pidettyä tavarat käsissään, ja silmänräpäyksessä poika oli noussut seisomaan katsoen suoraan Olgan vihreisiin silmiin. Siinä hetkessä tyttö olisi voinut pyörtyä. Miten hän ehti tänne jo? hän ihmetteli. Zayn laski katseensa pois ja hymähti hiljaa. Olga olisi mielellään antanut vaikka miljoonan, että olisi saanut katsella vielä noita ruskeita silmiä hetken pidempään. Tyttö tiesi, että ruskea silmäinen katoaisi tuosta minä hetkenä hyvänsä, joten rohkaisi itsensä ja avasi suunsa.
"Moi... Oliks se niin, että meijän keskiviikon äikän tunti on peruttu?" Olgan mielestä hänen äänensä kuulosti typerältä, eikä keksinyt mitään järkevää sanottavaa, joten tyytyi kysymään päivän selvää asiaa.
"Ei ole. Luulis sun tietävän..." Zaynin puhe oli matalaa muminaa.
"Okei, nähään taas" Olga olisi voinut vajota maan sisään ja homehtua sinne. Hän lähti nopeasti pakoon paikalta ja pysähtyi vasta ulkona. Sadetta tuli melkein vaakasuoraan, mikä sai tytön huokaisemaan. Olga kaivoi sateenvarjoaan laukun pohjalta manaten säätä. Kun hän sitten löysi sateenvarjonsa, tyttö huomasi sivusilmällä tutun tumman nuorukaisen, joka juoksi ulos toisesta ovesta ja katosi kulman taakse. Olgaa tuli sääliksi tuota, ei omistanut edes sateenvarjoa. Mutta ennen kaikkea hänen oli jo nyt ikävä tuon tumman ruskeita silmiä.
"Mikä kesti?" Jenny marmatti Olgan astuessa suojaan sateelta.
"Sorry" vaalea tyttö sai ja riisui päällistakkinsa asettaen sen naulakkoon. "Unohduin tekemään muistiinpanoja" Olga tarkensi. Jenny mutisi jotain liiasta opiskelusta, joita Olga ei ottanut kuuleviin korviinsa. He menivät keittiöön, jossa Jenny alkoi keittää teetä Olgan unohtuessa katselemaan ulos. Sadepisarat valuivat ikkunalasia pitkin kuin kyyneleet. Olgalle tuli ahdistunut olo muistaessaan, miten itki aamulla ajatellessaan, ettei ikinä saisi herätä Zaynin vierestä toisen kädet ympärillään. Tuo painoi päänsä alas ja väänteli sormiaan. Hän nosti päänsä vasta, kun kuuli Jennyn kaatavan teetä mukeihin.
"Missä Haily on?" Olgan ääni oli muuttunut käheäksi, ja hän yskäisi kuivasti.
"Tulee treenien jälkeen" Jenny sanoi istuen alas ja kaatoi teehensä sokeria. "Se se sitten jaksaa" toinen jatkoi.
"Se on sen koko elämä" Olga totesi ja kulautti teetä kurkkuunsa. Se oli kuitenkin niin kuumaa, että juoma poltti hänen kielensä.
"Niin on" Jenny sanoi katsellen ankeaa ilmaa ulkona. "Millasta oli koulussa?"
"Ikävystyttävää" Olga vastasi toden mukaisesti muitellen yhteiskuntaopin tuntia, jolloin olisi voinut nukahtaa siihen paikkaan. "Alotettiin tekemään lyijykynä työtä haluamastansa aiheesta" Tuo kertoi ja hörppäsi nyt varovaisemmin teetä.
"Eiks se oo kauheen hankalaa? Mistä teet?" Jenny kummasteli otsa kurtussa.
"No vaatiihan se vähän kärsivällisyyttä" Olga totesi. "Teen sellasen sateisen katukuvan"
"Iltaa taloon!" Joku paiskasi oven selälleen ja marssi sisään.
"Haily!!" Jenny huudahti ja hyppäsi alas tuolistaan. "Meillä olikin jo ikävä" Tuo katosi eteiseen ja tytöt juttelivat siellä muutaman minuutin. Olga oli ajatuksissaan ja korjasi teekupit tiskikoneeseen. Zaynin kasvot tunkivat hänen ajatuksiin ja tyttö halusi hänet ulos päästään. Hän ei ollut huomannut toisten tulleen keittiöön ja säikähti heitä kääntyessään.
"Sori, oli raskasta koulussa..." Olga selitti tyttöjen katsoessa häneen ihmetellen.
"Näiks Zaynii?" Haily hyppäsi suoraan asiaan virnistäen. Olga mietti kahdesti kertomista.
"Joo. Yhtä vähäpuheinen, kuin aina ennenkin" tyttö vastasi. He suuntasivat Jennyn huoneeseen, joka oli yhtä sotkussa, kuin aina ennenkin.
"No en mä jaksa tuhlata elämää siihen, että siivoon huonetta" Jenny puollusteli. "Sitä paitsi näistä vaatteista suurin osa on Iken..." tuo mutisi kerätessään vaatteita tuolin karmille.
"No sehän selittää kaiken..." Haily totesi kulmat koholla. Tumma tukkainen käveli sängyn vierelle ja katseli vaatteita lattialla. "Tais olla vauhdikas ilta, kun vaatteetki on vaan heitetty tähän... Ihmekös, kun sä et vastannut mun viesteihin" Haily sanoi vihjailevasti.
"Vastasinhan!"
"Niin, aamulla" tumma hiuksinen sanoi kaatuen sängylle.
"Mutta jos nyt keskityttäisiin tähän ajankohtaiseen aiheeseen, meijän ihastuneeseen yksilöön" Jenny kääntyi Olgaa päin ja odotti jotain. Olga ei jaksanut vastata noille, he kuitenkin vain tahtoivat tietää, oliko tämä puhunut Zaynille vihdoin, vai pysynyt taas suu tukossa. Saisivat itse kysyä, jos kiinnosti niin kovin.
*****
No olipas tylsä luku... Kirjotin sitten 'ei kenenkään' näkökulmasta, mikä onki ihan kivaa vaihtelua :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Ne saa mut aina hymyilemään :)