You don't wanna see my darkside ~ 2

"Ä-äiti?!" Huokaisin säikähdyksestä. Se ei ollutkaan se mitä luulin.

"Mun pikku kulta!" Äiti huudahti ja rutisti minut halaukseen. 

"Kuules nyt, yleensä avataan ovi tulijoille" hän jatkoi. Pala nousi kurkkuuni. 

"Luulin, et siel on joku muu..." Sopersin hänelle. 

"Ai kuka muka?" Äiti uteli. "Ja miten sun tukka nyt noin sekaisin on? Onks se jotenki muotia nyt?" Äiti ihmetteli ja vilkaisin itseäni peilistä. Tukkani oli eilisen suihkun jälkeen ihan pörröisiä, sillä en ehtinyt harjata sitä eilen. Huomasin peilissä myös jotain muutakin. Siinä oli vaaleanpunainen muistilappuni, jossa oli jotain kirjoitusta. 

"Oot nii kaunis. H x" siinä luki. Perässä oli vielä pieni sydän. Hengitykseni juuttui kurkkuuni.

"Mikä se on?" Äiti kysyi. Ups, olin kokonaan unohtanut hänen olemassa olon. 

"E-ei mikään" mutisin ja laitoi lapun nyrkkini. Käännyin takaisin peiliin ja aloin haromaan hiuksiani. Huomasin äidin kumartuvat takanani lattialle. 

"No voi kun söpöä!" Hän huudahti. "Kukas tämä herra H on?" Äiti kysyi. Huomasin kauhistuksekseni lapun hänen kädessään. Miten senkin piti nyt tippua?! 

"Eh, se on vaan yks poika..." Sanoin änkyttäen. 

"Oih! Poikaystäväsikö?" Äiti hullaantui. Poikaystävä?! Harrystä?! Ei ikimaailmassa. Kauhistuin ajatuksesta niin, että pelästyin, kun pudotin harjani lattialle. Nostin sen ja huomasin äidin yrittävän virnistää. 

"Äiti, se ei oo mun poikaystävä. Lähelläkään" sanoin. "Mitä sä muuten täällä teet ylipäätään?" Vaihdoin nopeasti puheenaihetta. 

"Tulin moikkaamaan mun tyttöä!" Äiti sanoi. 

"Tähän aikaan aamusta?" Ihmettelin. Olin saanut hiukseni selväksi ja suihkutin niihin vielä jätettävä hoitoainetta ja laitoin ne korkealle ponnarille. 

"Miten niin tähän aikaan? Kello on puoli kaksi jos tiesit" äiti kummasteli. 

"Mitääh?!" Huudahdin ja käännyin katsomaan kännykkäni kelloa. 13.36. M-mi-mitäh? Huomasin myös kaksi uutta viestiä, mutta en jaksanut katsoa -rehellisesti sanottuna en uskaltanut katsoa- niitä nyt. 

"Oho. Taisin vähän nukkua pitkään" hymähdin ja nousin tuolita. Ohjasin äidin keittiöön ja tarjosin hänelle syötävää, mutta hän sanoi, että oli syönyt juuri. 

Kello näytti neljää, ja istuimme vieläkin äidin kanssa keittiössä juttelemassa. 

"Taidan käydä vessassa" äiti ilmoitti ja nousi ylös. Otin puhelimeni taskusta ja huokaisin syvään, ennen kuin avasin viestin. Ensimmäinen oli, kiitos pyhä jumala, Cathyltä. 

"Tuutko tänään kaupungille, joskus viiden aikaan? :)" olin lähettämässä myöntävä vastausta, kunnes muistin Harryn. En voisi jättää tulematta, hän saattaisi tehdä vaikka mitä. 

"En voi :(. On muuta" lähetin.

"Mitä sulla on? :/" hän kysyi. 

"Eh... Tota, meen Harryn kanssa ulos" lähetin ja muotoilin sen monta kertaa uudestaan. Pelkäsin Cathyn vastausta. 

"Mitä!? Et sä voi!! :o" ystäväni lähetti samassa.

"Pakko, en uskalla kieltäytyä. Mut nähään vaikka huomenna, jos tuun elävänä takaisin :|" tekstasin hänelle. 

"Joo, tsemppiä. Oon varovainen!" Cathy lähetti. Äiti tuli vessasta ja avasin nopeasti vielä toisen viestin. 

"Pue jotain seksikästä ;) xH". Kylmät väreet kulkivat kehossani ja tuijotin näyttöä peloissani. Suljin nopeasti puhelimen ja laitoin sen pöydälle, 

"Kuka se siellä tekstaa? Ettei vaan oli herra H?" Äiti kiusasi. Mulkaisin häntä, ja hän nauroi. 

"Ei se mitään, ymmärrän, et oot ihastunut" äiti sanoi. Aina muuttui vain pahemmaksi...

"Äiti, se ei ollut hän, enkä voi ees sietää sitä tyyppiä!" Murahdin. 

"Anyway, mennäänkö syömään yhdessä johonkin ravintolaan illalla?" Äiti kysyi. Ei ole todellista. Nielaisin äänekkäästi. 

"Äiti, meen ulos kaverin kaa" sanoin ja katsoin äitiä, joka alkoi nauraa. Äääh! Mitä hauskaa tässäkin oli!?

"Tuollaista se oli minun nuoruudessakin! Ensin viestitellään ja sitten mennään ulos 'kaverin' kanssa" äiti hekotti. Hän on niin vanhanaikainen... "Joo, mene vain herra H:n kanssa. En minä pahastu. Lähden kotiin päin varmaan piakkoin " hän jatkoi. Huokaisin hänelle. Tietäisitpä koko totuuden... Ajattelin itsekseni. 

**

Istuin peilin edessä ja katsoin itseäni peilistä. Olin pukenut musta valkoisen raitapaidan, joka paljasti hieman vatsaani. Jalassani oli mustat housut ja suunnittelin vielä ottavani eteisestä pitkän farkkutakin, etten jäätyisi Lontoon talvessa. En halunnut olla mitenkään laittautuneen näköinen, mutta äiti oli pakottanut minut pukemaan muutakin kuin tavalliset farkut. Pohdin parhaillani, että laitanko yhden letin lepäämään toiselle olalleni vai jätänkö hiukset auki? Vai olisiko tavallinen ponnari hyvä? Myhääh! miksi minä tällaista mietin? Olen menossa ulos Harryn kanssa... Kuulin samassa äidin puhetta eteisestä. Hän puhuu aina niin kovalla äänellä. Hengitykseni salpaantui kun kuulin toisen, matalan ja karhean äänen. Hiivin huoneeni ovelle ja raotin sitä.

"Amy! Harry tuli" äiti huusi ja huokaisin. Otin laukkuni, jossa oli kännykkä, avaimet ja huulirasva, sekä taskuveitsi. Minua pelotti. Kävelin hitaasti käytävää pitkin eteiseen, jossa äiti hykerteli jutellessaan Harrylle. Harryllä oli mustat tiukat farkut, joissa oli reikä polven kohdalla. Tuo oli jättänyt valkoisesta kauluspaidastaan kolme ylimmästä nappia auki. Hänen tatuointinsa näkyivät selvästi, mikä teki hänestä vielä vaarallisemman näköisen. Harry katsoi minua virnistäen ja vinkkasi silmäänsä, kun äiti ei nähnyt. Käänsin katseeni pois. 

"Amy, ei Harry ole sietämätön, hän on komea ja kohtelias ja mukava" äiti innostui. Miksi hänen piti pitää Harrystä!? Tunsin Harryn katseen kiertävän vaatteistani kasvoihini. 

"Joo..." mutisin hiljaa. 

"No, menkäähän nyt! Ja heippa sitten Amy, nähdään taas!" Äiti sanoi hymyillen. 

"Muista sitten sulkea ovet, kun lähet" sanoin ja vedin kenkäni jalkaan.

"No, laita nyt edes korkokengät" äiti yllytti. 

"Ei ne sovi tähän asuun..." Yritin sanoa. 

"No mitä ikinä, hauskaa iltaa!" Äiti huusi, kun lähdimme ulos. Heti ulkona Harry laittoi kätensä selälleni ja tuli kiinni minuun. Hän tuoksui raikkaalle ja miesten hajuvedelle. Kävelimme autoon ja huomasin, kuinka äiti vilkuili meitä ikkunasta. 

"Se on mielipuoli" sanoin itsekseni ja sain Harryn nauramaan. Harry avasi minulle auton oven pelkääjänpaikalta ja istuin korkeaan autoon. Nuorukainen paiskasi oven kiinni ja kiersi ohjaajan paikalle. Harry kosketti kättäni, mutta vedin sen kauemmaksi hänestä. Tuo naurahti ja lähdi ajamaan eteen päin. 

"Mihin me mennään?" Kysyin, mutta tiesin jo vastauksen. 

"Se on yllätys" Harry vastasi. Olisi liikaa pyydetty, jos hän olisi sanonut jotain muuta. Harry jarrutti liikennevaloihin ja kääntyi katsomaan minua. Minua ahdisti olla lukittuna näin pieneen tilaan kahdestaan tuon kanssa. Kiharapää laski kätensä reidelleni ja nosti kättään hitaasti ylös päin. Laskin käteni hänen kädelleen ja vedin sen pois reideltäni. 

"Huomasitko viestini peilissä?" Harry kysyi omahyväinen virne kasvoillaan. Purin huultani ja kuulin Harryn naurahtavan.

Painauduin penkkiä vasten, kun Harry painoi kaasun pohjaan valojen muuttuessa vihreiksi. Katselin tietä Harryn kaasutellessa eteen päin. Toivoin tämän illan olevan jo ohitse. Harry oli pelottava ja vaarallinen. Vihdoinkin Harry pysäytti auton ja sammutti moottorin. Olin avannut turvavyöni ja avasin ovea, kun huomasin sen olevan lukittu. Laskin tärisevin käteni takaisin syliini. Olin kahdestaan Harryn kanssa pienessä autossa, josta ei ollut mitään pakoreittiä pois. Tunsin Harryn nojautuvan minuun päin ja suutelevan poskeani. Vetäydyin kauemmas ja miehen alku virnisti. 

"Pidän sinusta, kun olet tuollainen. Haasteellinen. Ja samaan aikaan niin... Viaton. Harry kuiskasi korvaani. Tunsin hänen lämpöisen hengityksensä kaulallani ja se sai minut värähtämään. Harry nousi autosta ja oli hetkessä minun puolellani. Hän avasi oven ja jäi eteeni seisomaan. En noussut heti ylös, sillä aavistin hänen aikeensa. Puristin käteni laukkuuni ja sujahdin Harryn käden alta taitavasti kadulle. Harry peitti hölmistyksensä ja tuli luokseni. 

"Tuo oli ovela veto..." Harry sanoi madaltaneet ääntään. "... Mutta olen silti ovelampi" Harry sanoi ja salaman nopeasti kiepautti kätensä ympärilleni ja painoi huulensa huulilleni. Hetken olin hänen pehmeiden huulien lumoissa, kunnes riuhtaisin itseni irti. Harry virnisti ja nuolaisi huuliaan.

"Saan sut vielä tekemään ton. Vapaaehtoisesti" Harry virnisti ja laittoi kätensä alaselälleni, josta oli tullut sen vakiopaikka. Nyt vasta katsoin, missä olimme. En tunnistanut paikkaa, mutta olimme ilmeisesti jossain satamassa, sillä vasemmalla puolellamme oli veneitä ja laitureita kellumassa vedessä. Meri ei ollut jäässä, sillä pakkasesta ei ollut tietoakaan. Nytkin oli varmaan 10 astetta lämmintä, tai oikeastaan kylmää. 

Harry ohjasi minut hienoon ravintolaan, jossa hän antoi nimensä tarjoilijalle. Tarjoilia ohjasi meidät kulmapöytään. Laitoin laukkuni sohvalle ja aloin ottaa takkiani pois, kunnes Harry ryntäsi ottamaan sen pois päältäni. Hän sipaisi paljasta selkääni tahallaan ja sai väreet kulkemaan pitkin kehoani. Mulkaisin Harryä kohti, mutta hän vain virnisti. Istuin sohvalle pöydän ääreen ja Harry istui, onneksi, toiselle puolelle pöytää omalle sohvalle. Tarjoilija tuli kysymään juotavia. Minä valitsin vain veden, niin kuin Harrykin. Katsoin Harryn kasvoja, kun hän luki ruokalistaa. Hänellä oli itseasiassa ihan siedettävän näköiset kasvot. Voisin jopa pitää hänestä, jos hänen aivot vaihdettaisiin. Huomaamattani olin jäänyt pitkäksikin aikaan tuijottamaan nuorukaista. Huomasin sen vasta, kun Harry ei pystynyt enää pidättelemään virhettään. Hän katsoi minuun jaden vihreillä silmillään ja purin huultani. Tunsin Harryn käden koskettavan polveani pöydän alla ja säpsähdin. 

"Ei sun tarvii mua pelätä. Mä en satuta sua mun kosketuksella" Harry sanoi. Hänen lauseensa jäi pyörimään päähäni. 'Mä en satuta sun mun kosketuksella, mutta muuten voisin kyllä' hän sanoi melkein... Tarjoilija tuli luoksemme ja kysyi tilauksemme. 

"Mä otan graavilohta" Harry sanoi. Koitin tutkia ruokalistaa oikein kauan, sillä en halunnut jäädä enää yhdeksikäan sekunniksi kahdestaan Harryn kanssa. 

"Mä voisin ottaa vaikka caesar salaatin... Ei! Otan sittenkin tollasen... Hm... Jos kokeilisin... Vaikka niin ku kanapastan" selitin. Harry antoi ruokalistan tarjoilijalle. Otin omani käteeni, mutta pudotinkin sen 'vahingossa' pöydän alle. Harry katsoi minua huvittuneella ilmeellä ja kumartui nostamaan sen pöydän alta. Hänen hiuksensa olivat pörröisiä, kun hän nousi pöydän alta. 

"Kiitos" kiitin naistarjoilijaa. Hän oli selvästi tunnistanut pahamaineisen Harryn, ja katsoi minua säälivästi. Kun hän oli lähtenyt, Harry avasi taas suunsa. 

"Tiiän, et teit ton tahallas" Harry sanoi. 

"Ai minkä?" Kysyin, kuin en muka tietäisi mistä hän puhuu. Harry katsoi minua tiedät-kyllä- ilmeellä. Naputin pöytää sormellani hermostuneena, kunnes nostin laukkuni pöydälle. Kaivoin puhelintani sieltä, kun Harry otti jotain laukun sivutaskusta. Se oli taskuveitseni. Yritin napata sitä Harryn kädestä, mutta se epäonnistui. Harry katsoi minua ja veistä vuorotellen. 

"Pelkäätkö minua näin kovin?" Harry virnisti. Hänen katseensa oli muuttunut tummaksi ja vaaralliseksi. En vastannut, koitin hallita hermostustani. Harry otti kaksin käsin kiinni veitsestä ja väänsi sitä. Katsoin hämilläni, kun Harry väänsi veitsen kaksinkerroin ja tähtäsi sitä roskakoriin. Sinne se osui ja hengitykseni pysähtyi. Miten hän tuon teki? Siihenhän tarvitaan älyttömästi voimaa, jotta saa veitsen tuohon kuntoon. Harryhän voisi murskata minut muusiksi jos vain haluaisi. Haukoin henkeäni. Yhtäkkiä minua alkoi pelottaa suunnattomasti. Katsoin Harryä pelokkaasti, ja hän nousi ylös. Harry kiersi pöydän ja tuli istumaan viereeni.

"Sun ei tarvii pelätä mua" hän kuiskasi korvaani. "En vois sulle mitään pahaa". Hän laittoi kätensä kyljelleni ja hivutti sen paitani alle. En kerta kaikkiaan pystynyt tekemään mitään. Harryn käsi vaelsi ylös päin paitani sisällä. Samassa tarjoilija pyyhälsi luoksemme. Harry veti kätensä pois, vaikka se oli juuri päässyt päämääräänsä. Muodostin huulillani sanan 'Kiitos', kun hän katsoi minua huolestuneena. Hän toi ruokamme ja laittoi Harryn ruuan toiselle puolle niin, että Harryn oli pakko mennä omalle puolelleen. Harry vilkaisi minua mustilla silmillään ja alkoi syödä. Otin kännykkäni huomaamattomasti laukustani ja avasin Cathyltä saadun viestin. 

"Pärjäätkö? :/" aloin kirjottaa vastausta, kunnes Harry yskäisi. Nostin katseeni häneen. 

"Voisin ottaa tuon puhelimen pois sinulta, mutten ole niin ilkeä" Harry sanoi. Ymmärsin vihjeen, ja laitoin puhelimen hitaasti takaisin laukkuuni. Ehdin kuitenkin lähettää Cathylle kahden kirjaimen viestin: 

"En".

Tossa ne vaatteet :)

No, tykkäsittekö tästä luvusta? Joo aika klisee juoni täs alussa, mut lupaan et se muuttuu jännemmäks ja monimutkaisemmaksi jossain kohtaa... :):) kommentoikaa mielipiteenne!! :D