The sun will be rising back home ~ 18

Olin saanut kiertää maailmaa, kuin mikäkin miljonääri. Pohjois-Amerikan jättimäisten kaupunkien jälkeen suuntasimme Etelä-Amerikkaan. Brasilian huimat maisemat, aaltoileva meri ja kuuluisa kristus-patsas eivät jääneet näkemättä, kun pojat raahasivat minut vuorien huipuille. Kaupunki ei todellakaan ollut mikään rauhaa ja hiljaisuutta rakastaville ihmisille suunnattu paikka. Päinvastoin, sen elämä oli kuin täyttä juhlaa päivästä toiseen. Jopa hiekkarannalla ihmiset tanssivat ja nauttivat elämästään kaikin siemauksin.

Poikien muutaman päivän mittaisella 'lomalla' Niall vei minut kotikaupunkiinsa Mullingariin. Nuorukainen muuttui perheensä seurassa taas pikku pojaksi, joka pelasi jalkapalloa naapureidensa kanssa ja löhösi sohvalla. Kodikkaassa kaupungissa, en minäkään tuntenut oloani yksinäiseksi. Kävelimme Niallin kanssa pitkin Irlannin katuja katsellen vanhoja taloja, vehreitä puistoja ja poikaystäväni vanhaa koulua ja harrastuspaikkoja. Siellä hän heittäytyi myös oikein romanttiseksi, vei minut viiden tähden ravintolaan, ja sen jälkeen kukkulalle, jossa sanoimme ensimmäisen kerran ne kolme pientä sanaa. 

Suurin toivomukseni oli aina ollut matkata Italiaan. Täydellisen poikaystävän kanssa sekin unelma kävi toteen. Lähdimme Harryn ja Niallin kanssa kiertämään Italiaa tarkemmin ja vierailimme uskomattomassa Venetsiassa, jossa kuljimme kaikki matkat pienissä veneissä, ihanissa rauhallisissa ja romanttisissa rantakaupungeissa, joissa majottauduimme oransseihin lämpimiin hotelleihin auringon laskiessa mereen pitsalautaset edessämme, sekä kulttuurikeskus Firenzessä. Se oli itseasiassa Harryn idea, ja minulle tuli ihan uutena asiana, että nuorukainen oli kiinnostunut taiteesta ja hienoista, keskiajan taloista. Kun kiharapää kiersi museoita, minä ja Niall istuimme suihkulähteen vieressä ravintolassa mussuttamassa pasta bolognesea. 

Roomaa ja Colosseumia unohtamatta lähdimme Italiasta innoissamme kohti Pariisia, Tukholmaa, Kööpenhaminaa ja Barcelonaa kohti. Minä olin aina poikki siitä, että piti rahdata matkalaukkuja paikasta toiseen, kierrellä kaupunkia ja varoa faneja, mutta pojat vetivät vielä kaiken sen päälle keikkoja ja tulivat aina yhtä puhki hotelliin. Minulla ja Niallilla tuli välillä pientä kinaa, mutta ymmärtäähän sen. Kuitenkin heti seuraavana aamuna, kun aurinko porotti korkealla taivaalla, kaikki olivat jo uudessa iskussa ja lähdössä kuka mihinkin päin maailmaa. 

Ne kolme kuukautta olivat mennet hujauksessa. Ja pian, liian pian, oli taas aika miettiä tulevaisuutta. 

"Aurora?" suloinen kuiskaus kuului jostain läheltä. Räpyttelin silmäni auki. Olimme taas Lontoossa. Koko kietue oli ohi. Nousin istuma-asentoon ja suoristin paitaani. Vilkaisin Niallian vaitonaisena. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään. Kumpikin tiesi, että minä palaisin taas pian Australiaan ja Niall jatkaisi elämäänsä Lontoossa. Mutta kumpikaan meistä ei tahtonut ajatella tulevaisuutta. Liikuin hieman lähemmäksi Niallia, joka kiersi kätensä automaattisesti ympärilleni. Taksi ajoi irlantilaisen talon pihaan ja jätti meidät siihen. Menimme yhdessä sisälle. Sanaakaan sanomatta aloimme järjestellä tavaroita ja minä laitoin ruokaa. Hiljaisuus täytti talon, mutta jostain alkoi kuulua hiljaista hyräilyä. Hymy nousi arasti kasvoilleni, kun työnsin aprikoosikanan uuniin ja heitin patalaput pöydälle. Kuuntelin poikaystäväni hyräilyä, se oli joku bändin biisi, jota olin kuullut kaikki kuukaudet. Aloin hyräillä mukana, kun vein lautasia ulkopöydälle. Asettelin siististi haarukat ja veitset meille kahdelle. Hyräilin koko ajan kappaletta, jonka sanoja en saanut mieleeni. 

Sitten, ihan kuin tuulen henkäys olisi pulahtanut sanat kasvoilleni, muistin biisin, jota Niall oli laulanut minulle kotimaassani, ennen ensisuudelmaamme. 

"Been a lot of places. I've been all around the world. Seen a lot of faces. Never knowing where I was. On the horizon, oh, well, I know, I know, I know, I know the sun will be rising back home" Lauloin hiljaa. Niin hiljaa, ettei kukaan muu kuulisi. 

"Living out of cases, packing up and taking off. Made a lot chances, but not forgetting who I was. On the horizon, Oh, well, I know, I know, I know, I know thw moon will be rising back home" Tuttu matala ääni jatkoi. Käännyin ympäri ja näin Niallin seisovan metrin päässä minusta.

Siihen hetkeen ei sanoja tarvittu. Molemmat tiesivät, mitä toinen ajatteli. Molemmat tiesivät, mitä toinen halusi. Mutta molemmat myös tiesivät, että kohta heidän tiensä eroaisivat. Eikä kukaan ollut estämässä sen tapahtumista.

***** 

No niin, tää on varmaan nyt toiseksi viimeinen luku, sori tää oli vähän tylsä! 

Mut jos vaan jaksatte, nii laittakaa kommenttia :) :)