You don't wanna see my darkside ~ 5

Havahduin pikku hiljaa takaisin maanpinnalle. Joku painoi torvea pihassa jo varmaan kymmenettä kertaa. Sitten todellisuus iski päin kasvojani. Miksi? Miksi olin niin heikko ja sorruin taas tähän? Olen toivottomampi, kuin ikinä luulinkaan... Taas auto tööttäsi pihasta. Nousin lattialta ja keräsin itseni kokoon ja astuin ulos vessasta. Katsahdin ulos. Musta auto oli pysäköinyt pihaan ja joku nousi autosta. Harry lähestyi uhkaavasti oveani. Kirosin hiljaa ja juoksin nopeasti huoneeseeni sulkien vessan oven tiukasti. Avasin vaatekaappini ja heittelin vaatteita ulos sieltä. Sitten löysin sattumalta täydelliset vaatteet: valkoinen lämmin villapusero ja mustat mukavat farkut. Vedin ne nopeasti ylleni ja harjasin hiukseni takuista. Jätin ne auki harteilleni. Kiirehdin uudestaan vessaan ja puhdistin ranteeni vedellä. Niistä ei vuotanut enää verta, joten en laittanut turhaa huomiota keräävää sidettä. Vedin vain hihan niiden ylle. Viimeisin asia maailmassa, jonka halusin tapahtuvan, oli Harryn huomaavan viiltoni. Kaikki muu kävi. Siinä paha, missä mainitaan. Harry koputti juuri silloin oveeni. Pöyhin nopeasti hiuksiani ja laitoin kaulakorun kaulaani. Sitten huokaisin syvään ja olin valmis kohtaamaan maailman.

Tartuin ovenkahvaan. Harry seisoi puisen oven takana, komeampaan kuin muistinkaan. Ennen kuin hän avasi suunsa, halusin vain syöksyä hänen halaukseen.

"Iltaa, upeus" kiharapää sanoi ja jatkoi: "Valmiina?" Nyökkäten sammutin valot, otin laukkuni ja laitoin ulko-oven lukkoon. Harry johdatti minut autoon ja avasi minulle oven pelkääjänpaikalle. Hän kiersi kuskin paikalle. Jotenkin minusta tuntui, että oli turha kysyä, minne olimme menossa. Katselin vain poissaolevana maisemia ja ohikiitäviä ihmisiä. 

"Amy? Mitä mietit?" Harry kysyi vierestäni ja laski ison kätensä reidelleni. Hän yllättyi, kun en vetänyt sitä pois. En vastannut tuohon mitään. 

"Onks kaikki hyvin? Oot hiljainen ja poissaoleva" tuo sanoi katsoen tiehen. Miksi hän jaksoi välittää minusta? Harry kääntyi katsomaan minua vihreillä silmillään. Näin hänet nyt aivan uudessa valossa. Tuijotin hänen kasvojaan, kun Harry keskittyi ajamaan. Hänen leukansa oli sileä, ilman sänkeä. Harryn huulet näyttivät ihanan pehmeiltä ja voisin... Ei, en voisi. Harryn nenä ei ollu iso, kuten minulla. Kiharapään silmäripsien taakse kätkeytyi vihreät kimaltavat silmät. Tuon hiukset olivat sekaisin, mutta niitä oli hieman laitettu pystyyn. Käänsin katseeni pois hiljalleen. Autossa oli hiljaista, ei mitenkään kiusallista. Nautin siitä ja katselin vaitonaisena tien kiiltävää pintaa. Harry pysäytti auton parkkipaikalle. Hän nousi autosta, mutta minä jäin vain odottamaan, kunnes hän tulisi avaamaan oveni. Ja niin hän tekikin.

"Kiitos" sanoin hiljaa ja astuin ulos autosta. Harry paiskasi auton oven kiinni ja lukitsi auton. Sillä aikaa minä päätin ryhdistäytyä ja unohtaa kaiken pahan.

"Sä oot muuttunu" totesin Harrylle, kun hän laittoi kätensä lantioni ympäri. 

"Millä tavalla?" Tuo naurahti. Katsoin pidempää nuorukaista kasvoihin.

"No tiiätsä? Et enää yritä suudella mua väkisin" sanoin virnistäen. Kiharapää nyökkäsi hymyillen pienesti ja puri huultaan. 

"Säkin oot muuttunu. Pidät suus kiinni, etkä latele mulle haukkuma nimiä koko ajan" Harry sanoi sai läpsäisyn olkapäälleen. Harry pussasi hiuksiini. 

"Ootko tyytyväinen?" Harry kysyi. En viitsinyt vastata tuolle.

Huomasin nyt vasta, että olimme tulleet London eyelle. Menimme jonoon ja huomasin Harryn vilkuilevat koko ajan jotain takanaan. Otin hänen kätensä pois alaselältäni. Harry katsoi minuun ja laittoi kätensä takaisin. Vedin sen pois, mutta kiharapää laittoi sen itsepintaisesti takaisin. 

"Lopeta se muitten naisien vilkuilu sitten" kuiskasin ja annoin Harryn pitää kätensä lantiollani. 

"En mä muita katsele. Miks katselisin, ku mulla on sut?" Harry kysyi ja hymyili hurmaavasti. Ei, tämä oli juuri sitä, mistä Cathy oli sanonut. Harry yritti 'hurmata' minut itselleen. Silti, tuo näytti syötävän suloiselta. Harry katsoi nopeasti sivulleen ja piiloutui sitten kätensä taakse. 

"Keneltä sä piiloudut?" Kysyin turhautuneena.

"En keneltäkään" tuo hörähti ja veti minua lähemmäksi.

 Pääsimme vaunuun ja istuimme siihen vastatusten. Katsoin maisemia, mutta vihreä silmäinen valui alas päin penkillä ja tiiraili jotain alhaalla. Tukahdutin huokauksen, vaikka tuo näytti hieman huvittavaltakin. Hivuttauduin Harryn viereen ja liu'utin käsiäni pitkin hänen kehoaan. Sain vihreä silmäisen huomion itseeni. Siirsin Harryn kädet lantiolleni, ja laitoin omani hänen niskansa taakse. Lähestyin hänen huuliaan hitaasti. Olin suutelemassa häntä, mutta pussasin tuota vain poskelle. 

"Harry, miks oot tollanen?" Kuiskasin hänen korvaansa ja vetäydyin vähän kauemmas. 

"Ai millanen?" Tuo kysyi ja katsoin häntä ihan-kuin-et-tietäis -ilmeellä. 

"Vilkuilee koko ajan jonneki suuntaan" selvensin. 

"Katoin vaan, oliks toi yks vanha kaveri..." Harry valehteli. 

"Haz, me molemmat tiedetään, et toi on valetta" sanoin ja katsoin toista silmiin. Harry katsoi syvälle silmiini ja siirsi katseensa sitten huuliini. Hän puri huultaan ja koitti saada minut hulluksi tuolla ilmeellä. Harry katsoi uudestaan silmiini ja risti kätensä selkäni taakse. Nousimme vaunussa ylös päin ja olimme nyt kaikista korkeimmalla. Harry kumartui hitaasti lähemmäksi minua. 

Sitten hän pysähtyi. Tunsin hänen jäykistyvän ja minä hämmästyin. Harry katsoi hitaasti ikkunasta toiseen vaunuun, jossa istui kaksi miestä mustissa asuissa. Ne molemmat tuijottivat meitä karmivasti. Kiharapään silmät suurenivat ja tuo meni selvästi paniikkiin. 

"Amy, nyt on tosi kyseessä" Harry sanoi pysytellen rauhallisessa äänen sävyssä. Rypistin otsaani.

"Sä pysyt täällä. Selitän sulle myöhemmin. Mun on pakko tehä tää" Harry sanoi ja asetti pikaisen suudelman otsalleni. Katsoin häntä hämilläni, kun hän nousi hitaasti seisomaan. En osannut odottaa mitä seuraavaksi tapahtui. Yhtäkkiä Harry kohotti jalkansa ja potkaisi voimalla vaunun ovea. Kylmä ilmavirta puhalsi sisään, kun ovi rikkoutui ja putosi jonnekin alas. Tajusin, mitä Harry oli tekemässä. 

"Harry! Ootko lopullisesti menettäny järkesi!?" Kiljuin hänelle ja vedin hänet luokseni. Harry repi itsensä irti ja meni ovelle. Vaunu liikkui hieman alemmas.

"Nähään alhaalla, Amy" Harry sanoi ja hymyili pelokkaasti. En osannut tehdä mitään. Salaman nopeasti Harry astui vaunun reunalle ja...

"Harryy!!" Kiljuin, kun hän katosi jonnekin. Syöksyin ovelle ja näin Harryn roikkuvan telineessä muutaman metrin päässä. Mustapukuiset miehet katsoivat omasta vaunustaan ja pokkaisivat oven rikki. Läpsäisin käteni suulleni. Menin pikku hiljaa paniikkiin.

"Harry, sä oot hullu!!" Huusin hänelle, mutta ääni haihtui tuuleen. Samassa kuului laukaus. Miehillä oli ase, ja he tähtäsivät Harryyn. Tuo kiipesi varmaan kahdenkymmenen metrin korkeudessa ihan kuin olisi omenapuussa. Harry ei näyttänyt kuuntelevan minua pätkääkään. Katsoin kauhuissani alas. Jos hän nyt tippuisi, se olisi hyvästit hänelle. Vaunu liikahti taas ja horjahdin kumoon. Kiharapää heilautti itsensä toisen vaunun katolle ja valmistautui seuraavaan siirtoon. Pukumiehet olivat myös tulleet ulos ja ajoivat Harryä takaata. Olin vähän pihalla koko tapahtumasta, mutta selvästi tämä ei ollut mikään pikku juttu. Miehet jahtasivat nuorukaista maailmapyörässä hulluuden liekki silmissään.

"Harry, rakas, sä et voi tehdä tätä!" Huusin hänelle kyynel silmissäni. Tiesin, ettei hän kuulisi minua. Katsoin avuttomana, kun alhaalla joku huitoi käsiään ja yritti näyttää valomerkkiä Harrylle. Hän valmistautui hyppäämään. 

"Ei... Eih... Et oo tosissas..." Kuiskin itsekseni. Harry jännitti lihaksensa ja ponnisti. Hän ponnisti kaikella voimalla ja kuvitteli pääsevänsä seitsemän metriä vain hyppäämällä. Kurotin kättäni häntä kohti, mutta se ei auttanut mitään. Harry kiiti ilmassa kunnioitettavan tovin, mutta lensi vain pari vaivaista metriä ja putosi. Samassa miehet ampuivat taas. En uskaltanut katsoa. Peitin silmäni ja purskahdin itkuun. 

Avasin silmäni kuitenkin kohta, ja katsoin pukumiehiin. He lähestyivät Harryä, joka roikkui yhdellä kädellä tangosta. Hän oli elossa, thank God! Päätin rikkoa lupaukseni. En voinut muutakaan. Miten Harry muka kuvittelisi, että istuisin täällä vain ja katsoisin, kun hän leikki apinamiestä kuoleman vaarassa. Astuin vaunun reunalle ja otin kiinni rautatolpasta. Heilautin itseni ulos vaunusta pienelle kaiteelle. Muut ihmiset katsoivat minua kauhuissaan. Katsoin alas, mikä oli virhe. Vatsan pohjani putosi maahan asti, ja otin tukea tangosta. Vekotin liikkui taas. Räväytin silmäni auki ja nappasin kiinni seuraavasta tolpasta. Minun oli ehdottomasti päästävä Harryn luo. Alhaalla oli paljon ihmisiä ja hälytysajoneuvojen äänet kaikuivat korviini. He virittivät jotain verkkoa allemme. Luulevatko he tosissaan, että tuollainen hyödyttää jotain!? En jäänyt miettimään sitä enempää, sillä huomasin miehen lähestyvän nyt minua. Toinen oli kadonnut jonnekin -en halunnut ajatella minne-. Tuolla miehellä ei ollut sitä asetta. Keräsin kaiken rohkeuteni ja jatkoin matkaa. Hyppäsin uhkarohkeasti vain muutaman kymmenensentin paksuiselle tangolle ja löin pääni toiseen tankoon. Pidin kättä otsallani Aivoni taisivat homehtua viime viikolla. Tasapainottelin hurmaavassa korkeudessa jonkun hiton pervon takia!! Olen totaalisesti tullut hulluksi. Hyppäsin tasanteelle ja kyykistyin saadakseni tasapainon takaisin. Harry oli enää muutaman hypyn päässä. Nousin väsyneenä ylös ja sylkäisin alas. Mies lähestyi nopeaan tahtiin oikealta puoleltani. Kiepsautin itseni seuraavalle kaiteelle. Hyppäsin kiharapään luokse ja pidin tangosta kiinni. 

"Harry!?" Huusin hänelle. Tuo päästi toisen kätensä irti ja autoin häntä laskeutumaan putken päälle. Harry näytti hengittävän vaivalloisesti ja hänen silmänsä painuivat kiinni koko ajan. 

"Harry, älä luovuta!" käskin häntä. Pidin häntä tasapainossa, samalla, kun kannattelin itseäni ohuen rautatangoin päällä. Kiharapän vihreät, väsyneet silmät painuivat kiinni, ja ote löyseni.

"Uskallatkin nyt luovuttaa Harry!  Hiton Harry Styles!" Huusin hänelle hengästyneenä. Sitten muistin sen miehen. Käännyin katsomaan oikealle, ja samassa mies hyppäsi viereemme. 

"Mitä sä haluat?!" Kysyin uhmakkaasti ja pidin Harryä pystyssä. 

"Kuoleman teille molemmille" mies ähisi. En tiennyt mitä tehdä. Olin ihan paniikissa. Laite laskeutui kuitenkin koko ajan alemmaksi. Mies roikkui tangossa ja heilautti itsensä meitä kohti. Silloin en tiedä mikä minuun meni. Kaikki tapahtui tajuttoman nopeasti. Potkaisi häntä vatsaan ja mies joutui irrottamaan kätensä. Hän karjui ja tippui alas. Suljin silmäni. Kun avasin silmäni, en nähnyt enää häntä. Haukoin henkeäni. Harry mumisi jotain sekavaa, ja koitin pitää itseni kasassa, etten tappaisi meitäkin. Tunsin kyynelten valuvan poskillani. Katsoin minuun nojaavaa Harryä. Hänen jalkansa eivät kestäneet, mutta pitelen häntä pystyssä. En ollut huomannut, että laite oli lauskeutunut alas. Silmieni eteen laskeutui hämärä sumu. Seuraavat tunnit menivät siinä sumussa. Ensin palomiehet laskivat meidät alas ja veivät meidät sitten jonnekin autoon. En irrottanut otettani Harrystä. Suljin silmäni, kun tunsin tyynyn pääni alla. Vaivuin hiljaa tiedottomuuteen. 

*****

Okei, tää meni aika paljon mielikuvituksen puolelle, mut tästä alkaa nyt tulee kaikkee jännää. Kommentoikaa toki mielipiteenne tästä, niin ku viime luvussaki :)
Jatkoo tulossa varmaan vielä tänään, koska eilen en ehtiny jatkaa :D <3