You don't wanna see my darkside ~ 6

Amy:

Heräsin auringon sarastaessa ikkunasta silmiini. Painoin silmäni tiukasti takaisin kiinni. Ojentauduin hieman ylös päin ja aukaisin silmäni hitaasti. Kun ne olivat tottuneet kirkkaaseen valoon, huomasin äkkiä olevani sairaalassa. Kipusin nopeasti istumaan ja siitä seisomaan. Vilkuilin hätäisesti ympärilleni. Huomasin tutut kiharat valkoisella sängyllä toisella puolen huonetta. Nilkutin huoneen poikki ja tunnistin henkilön jo kaukaata. Näky Harry happilaitteissa sai pääni pyörälle. Minun oli pakko ottaa tukea sängyn päädystä. Nuorukainen näytti niin viattomalta ja haavoittuvaiselta, että minua alkoi heikottaa. Olin jo istumassa penkille, kun muutin mieleni. Ei, en voisi jäädä tähän. Syöksyin kohti ovea ja avasin sen ääntäkään päästämättä. Kurkistin käytävälle ja valkopukuiset lääkärit hääräsivät sinne tänne. Astelin käytävällä kuin muinamiehinä ja kiihdytin vauhtiani koko ajan. Olin jo infopisteessä, kun käänsin päätäni taakse varmistaakseni, ettei kukaan ollut huomannut minua. Kun joku pitkä takkinen sairaalantyöntekijä katsoi minua pitkään hämillään, sinkosin ulos liukuovista. Sairaalan pihalla odotti vielä suurempi kaaos, kuin sisällä. Erilaisia autoja - ambulansseista rekka-autoihin -  kaahaili sinne tänne. Kompuroin jalkakäytävällä ja kuiskailin anteeksi pyyntöjä ihmisille, joihin törmäilin. Kiihdytin vautiani koko ajan ja käännyin pienemmälle tielle. Talsin koko matkan väsyneenä kotiin asti. Olin juuri päässyt ovelle, kun mieleeni juolahti eräs asia. Aloin hysteerisesti kaivella taskujani. Sitten suustani pääsi estoton kirosanojen purkaus. Rupesin hakkaamaan ovea. Miten hitossa nyt pääsen sisälle ilman avaimia. Lohduttomana lui'uin ovea pitkin maahan. En edes jaksanut nousta siitä ylös. Suljin silmäni. Ajatukseni hiipivät Harryyn vastustamattomasti. Yhtäkkiä kuulin jonkun huutavan nimeäni. Nostin varovasti kirkkaan katseeni ylös. Näin Harryn juoksevan minua kohti. Sain jostain uutta virtaa ja hyppäsin pystyyn. Juoksimme toisia kohti ja hyppäsin hänen syliinsä. Naapurit olivat kokoontuneet pihalle ja kaikki taputtivat meille...

"Amy!!" hätkähdin hereille kuullessani huudon. Katsoin ylös ja näin Cathyn edessäni. Hän nosti minut ylös ja sulki minut halaukseen.
"H-harry... se teki j-jotain n-niin kau-h-heaa..." änkytin ystäväni olkapäätä vasten.
"Shh... Rauhoitu hetkeksi" kuulin hänen sanovan. "Mitä sä täällä ulkona istut?" Cathy kysyi huolestuneena.
"M-mä hukkasin mun a-avaimet..." lause tuli ulos pelkkänä kuiskauksessa. Cathy silitti selkääni ja veti minut vähän kauemmas itsestään.
"Tuut nyt mun luokse ja kerrot kaiken" tyttö käski. Tottelin häntä ja noustessani ylös kiersin yhden kutrini korvan taakse. Kompuroin tokkuraisena Cathyn perään hänen pienelle autolleen. Istuin eteen ja kiinnitin turvavyön. Ystäväni lähti ajamaan kotiinsa.

"Mitä Harry on tehnyt?" Cathy kysyi. Hengitin syvään ja vastasin:
"S-se vei mut London eyelle-"
"Oi!" Cathy vingahti. "Niinku treffeille vai?" Hänen äänestään kuului ennenminkin uteliaisuus, kuin huolestuneisuus.
"Kai... Alussa se vilkuili koko ajan jotenki... Hätääntyneesti ympärilleen" kerroin ystäväni kuunnellessa korva tarkkana. "Sit me noustiin sinne vaunuun. Oltiin siel ihan korkeella, kun Harry... S-se vaan niinku... H-hyppäs alas sieltä" ääneni murtui lopussa.
"Mitäh?!" Cathy huudahti katsoen minua järkyttyneenä.
"Joo, jotkut miehet jahtas sitä ja niillä oli aseet. Harry hyppeli siellä sadan metrin korkeudessa. Kaikki ihmiset huus sielt alhaalta ja palomiehet kokoontui siihen alas. Mä olin ihan paniikissa, ja näin, ku ne hullut miehet ampu sieltä" tässä vaiheessa yritin estää kyynelvirtaa. Cathy huomasi sen ja silitti minua rauhoittavasti olkapäästä. Jatkoin hiljaa:
"Jossain vaiheessa Harry yritti hypätä tyyliin seitsemän metrii ilmassa, mut s-se ei o-onnistunu ja... Ja putos" Pyyhin kyyneleen pois poskeltani ja katsoin käsiäni. Olin hiljaa, mutta ystäväni kehotti minua jatkamaan.
"Harry sai kiinni rautatangosta, mut se näytti niin heikolta, ja arvasin, ettei se pysy siinä kauaa, joten rikoin lupaukseni ja hyppäsin alas sieltä vaunusta". Cathy henkäisi säikähtäneenä.
"Ootsä järkes menettäny?!" tyttö kiljahti. Nyökkäsin ujosti hymyillen.
"Pääsin Harryn luokse, mut se toinen mies pääsi meijän luo. M-mä e-en ta-tajunnu, mi-mitä tein ja v-vaan p-potkaisin s-sitä vatsaan. Se putos alas, ja m-mä tapoin sen" purskahdin itkuun. Cathy rauhoitteli minua ja antoi minun itkeä hänen olkapäätään vasten. Cathy näytti jotenkin miettiväiseltä, mutten jaksanut kiinnittää häneen huomiota.

Heräsin seuraavana aamuna ovikellon soittoon. Avasin silmäni hitaasti, ja näin makaavani sohvalla. Huomasin Cathyn vilahtavan eteiseen ja ovi aukeni. Sieltä kuului puheensorinaa ja hetken päästä Cathy tuli olohuoneeseen vakava ilme kasvoillaan.
"Se kysyy sua" tuo vastasi ja nousin ylös sohvalta. Ovella odotti tummassa virkapuvussaan oleva mies.
"Amy Belmont, oletan?" mies kysyi ja nyökkäsin pienesti. Sydämmeni pomppasi kurkkuuni tahtomattani.
"Poliisista päivää. Meidän täytyisi viedä sinut mukanamme asemalle. Amy Belmont, olet syytteessä Trevor Redingtonin murhasta" poliisi sanoi kylmästi. Sydämmeni tuntui pysähtyneen, kun katsoin miestä ja sitten Cathyä. Siis kuka? Poliisi otti minut käsivarresta kiinni ja talutti minut ulos talosta.
"Mitä?! Kenen? En mä nyt voi lähteä, hei kato mun vaatteita!" sekoilin, kun poliisi vainn talutti minua eteen päin. Katsoin ystävääni, joka seisoi paikoillaan ovellaan. Tyttö tuijotti minua tyhjällä katseella, eikä sanonut mitään. Sitten tajusin.

Hän oli petturi. En olisi ikinä saanut luottaa häneen. Olin tuntenut hänet hyvä jos kuukauden. Ja nyt jo hän petti luottamukseni. Hän oli kertonut poliiseille siitä. Ja nyt minä olin menossa poliisiasemalle syytteessä jonkun tuntemattoman miehen murhasta.

*****

Yhyy, mä joudun huomen kouluun!! :'( :''( En tahdo sinne vankilaan!! 

Mut, sori tästä tuli vähä lyhkäne :( 

Mut laittakaa kommentti, mitä tykkäätte tästä ja piristäkää mun päivää, kiitos :D:D

<3<3<3