You don't wanna see my darkside ~ 7

Yritin piilottaa kasvojani kadulla kävellessäni. Savu kiehui korvistani. Talloin maata, kuin se olisi tehnyt minulle jotain. Potkin kiviä kiukkuissani ja puristin laukkuni hihnaa rystyset valkoisina.

Minua syytettiin Trevor Redingtonin -sen miehen, jonka potkaisin alas maailmanpyörästä- murhasta. Oli kyllä totta, että olin potkinut hänet alas sadasta metristä, mutta eihän se tee murhaajaa? Se mies oli itse yrittänyt tappaa meidät! Päässäni kiehui, kun vain ajattelinkin, miksi Cathy oli kertonut poliiseille. Minä tosissani luotin häneen. Mutta en kyllä enää ja olin ilmaissut sen harvinaisen selvästi aamupäivällä, kun kävin hänen ovellaan. Tyttö oli jäänyt nököttämään sanattomasti ovelle, ja väittänyt, ettei ollut puhunut pollareille sanaakaan.

Harry oli kai sairaalassa, tai sitten hän oli jo päässyt kotiin, en minä tiedä. Eikä sen puolen enää kiinnostakaan. Kun tarkemmin ajattelee, hän oli syypää tähän koko sotkuun. Hän oli vienyt minut London eyehin ja törmännyt vanhoihin vihamiehiinsä. Mutta toisaalta oli oma vikani, kun hyppäsin alas vaunusta vapaaehtoisesti. Eihän minun kuuluisi puuttua Harryn vanhoihin nyrkkeilykavereiden riitoihin. Tai no, tässä taisi kyllä olla kyse hieman enemmänkin kuin vain yhdestä riidasta. En vain tiedä siitä mitään muuta. Vielä.

Henkäisin viimeisen kerran, ennen kuin astuin liukuovista sisään lakitalolle. Astelin selkä suorassa vastaanotolle ja ojensin virkailijalle lapun.
"Kolmas ovi oikealla, kerros neljä" nainen selitti ja nyökkäsin. Lähdin hissiä kohti ja vilkuilin muita ihmisiä. En oikeastaan tiedä, miksi minut pyydettiin tänne. Kai se liittyi jotenkin syytöksiin, syyttäjään, syylliseen ja uhriin. 'Kuulustelu syytetyn, syyttäjän ja heidän lakimiestenä kanssa, sekä mahdollisten silminnäkijöiden kanssa'. Niin minulle kerrottiin.

Astuin hissiin, kun se tuli alinpaan kerrokseen. Painoin sen neljänteen kerrokseen ja tutkin itseäni peilistä. Korjailin meikkejäni nopeasti, ennen kuin astuin ulos hissistä.
"Kolmas ovi oikealla..." kävelin vaalean oven eteen. Sitten koputin siihen. Minut päästettiin sisään ja ovi aukeni. Kun nostin katseeni maasta, silmäni suurenivat lautasen kokoisiksi. Huone oli ihmeellisen suuri ja valoisa, kuvittelin tämän vanhaksi tunkkaiseksi kuulustelu huoneeksi. Tilassa oli tuoleja rivissä, kuin elokuvateatterissa. Lavalla seisoi vanhahko mies katsoen minuun. Käänsin pääni penkkirivistöön ja sydämmeni seisahtui. Takana istui tuntemattomia ihmisiä, mutta toisessa sivulla nökötti harvinaisen tuttu tyttö. Mitä ihmettä Cathy tekee täällä? Irvistin hänelle ilkeästi, mutta tuo vain katsoi minua surullisena. Potee varmaan syyllisyyttä. Yhtäkkiä takanani ovi kävi ja käännyin uteliaana katsomaan. Haukoin henkeäni katseeni kohdatessa vielä tutumman ihmisen kanssa. Hän käveli eteeni ja katsoi silmiini.
"Harry! Mitä hittoo sä teet täällä?" sihisin hiljaa. Nuorukainen katsoi minua tummilla silmillään ja käveli ohitseni sipaisten nopeasti kättäni. Hänen takanaan tuleva mies huomasi eleen ja mulkaisi minua varoittavasti.
"Anteeksi, hyvä neiti. Istuisitteko paikallenne, niin voimme aloittaa" silmälasipäinen mies rykäisi edestä.
"Jos niin käsket, pomo" sähähdin ja lösähdin lähimmälle tuolille.
"Paikkanne on valitettavasti tuolla puolen, neiti" ärsyttävä mies jatkoi. En jaksanut vastata hänelle, mutta kunnon mulkaisu teki terää. Siirryin paikalleni kädet puuskassa. Mies yskäisi edessä saaden noin kahden kymmenen ihmisen huomion salissa.
"Nyt kun kaikki ovat koolla, voimme aloittaa kuulustelun. Tämä ei ole vielä virallinen, mutta kaikki mitä sanotte, otetaan jatkossa huomioon" johtaja sanoi. Hänen nimesä luki nimilapussa hänen rinnassaan, mutten nähnyt sinne asti.
"Kuten kaikki jo tietävätkin, olemme kokoontuneet keskustelemaan herra Redingtonin kuolemasta, mahdollisesta murhasta" ukko jatkoi ja vilkaisi minuun. Minä katsoin muualle, Harryyn ja Cathyyn. Annoin heille molemmille tuimat katseet etupenkeille.
"Uhri, herra Redington, syytetty tekijä, neiti Belmont-" purin tiukasti hampaitani yhteen "-Silminnäkijät, herra Styles, herra Wood, rouva Ortiz ja neiti, sekä herra Jimenez. Neiti Belmont, silminnäkijät kertovat sinun potkaiseen uhria, joka roikkui rautatangossa London eyessä. Kiistätkö syytteen?" Katsoin puhujaa turhautuneena.
"No en kyllä. Mutten tappanut häntä. Itsehän hän ei saanut enää otetta" tiuskaisin tuomitsijalle.
"Kaikki mitä sanotte voidaan käyttää todistusaineistona myöhemmin" mies vikisi.
"Jaa. Mitä ikinä" Ei minua haittaa, vaikka vankilaan joutuisinkin. Eihän minulla muutakaan tekemistä ole. Ainoa ystävä petti minut, ainoa ihminen, joka vietti aikaa kanssani, syyttää tapahtumasta minua, olisin voinut lisätä, mutta jätin sanomatta.

Huokaisin syvään, kun kuulustelussa tuli tauko. Kiirehdin nopeasti pois huoneesta ja syöksyin aulaa. Join vettä automaatista ja istuin kovalle sohvalle. Olin tullut jonnekin käytävälle, en tiedä -enkä välitä- missä olin. Kulautin loput vedestä kurkkuuni ja otin lisää. Kaikesta huolimatta olin hieman peloissani. Mitä jos he oikeasti laittaisivat minut linnaan tai maksamaa maltaita? Yhtäkkiä joku istui viereeni ja tuttu tuoksu tuulahti sieraimiini.
"Amy, mä en tahtonu tulla tänne" Harry sanoi hiljaa. Koko käytävä oli hiljainen.
"Miks sitten tulit?" tuhahdin, enkä katsonut mieheen.
"En voinut muuta..." Harry kertoi minun hymähtäessä. Olimme hetken hiljaa.
"Ekana ahdistelet mua, sit sotket mut johonki vanhaan riitaan ja yhtäkkiä mua syytetään jonkun idiootin murhasta ja sä oot syyttämässä" sanoin katsoen muoviseen vesimukiin. Harry pysyi vaiti.
"Tiiätkö, sun tapaaminen oli kauhein juttu mua elämässä. Sä et tuonu mitään hyvää. Mä tekisin mitä vain, jos olisinkin jääny sinne Bristoliin asumaan" sähisin ja nousin sohvalta suunnaten takaisin kuulustelu saliin. Halusin päästä pois täältä joskus.

Painoin pääni käsiini ja yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa.
"No, neiti Belmont? Voitko kertoa syyn, miksi teit näin herra Reding-"
"No kyllä!" Huudahdin ja pompahdin seisomaan. "Harry Styles vei mut sinne illalla. Sitten yhtäkkiä herra itse vaan hyppää alas vaunusta. Saman tekee kaks miestä, ilmeisesti Redington ja joku sen kaveri. Niillä on aseet ja ne ampuikin kerran, kohti Harryä. Niillä oli joku selvittämätön riita keskenään" Kuulutin kuuluvalla äänellä. Harry oli jäykistynyt ja tuomari kuunteli tarkkaavaisena. "Mä sitten menin apuun. Ja mä kuule pelastin Harryn hengen! Mut sitten se hiton Redington, josta en oo ikinä kuullukaan, yritti itse pudottaa meijät alas sieltä sadan metrin korkeudesta, niin käytin vaan vähän itsepuollustus taitoja! Siinäpä sulle selitys!" Kivahdin naama punaisena. Jännityin, kun koko sali hiljeni. Oli pitkään hiljaista. Kukaan, ei kukaan, sanonut sanaakaan. Vain kellon tikitys rikkoi aavemaisen hiljaisuuden. Istuin hitaasti alas tuolille kädet täristen. Sanoinko jotain väärin? Tai paljastinko? Olin juuri avaamassani suuta, kun tuomari nousi seisomaan. Hän tuijotti uhkaavasti minuun.
"Pystyykö kukaan todistamaan tällaista soopaa!?" mies huusi niin, että koko sali raikui. Minusta tuntui, että tilasta loppuisi kohta ilma. Kukaan ei taaskaan puhunut.
"Onko tämä totta, neiti Belmont?". Nyökkäsin varmasti ja nojasin tuolin karmiin.
"Mutta todistaako sitä kukaan?" Johtaja jatkoi.
"Kyllä, Harry ainakin näki sen" sanoin itsevarmasti, mutta kun käännyin katsomaan nuorukaiseen, hän katsoi minua silmät tummina. Hänen suunsa oli pelkkä viiva.
"Herra Styles, tapahtuiko oikeasti niin? Voitko todistaa, että tapahtumien kaava oli sellainen?" Tuomari kysyi. Harry pysyi hiljaa. Joskus olisin oikeasti halunnut tietää, mitä tuon pojan päässä liikkui. Mutta en ehkä juuri nyt. Sillä hänen kasvoillaan oli vaarallinen ilme, jota en osannut tulkita.
"Harry?" Kysyin hiljaa. Kiharapää tuijotti minuun mustilla silmillään ja kääntyi sitten tuomarin puoleen. Vatsassani pyörähti. Miksei hän sanonut suoraan, että tuo oli totta? Harry nousi seisomaan ja niin tein minäkin. Sitten hän rykäisi kuuluvasti.
"Herra tuomari. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä tuo tyttö selittää" Harry melkein huusi. "Asiat eivät menneet noin! Hän on-" äkisti hän hiljeni. 

Samassa päässäni pyörähti. En tahtonut uskoa tuota. Astuin eteenpäin vihaisena, ja kohotin kasvojani.
"Jos sä väität mua murhaajaksi, niin siitä vaan. Sittenhän meitä on kaksi" sanoin viekkaasti. Salissa kohahti.

*****

Varotan nyt jo, et tähän tulee vähän lisää henkilöitä, mut sanokaa jos ette pysy niissä perässä :D

Raapustakaa mielipiteenne tohon alle, kiitos :D :D