You don't wanna see my darkside ~ 16

Heräsin seuraavana aamuna unen pöpperöisenä auringon säteisiin. Hymy oli ensimmäinen asia, joka nousi kasvoilleni. Olin selvittänyt asiat Cathyn kanssa, mikä oli yksi viidestä tavoitteistani. Ensimmäinen oli maksaa ne kauhistuttavat puoli miljoonaa ja päästä siitä jutusta eroon. Toinen oli löytää kunnollisia töitä jostain. Kolmas, joka oli nyt hoidettu, oli sopia asiat Cathyn kanssa. Toisiksi viimeinen oli haastava. Minun pitäisi lopettaa viiltely ja saada kiinni elämästä. Viimeinen, ja kaikista tuskaisin asia, oli saada Harry luokseni. Tiesin, että onnistuisin siinä vielä joskus. Ja nyt olin kaksi kertaa varmempi asiasta. Kaikki järjestyisi vielä jonain kauniina päivänä.

"Huomenta Amy!" Cathy huikkasi ja veti vehot pois ikkunan edestä. Nousin lattialta, jossa olin nukkunut patjan päällä, ja katsoin kelloa.
"Se on jo yheksän!" huudahdin ja pommasin pystyyn. "Ei vitsit mun työt alko jo tunti sitte" panikoin ja aloin paniikissa vetää housuja jalkaani.
"Rauhotu, tänään on lauantai" Cathy ilmoitti ja huokaisin helpotuksesta. Laitoin harmaan paitani päälle ja seurasin ystävääni sitten keittiöön. Hän lörpötteli jotain itsekseen ja oli muutenkin ihmeellisen eloisan näköinen. Tyttö kokkasi aamupalaa meille reippasti.
"E-ei mulla oo nälkä..." sanoin, kun hän latoi lautaselle leipää, mysliä, hedelmiä ja jogurttia.
"Miksei? Söisit nyt ees vähän" Cathy sanoi ja vilkaisi minua. Ei minulla ollut nälkä. Ei ollut enää pitkään aikaan ollut.
"No voin mä ihan hiukan ottaa" sanoin epävarmasti ja sain eteeni kaksi leipää ja jogurttia.
"Mä sanoin mielestäni hieman" huomautin ystävälleni.
"No sun pitää olla iskussa tänään" hän sanoi ja tunki suuhunsa banaania.
"Miten niin?" kysyin varoittavalla äänen sävyllä. Cathy vilkaisi minua kulmiensa alta.
"Sä menet tänään pankkiin ja maksat sun velkasi pois" hän sanoi innoissaan.
"Mut... Ei mulla oo rahaa" sanoin ihmeissäni.
"No tiedetään! Sen takia mä hommasin sulle rahat kasaan" Cathy ilmoitti onnellisena.
"Mä en ehkä halua tietää mistä..."
"Mä ja Harry autetaan sua" tyttö totesi.
"Harry? Mitä?! Ettekä auta!" Kivahdin ja läpsäisin käteni pöytään.
"Rauhotu nyt jo, asia on jo päätetty" Cathy sanoi ja vei tyhjän lautasensa tiskikoneeseen. Minun loputkin ruokahalut menivät. Olin taas tulossa vihaiseksi. En halunnut muiden sekaantuvan minun asioihini. Hengitin syvään ja vein lautaseni tiskipöydälle. Cathy oli kadonnut jo huoneeseensa, ja heitin huomaamatta leivän roskikseen. Kaadoin teen viemäriin ja laitoin astiat hitaasti tiskikoneeseen.
"Kiitos aamupalasta!" huikkasin ystävälleni ja suuntasin vessaan. Harjasin hiukseni ja laitoin ne ponihännälle. Poistuin vessasta ja totesin olevani valmis. Valmis kohtaamaan maailman. Ajatus sai minut naurahtamaan typerästi.
"Mennäänkö jo?" kysyin ja Cathy tuli valmiina ulos huoneestaan. Hänellä oli ihana luonnollinen meikki kasvoillaan ja hiukset kivasti ponnarilla.
"Miksen mä oo noin kaunis?" kysyin epätoivon sävähtäessä äänessäni. Cathy tuli luokseni ja hymyili.
"Sähän oot. Ja ei ulkonäöllä oo väliä" tuo sanoi ja tunki sitten kenkänsä jalkaan hoputtaen minua.

"Sehän meni hyvin!" Cathy hihkaisi pankin ulkopuolella.
"Paremmin ku hyvin" totesin ja hymyilin itsekseni. Vilkaisin nopeasti vieressäni tallustavaan Harryyn, mutta käänsin pääni pois. Olimme nyt maksaneet sen puoli miljoonaa kolmeen osaan. Lupauduin kyllä maksamaan heille takaisin, mutta eivät he huolineet rahojani.
"Ystävät auttaa hädässä" Cathy oli sanonut. Pankin johtaja oli tyytyväinen päätökseemme ja saimme asian hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Varsinkin minä olin helpottunut.

"No, Harry. Mistä tää juttu oikeen juurtaa juurensa?" Cathy kysyi kiharapäältä. Tuo epäröi hieman, mutta vastasi totuuden mukaisesti.
"Kun Trevorin ja Chazin kaverit kuoli nyrkkeilymatsissa, ne halus kostaa mulle, että olin tappanu niitten kaverit" Harry kertoi hieman sekavasti.
"Mut ethän sä niitä oikeesti tappanu" Cathy naurahti, ja minä painoin pääni maahan.
"Kyllä mä sen taisin tehä" Harry tunnusti ystäväni kauhistuessa.
"Ai... No se juttu on varmaan sitten loppuun käsitelty" Tyttö sopersi. Hänelle taisi tulla yllätyksenä, että juoru olikin totta. "Mennään Amy" Cathy sanoi minulle ja vilkaisin nopeasti nuorukaiseen.
"Nähään" huikkasin ja juoksin sitten Cathyn perään toiseen suuntaan.
"Mistä sä nyt noin kiivastuit?" ihmettelin tosissani. Hän katsoi minua tuimasti.
"Se. On. Murhaaja. Et sä siihen voi olla ihastunu" Cathy sanoi. Hallitsin vihani ja koitin keksiä järkevän vastalauseen.
"Murhaaja on ihminen, joka suunnitellusti tappaa haluamansa ihmisen" sanoin samalla tavalla, mikä minulle oli opetettu kuulusteluissa.
"Mitä ikinä, se on hullu"
"Älä arvostele sitä. Tai mua!" kivahdin, mutta kaduin sanojani. Cathy ei enää puhunut minulle, vaan kävelimme vaitonaisina kohti ystäväni asuntoa.

*****
SO SORRY!! Tuli sika lyhyt ja tylsä luku tää :( 

Mielipiteitä? :D Onks tää surkee...