“Jess!" Heräsin jonkun huutoon. Silmiäni hieroen käänsin kylkeäni ja kuulin oven avautuvan. Harry seisoi ovella omahyväinen virne yllään.
"Poikaystäväehdokas numero yksi saapui luoksenne, arvon neiti" Harry sanoi.
"Niin kuka?" Ihmettelin.
"Zayn" Harry nosti toista kulmakarvaansa. Heitin tyynyllä häntä päähän. Nousin vikkelästi ylös ja vedin tumman siniset lökärit jalkaani. Nukun aina pelkällä tuopilla ja shotseilla. Harry viskaisi tyynyn takaisin minua kohti. Väistin kuitenkin aika hyvin ja tyyny lensi lattialle. Kävelin Harryn ohitse pois huoneestani ja olohuoneen kautta eteiseen. Näin Zaynin seisovan ovella. Hymyilin hänelle ja sanoin:
"Moi". Tunsin Harryn isot kädet selässäni. Harry työnsi minua eteenpäin Zayniä kohti. Enne kuin törmäsin häneen ja laitoin käteni automaattisesti eteeni. Käteni koskettivat Zaynin rintaa ja liimauduin hänen kehoonsa. Harry virnisti.
"Vähän läheisyyttä" Harry sanoi ja putkahti keittiöön. Katsoin Zayniä ylös päin hänen kasvoihinsa. Hänellä oli kummastunut, mutta huvittunut ilme.
"Harry on tollanen" sanoin ja Zayn naurahti hieman. Menin hieman kauemma Zaynistä.
"Joten..." Aloitin. Zayn alkoi kaivaa jotain taskustaan.
"Tämä on kai sinun?" Zayn kysyi ja näytti hopeista rannekorua, jonka tunnistin omaksi.
"Mistä sä sen löysit?" Kysyin ja otin korun itselleni.
"En tiiä se oli takin taskussani" Zayn sanoi ja kohautti olkapäitäni.
"Jaa. No tuletko syömään aamupalaa?" Kysyin. Itselläni oli kauhea nälkä.
"Mä söin jo kotona" Zayn sanoi ja astui askeleen vastahakoisesti ovea kohti.
"No tuu silti seuraksi" otin Zaynin kädestän kiinni ja vedin hänet pois eteisestä. "En kestä tota yhtä yksin" kuiskasin. Menimme keittiöön, jossa Harry paistoi pekonia.
"Mmm" sanoin haistellen tuoksua. Otin kaapista lasit kaikille kolmelle ja istuin pöytään. Harry heitti pekonit kaikkien lautaselle, tosin Zayn kieltäytyi ottamasta enempää kuin yhden.
"Ajatteliks sä jäädä tänne koko loppu viikoksi?" Kysyin Harryltä, joka söi vieläkin aamupalaa. Minulle oli riittänyt pekonit ja omena. Harry söi myös jogurtin ja leipää.
"En, mä jätän teidät tänne kahdestaan" hän sanoi tavallisella virneellään. Vilkaisin Zayniä kohti, joka katseli kasvojani. Sitten vasta älysin, että olin vieläkin hiukset harjaamattomana ja yöpaita päällä.
"Tuota... Meen laittaa vaatteet päälle" sanoin ja kipaisin äkkiä huoneeseeni jättäen pojat kahdestaan. Vaihdoin nopeasti siniset farkut ja tumman neuleen. Harjasin nopeasti hiukseni ja jätin ne olkapäälleni roikkumaan. Sipaisin meikkiä kasvoilleni ja olin valmis.
Zayn:
Jäimme Harryn kanssa kahdestaan kun Jess lähti laittamaan vaatteita. Harry höpötti jostain asiasta minulle. Nyökkäilin ja kuuntelin toisella korvalla hänen juttujaan. Enimmäkseen hän päätti jostain turhakkeista, mutta havahduin ajatuksistani, kun hän mainitsi Jessin.
"Jess tiputti eilen avaimensa rappusten väliin, eikä saanut niitä pois sieltä. Hän kyyhötti puoli tuntia yksin pimeässä ulkona oven vieressä, kunnes tulin paikalle..." Harry selosti. Voi Jess parka. Jessin huoneen ovi avautui ja Jess saapui täys pukeissa sieltä. Hän oli aika nopea mielestäni. Jäin huomaamatta tuijottamaan häntä, kunnes Harry sohaisi minua kyynerpäähän. Käänsin katseeni häneen ja tuo virnisti minulle.
Jess:
Palasin takaisin poikien luokse. Zaynin katse oli kiinnittynyt minuun, mutta ei se minua haitannut.
"Mun täytyy tästä alkaa lähteä" Harry sanoi ja nousi tuolilta.
"Okei" hymähdin. Menimme eteiseen. Harry puki takkinsa päälle ja nappasi auton avaimet lipaston päältä. Avasin hänelle oven ja kuiskasin hänen korvaan:
"Oliks sul joku syy vai jätäks sä meijät tahallaan kahdestaan?" Harry virnisti.
"Mistä tiesit?"
"Sun ilmeestä" sanoin ja läimäytin oven kiinni hänen perässään. Menin pois eteisestä ja huomasi Zaynin nojaavan olohuoneen ovenkarmiin. Hän oli kasvot minuun päin ja hän hymyili itsekseen.
"Tunnetko Harryn hyvinkin?" Zayn kysyi.
"No joo, päiväkodista asti" sanoin ja aloin järjestelemään aikakausilehtiä lehtikoriin. Joku oli taas sekoittanut ne. Nostin ne suoraan pinoon. Zayn katseli koko ajan minua, joka alkoi hiukan ärsyttää minua. Tuhahdin ja käännyin Zayniä kohti.
"No niin. Nyt sä kerrot mitä oikeesti ajattelet musta" sanoin ehkä liiankin tylysti. Jonkun kännykästä kuului ääni. Zayn kaivoi kännykkäänsä taskustaan pitäen katseensa koko ajan kasvoissani. Vilkaisin nopeasti peiliin. Näytin kyllä ihan normaalilta. Zayn näpersi puhelintaan hetken ja sanoi sitten:
"Mun pitää mennä, koska mun vanhemmat on kohta jo meillä". Hän lähti kävelemään eteistä kohti. Zayn veti kenkänsä jalkaan ja heitti takkinsa olalleen. Hän tuli vielä askeleen lähemmäksi minua. Haistoin hänen partaveden tuoksun.
"Nähdään taas, kaunokainen" Zayn sanoi pehmeällä äänellään korvani juuressa.
"Hei, sun piti kertoo se juttu!" Huudahdin ja tartuin hänen käteen.
"Ensi kerralla" hän sanoi salaperäisesti ja hymyili ilkeästi. Tunsin hellän pusun poskellani. Ennen kuin huomasinkaan, olin taas yksin talossani. Hänen sanansa kaikuivat talossa: «Nähdään taas, kaunokainen». Kaunokainen? Oliko hän seonnut? Sitä hän siis oli katsellut minussa. Menin olohuoneeseen ja näin jonkun kännykän pöydällä. Se oli ilmeisesti Zaynin. Otin sen käteeni, ja samalla siitä pääsi pieni piippaus. En voinut vastustaa kiusausta. Avasin kännykän näppäinlukon. Siinä ei onneksi ollut mitään pääsykoodia. Puhelin meni automaattisesti viesteihin. Lähettäjänä luki "Perrie". Kuka hän oli? Yritin vastustaa kiusausta, mutta uteliaisuus sai vallan. Avasin keskustelun ja näin jotain uskomatonta. Viesti ketjussa oli pajlon sydämmiä. Liikaa sydämmiä. Luin viestejä ja tulin siihen tulokseen, että tämä Perrie oli Zaynin tyttöystävä. Miksi Zayn sitten viettää aikaa niin paljon minun kanssani, sanoo minua kauniiksi ja pussailee poskelle? Luin viestejä vielä hieman eteen päin. Yhdessä kohtaa heillä oli joku riita. He puhuivat jostain tytöstä. Zayn ilmeisesti puollusti tyttöä. Lopulta he kuitenkin sopivat riidan ja lähettivät toisilleen lempeitä viestejä. Sitten kiinnitin huomiota tämän aamuisin viesteihin. Zayn sanoi lähtevänsä kauppaan ja sitten salille. Sen jälkeen hänen vanhempansa tulisivat heille. Kauppaan? Ei Zaynillä mitään kasseja ainakaan ollut. Sitä paitsi hän oli kävellen. N myös sanoi, että tuli tuomaan vain rannekoruni.
Uusin viesti oli karmiva: "Tiedän, ettet ole salilla tai kaupassa. Mutta jos tämä tyttö kiinnostaa sinua enemmän kuin minä, voin kai sanoa hyvästi" keuhkot tyhjenivät, kun ymmärsin, että tuo tyttö olin minä.
----
Tossa sen vaatteet. -Maija
Tää on tosi hyvä ♥ jatka nopee ! :)
VastaaPoistatosi hyvä! jatka nopeesti :D
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitti jatkan huomenna
Poista