You don't wanna see my darkside ~ 13

Heräsin tokkuraisena sohvalta ja nousin vaivalloisesti istumaan. Tyhjäksi kaluttu Ben & Jerry's suklaanmakuinen jäätelöpurkki kierähti lattialla, kun nousin seisomaan. Nappasin purnukan ja vein sen roskikseen. Yhtäkkiä havahduin hahmon hääräilevän keittiössä. Lompsin väsyneenä keittiöön ja istahdin tuolille.
"Huomenta, unikeko" Harry naurahti matalalla aamuäänellään.
"Mihin aikaa sä oikein heräsit?" Kysyin haukotuksen karatessa huuliltani.
"Puolitoista tuntia sitten. Ensin katselin hetken sua ja sitte kävin kaupassa ja nyt teen aamiasta" Hän selitti ja painoin paahtoleivät paahtimeen.
"Teetkö mulle?" Kysyin epäröiden. Harry nyökkäsi ja kääntyi selkäpäin minuun.
"Kenelles muullekaan?" poika naurahti ja alkoi hyräillä itsekseen. Harry pompautti paahtoleivät ulos ja heitti ne kätevästi lautaselle.
"Ootko huomannu, et elokuvissa paahtoleivät lentää aina ulos sieltä paahtimesta?" puhelin ja melkein makasin pöydän päällä väsyneenä.
"Joo, täytyy kokeilla joskus" Harry sanoi ja virnisti. Häs asetti uudet leivät koneeseen ja hetken päästä pompautti ne ulos. Toinen lensi lattialle, mutta toisen Harry sai hyppysiinsä. Minä nauroin hänelle.
"No toi oli ihan tarpeeks lähellä sitä. Seuraavaks yritä osuu lautaselle" nauroin vieressä, kun tuo kumartui nostamaan pudonneen yksilön. Sitten hän istahti vastapäätä minua ja heitti minulle palaneen ja lattialle pudonneen leivän.
"Hei! En mä näitä halua!" Vinguin ja lähetin ne takaisin. Harry mulkaisi minua ja heitti molemmat pilaantuneet leivät sitten pois.

Pidimme koko päivän hauskaa kahdestaan, Harry viittasi koko ajan siihen, että hänen pitäisi piristää minua. En ollut varmaan ikinä nauranut niin paljon, kuin sinä päivänä. Lopulta olimme tulleet kävelemään hiljaiseen kaupunkiin. Ilta oli jo pitkällä, ja pimeys syveni koko ajan. Ilma oli viileä, vaikka maaliskuussa jo oltiin.
"Minne me kävellään?" Kysyin katsoen Harryyn. Hän näytti syötävän hyvältä ruskea huivi kiedottuna sotkuisiin hiuksiin. Päällään vanha kauluspaita ja mustat farkut.
"Mennää joelle. Siel on hienoo näin illalla" mies totesi. Ihmisiä käveli ohitsemme, ja ilmeilimme mennessämme vastaantulijoille. Aloin nauraa kova äänisesti, kun Harry näytti kieltä vanhalle miehelle.
"Lopetetaan tää" sanoin hieman nolona, kun ihmiset mulkoilivat meitä vihaisesti. "Vahingossa irvistät jolleki poliisille, nii sut pidätetään!" nauroin ja sain kiharapään nauramaan. Katsoin taas Harryyn ja sydämmeni alkoi pomppailla nopeemmin. Harry katsoi minuun ja virnisti.
"Lopeta toi" tirskahdin ja läpsäisin toista käsivarteen. Jatkoimme kävelyä ja yhtäkkiä Harry katosi johonkin. Ajattelin ensin, että poika taas pelleilee jotain ja jatkoin kävelyä. Äkisti joku nosti minut ilmaan ja pyöritti ympäri. Kiljuin ja huusin Harryn nimeä, kun tajusin hänen olevan asian takana.
"Päästä mut alas!! Harryy!!" Kiljuin ja nauroin samaan aikaan. Harry laski minut alas ja suin hiuksiani taakse päin.
"Ei ollut hauskaa" sanoin ja tömäytin käteni hänen rinnalleen.
"Olipas" toinen virnisti ja katsoi minua suoraan alas päin. Minä tönäisin hänet kauemmas ja jatkoin kävelyä.
"Ajattelin, et menit taas tekemään jotain pahojas" sanoin, kun Harry juoksi taas viereeni.
"Enhän mä ikinä tee mitään pahaa" Vihreä silmäinen väitti.
"Hah hah haa" Nauroin sarkastisesti. "Kiltti naapurinpoika" sanoin ja sydämmeni hypähti taas kurkkuuni, kun katsoin hänen silmiinsä. Katsoimme toisiamme silmiin, kunnes Harry vetäisi minut lähelleen. Hän siirsi kätensä selälleni ja tunsin kipinöitä kosketuksesta.
"Jos mä oon se naapurin paha poika..." Harry sanoi ja kumartui yhä lähemmäksi kasvojani. Hymyilin ujosti ja nostin käsiäni hitaasti ylös päin. Harry nuolaisi huuliaan ja katsoi sitten minun huuliani. Hän nosti katseensa takaisin silmiini.
"...Tarviin jonkun vahtimaan mua" Hän kuiskasi ennen kuin painoi huulensa huulilleni.

Vatsassa tuntui lepattelevan tuhat perhosta ja tunsin Harryn vetävän minua lähemmäksi. Minun täytyi varvistaa, jotta yletyin pidempään poikaan. Nautin tunteesta silmät kiinni ja hymyilin suudellessamme. Harry ei halunnut irrottautua, vaan veti minua yhä lähemmäksi. Suudelman jälkeen laskeuduin alas varpailtani ja laskin käteni alas. Harry avasi silmänsä ja katsoi minuun. Se hymy, mikä laskeutui hänen kasvoilleen, alkaen silmistä asti, sai minut hurmioon.
"Mähän sanoin, että joskus sä suutelet mua vaikka koko päivän" toinen nauroi minulle. Samalla hän palautti mieleeni kaikki vanhat muistot.
"Sä oot hyvä suutelija" Harry naurahti ilmeelleni. Tunsin Harryn käden ottavan kiinni kädestäni.
"Sä taas aika huono" sanoin toisen näyttäen surkealta. Nauroin hänelle ja jatkoin: "No etkä oot. Paras" Ennen kuin huomasinkaan, Harry oli löytäyt toisen tilausuuden suudella minua.
"Mennäänkö nyt jo kotiin?" Kysyin kylmän tuulen vireen puhaltavan ohitsemme. Harry laittoi kätensä lantiolleni.
"Jos saan tulla teille?" tuo vaati. Pyöräytin silmiäni ja hyväksyin vieraan.

"Millon mä sitten saan tulla sun luo?" Kysyin ollessamme jo kotikadulla. Panin merkille, että Harry hieroi niskaansa hermostuneena, ennen kuin vastasi.
"Millon vaan tahdot" Harry sanoi hieman hiljaisemmalla äänellä. Ylitimme tien ja olimme jo ovellani, kun Harry yhtäkkiä sanoi:
"Mu-mun pitää sittenki varmaan mennä kotiin..." Hän sönkötti niskaansa raapien. Käännyin kokonaan häneen päin ja katsoin kummissani.
"T-tota... E-en jaksa tai siis täytyy hoitaa yks... Mulla on huomenna aikanen herätys j-joudun menee tota... Poliisin puheille. Nii just, poliisilla on jotain asiaa" Harry takelteli. En tiedä uskoisinko häntä, mutta kohautin olkapäitäni.
"Jos niin sanot. Mikä juttu se on?" Kysyin vielä.
"Siitä vanhasta nyrkkeily-jutusta" hän kertoi. "Nähään huomenna" Harry sanoi ja suuteli poskeani nopeasti.
"Nähään.." sanoin hiljaa epäröiden toisen käytöstä ja pujahdin asuntooni.

**

Harry:

Tuntui niin älyttömän pahalle valehdella Amylle, mutten vaan voinut kertoa totuutta. Minun täytyisi nyt hoitaa tämä sotku kuntoon. Kyllä Amy joskus saisi kuitenkin kuulla tästä, muttei juuri nyt. Hengitin vielä kerran sisään, ja vilkaisin puhelimen näytöstä, ettei minulla ollut huulipunaa suupielessä. Sitten avasin oven avaimilla ja sytytin valot eteiseen.
"Haz?" kuulin tutun, matalan äänen. Pian Louisin kasvot ilmestyivät oviaukosta eteiseen. Hän hymyili minulle ja hymyilin takaisin. Taas se tunne; kun näen Louisin, kasvoni valtaa hymy ja jokin taas loksahtaa paikoilleen. Mutta niin tapahtuu Amynkin kanssa, vielä vahvemmin. Sydämmeni pomppaa kurkkuuni ja tahdon jostain kumman syystä vain suudella tyttöä. Brunette käveli luokseni ja laski kätensä lanteilleni.
"Missä olit näin kauan?" Louis kysyi ja katsoi minua silmiin. En tuntenut sitä lamaannuttavaa tunnetta aivoissani.
"Olin kaupungilla" vastasin, sehän oli ihan totta. "Oliko ikävä?" kysyin virnistäen väsyneesti.
"Totta hitossa" poikaystäväni sanoi ja painoi ennen niin täydelliset huulensa huulilleni. Suljin silmäni, mutta koko ajan suudellessamme ajattelin Amyä. Lou huomasi vaitonaisuuteni ja irrottautui.
"Sori, oon ihan poikki" pahoittelin, vaikken oikeasti ollut pahoillani. Louis hymyili ja vei minut makuuhuoneeseen.
"No niin, Hazza. Nyt nukkumaan" tuo sanoi ja työnsi minut sängylle. Hän tuli päälleni ja suuteli minua taas, nyt intohimoisemmin. Se tuntui jopa tuskaiselta, muistaessani Amyn, autuaan tietämättömänä tästä. Irrottauduin poikaystävästäni ja hän kierähti viereeni.
"Mistä nyt tuulee?" Louis kysyi katsomatta minuun. Huokaisin hiljaa katse kattoon suunnattuna.
"Meijän pitäis puhuu yhdestä asiasta" Kerroin peläten Loun reaktiota.
"Mistä?" Hän kysyi neutraalina. Suljin silmäni ja pohdin. Miten olinkaan saanut itseni tällaiseen sotkuun? Nousin ylös ja kävelin hetken ympyrää.
"Louis..." sanoin, pystymättä tunnustamaan enempää.

Ahh... Täydellisyys <3<3

*****

No niin, nyt kaikki jotka tykkää Larrystä huutaa 'Jee!' ja jotka ei, ei vihaa mua nyt koko elämän. Halusin vaan koittaa kirjottaa jotain erilaista. Mut älkää huolestuko; tää ei sittenkään taida olla ihan mun juttu. Mielummin kirjotan ihan tyttö-poika parista :) Tässäkään ei nyt hirveesti tätä Larryy oo :) 

Mut laittakaa ihmeessä kommenttii, ruusuja vai risuja? xD