You don't wanna see my darkside ~ 20

Päivät lipuivat ohi ja kuukauden kuluivat omaan tahtiaan. Yhtenä päivänä Harry oli pyytänyt minua ottamaan illan vapaaksi. Hän veisi minut kuulemma jonnekin, muttei tietenkään kertonut minne. Olin siis saanut opiskelupaikan ja opiskelin parhaillani juristi- ja toimittajanalaa. Harry kyseli aina, että miten minä sellaista jaksan opiskella, mutta minusta se oli kiinnostavaa. Itse miehenalku oli saanut töitä kuntosalilta, personal trainerin paikka oli avautunut tuolle juuri sopivasti.

Luin vielä viimeisen sivun ja kirjoitin muistiinpanot loppuun. Sitten läpsäisin kirjan kiinni ja heitin sen pöydän kulmalle. Huokaisin helpottuneesti - viimeisetkin tehtävät tehty. Makasin selälläni sängyllä, kun tajusin, että kello oli melkein puoli kuusi. Pomppasin ylös ja sujahdin meikkipöytäni eteen. Laitoin ohuen kerroksen meikkivoidetta, sitten kulmakynää, tein ohuet rajaukset silmiini, hieman ripsiväriä ja vaaleaa huulipunaa. Suihkautin hieman hajuvettä, josta Harry piti eniten, ja suuntasin sitten vaatekaapilleni. Otin valkoisen mekon, jossa oli kaksi tummansinistä raitaa, sen pujotin sen päälleni. Sitten kipitin vessaan ja suoristin hiukseni nopeasti. Kello kulki yhä nopeampaa ja melkein jouduin juoksemaan takaisin huoneeseeni. Siirsin Harryn vaatteita pois naulakosta ja nappasin pinkin laukkuni. Tungin sinne kukkaroni, puhelimeni ja aurinkolasit. Kipitin eteiseen ja vedin vaaleat korkokengät jalkaani. Ja kuin taikaiskusta Harryn musta auto kaahasi tielle ja pieni virnistys hiipi huulilleni.

Harry johdatti minut ulos autosta. Ei mennyt kauaa, kun tunnistin paikan.
"Hazza... Miks sä toit mut tänne?" kysyin hymyillen.
"Koska tää oli meijän eka treffipaikka" tuo vastasi ja lukitsi auton ovet. "Vaikka ne treffit ei menny ihan niin, kuin elokuvissa" Harry naurahti ja veti minut käsikynkkää. Harryllä oli päällään farkut ja tumma kauluspaita. Kävelimme ravintolaan ja jäimme istumaan ulkopöytään. Vanhat muistot saivat pääni hieman pyörälle, mutta nyt kun tiesin kaiken tuosta pojasta, kaikki tuntui niin selvältä. Tiirailin kesäistä katua ja aurinko lämmitti mukavasti. Nopeasti huomasin poikaystäväni katseen ja käänsin pääni häneen.
"Mitä?" kysyin hämilläni. Harry naurahti ja pudisti päätään.
"Ei mitään..." hän sanoi ja katseli maassa nokkivaa lintua. Tuijotin häntä pitkään painostavasti.
"Nooh?" tuo lopulta mölähti.
"Ei mitään" matkin häntä ja nauroin. Nousin ylös ja kiersin pöydän toiselle puolelle. Harry avasi sylinsä kuin aavistaen aikeeni. Hän veti minut syliinsä ja painoin huuleni hänen huulilleen. Pidin kättäni Harryn poskella tuon vetäessä minua vain lähemmäksi. Irrottauduin hänestä hitaasti ja hymyilin. En tiedä, tottuisinko tuohon ikinä. Harry suutelee aina niin huumaavasti. Palasin omalle paikalleni, kun huomasin tarjoilija tulevan pöytäämme.

Istuimme joen vierustalla ja heilutimme jalkojamme tumman veden yllä. Harry oli laittanut toisen kätensä selkäni taakse ja juttelimme välillä pussaillen.
"Amy..." Harry sanoi yhtäkkiä vakavasti ja suki hiuksiaan taakse päin.
"No?" käännyin sivulle nostaen jalkani Harryn syliin.
"Sun ei oo pakko vastata tähän myöntävästi... Mä vaan niin ku ajattelin et jos sä tota... Siis jos me öh..." Harry sönkötti minun nauraessa. Pyörittelin sormeani tuon poskella ja hämmennyin ajatellessani, ettei kukaan näyttäisi ikinä noin komealta, kuin Harry.
"Niin Haz...?" kysyin odottaen.
"Sitä vaan, että haluisitko lähtee mun kanssa kiertää maailmaa?" hän sanoi nopeasti. Ensin en edes tajunnut, mitä toinen höpötti, kunnes se iskeytyi tajuntaani.
"Mitä? Siis oikeesti?! Nyt sä pilailet, ei sul ees oo sellasii rahoja" tuhahdin ja toruin itseäni, kun olin ensin uskonut toisen pilaan.
"En mä vitsaile!" tuo puollustautui.
"Mut mistä-"
"Yks kaveri töistä pyysi mua sen kiertueelle, kun se kiertää sen yrityksen kanssa maailmaa. Mä sanoin, et mietin asiaa" Harry sepitti.
"Mitä sä selität?" kysyin rypistäen otsaani. Harry pyöräytti silmiään.
"Anteeksi, jos selitin sekavasti pikkunen. Että minä olen saanut työtarjouksen, jonka avulla pääsisin kiertää maapalloa. Ja nyt kysyin, haluatko tulla mukaan? Koska ilman sua mä en lähe" Harry lässytti, ihan kuin olisin ollut joku vauva.
"Sä et siis pilaile?" varmistin saaden toisen nauramaan.
"No en en!" hän pyöritti silmiään. Ennen kuin ehdin ajatella kunnolla, Harry suuteli minua yllättäen inothimoisesti. Silmäni sulkeutuivat ja uppouduin hänen pehmeiden huulien mukana taivaisiin. Sitten hän irrottautui yhtä nopeasti, kuin oli iskenytkin huulensa omilleni.
"Helpottiko päätöstä?" tuo virnisti leveästi otsa otsaa vasten. Tökkäsin häntä kylkeen ja nauruni kajahti ilmoille.
"Tosi asiat ensin. Millon suurin piirtein?" Kysyin ja toivoin, etteivät opiskeluni haittaisi matkaa.
"Heinäkuusta lokakuuhun" Harry vastasi.
"Lokakuuhun?!" henkäisin. "Sanoit pari kuukautta?"
"Haittaako?" tuo pörrötti hiuksiani.
"Noh... Oikeastaan mulla on lomaa koko syyskuu ja voisin järjestää niitä opiskeluja nii, et pääsisin mukaan" sanoin hymyn leikkiessä huulillani.
"Eli sä tuut?" tuo kysyi innoissaan, eikä meinannut pysyä nahoissaan.
"Katotaan nyt jos kestän sua..." mutisin naurahtaen toisen ilmeelle. "Hah, totta kai tuun!" huudahdin ja silmänräpäyksessä Harry kietoi kätensä ympärilleni. Hän jo melkein suuteli minua, mutta laitoin sormeni hänen huulillensa. Tuo ilme värähti kummastuksesta.
"Mut se tarkottaa sitä, et mun pitää opiskella kahta kauheemmin nyt" totesin vakavana. "Ja sä saat autaa mua" jatkoin pitäen pokkani. Harry näytti niin suloiselta, että teki mieli vain jäädä tähän istumaan.
"Nytkö?" Hän kysyi.
"Joo, just nyt pitää mennä" sanoin, mutta sitten pokkani petti. Aloin nauramaan ja kutitin toista nenään.
"Eikö ehdi antaa edes yhtä suukkoa?" Harry kysyi virnuillen.
"En usko..." mumisin lähentyessäni toista. "Tai ehkä ihan pieni...". Huulemme koskettivat ja vedin toista lähemmäksi. Vatsassani kutitteli ja tunsin Harryn hymyilevän.

Vihdoinkin elämäni oli kunnossa. Minulla oli kaikki, ja olin suorittanut kaikki tavoitteni. Hankkisin pätevyyden, saisin töitä ja rahaa. Cathy oli sydänystäväni nyt ja loppu elämäni. Asuimme Harryn kanssa yhdässä ja maksoimme puoliksi laskut. Olin päässyt masennuksesta ja kaikki oli mallillaan. Nyt vielä pääsisin toteuttamaan unemani. Pääsisin kiertämään maailmaa. Yhdessä unelmapoikaystäväni kanssa. Kukaan ei ikinä voisi viedä Harryä minulta. Ja vaikka eroaisimmekin joskus, en ikinä unohtaisi, kuka korjasi minut ja piti minut kiinni elämässä. Siitä muistuttivat myös ikuiset arvet ranteissani.

Mutta nyt kaikki oli kääntynyt hyvin päin. Minulla oli tulevaisuus ja minulla oli Harry. Muuta en tarvitsisikaan. Kaikki oli tässä.

*****

Ja se oli siinä! Vau mä oon niin kauan oikeesti tätä suunnitellu ja kirjottanu, et oon kiintyny tähän niin paljon, et tuntuu oudolta vaan lopettaa tää. Oon kuitenki ihan tyytyväinen tähä tarinaan, mut mitä mieltä te ootte? :) Ois kiva kuulla teijän mielipiteitä! :D

Mut mukavaa tässä on se, että pääsen taas alottaa uuden ficin :):)
Ja jos nyt paljastan et se on... ZAYNISTÄ!! Hah haa :):)