Life is complicated 2

Astuin ulos Zaynin autosta ja kiitin häntä kyydistä. Vilkutin hänelle, kun hän ajoi pois pihalta. Huokasten lähdin kävelemään kivistä rakennettua pihapolkua pitkin ovea kohti. Yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa Jamielle. Avasin oven ja otin kenkäni pois jalasta. Heitin takkini naulakkoon ja menin eteisestä käytävälle etsimään Jamieta. Löysin hänet olohuoneesta istumalta sohvalla. Istuin viereisen tuoliin.

"Äiti soitti" Jamie aloitti. "Ne on muuttanut uuteen taloon ja kysys jos mä haluaisin muuttaa niiden luo" Jamie jatkoi. Kuuden vuoden jälkeen he siis tahtovat Jamien, perheen neropatin joka oli aina hyvä koulussa ja luokkansa paras. Minua he eivät huoli. En kyllä haluaisi edes nähdä heitä. 

"Etkö olekaan vihainen minulle?" Kysyin.

"Ei minua kiinnosta" hän sanoi. 

"Jaahas, on muutamaa sitten äkkiä pois, niin ei tarvitse sinuakaan kestää" tiuskaisin. 

"Itseasiassa lento lähtee jo huomenna aamupäivällä" Jamie sanoi. Mitäh? No, mitä pikemmin, sen parempi.

"Hyvä" sanoin ja marssin keittiöön. Otin kaapista karjalanpiirakan ja lämmitin sitä. Ei minulla Jamieta ikävä tulisi. Ja saan koko talon itselleni. Jamie jättää varmasti rahaa minulle. Olen jopa iloinen, kun hän lähtee. Ongelmana on vaan se, että minun täytyy itse siivota, käydä kaupassa, tehdä kaikki kotityöt itse ja alkaa käymään töissäkin jossain vaiheessa. Kun sain syötyä, menin huoneeseeni. Otin kirjahyllystä jonkun kirjan ja kaaduin sängylle lukemaan sitä. Jamie alkoi pakkaamaan tavaroitaan. Ajattelin koko ajan, että huomenna saan koko talon itselleni. Ensimmäiseksi kyllä siivoaisin sen perusteellisesti. Koko talossa haisi viina. Sitten varmaan veisin osan miljoonista vaatteistani Jamien vanhaan vaatekaappiin. Sitten järjestäisit tavarani oman mieleni mukaan. En jaksa odottaa huomista. Yksi unelmistani toteutuu...

     Nousin noin tunnin kuluttua sängyltäni ja vein kirjan takaisin hyllyyn. Menin ulos huoneestani ja näin Jamien olohuoneessa. Hän pakkasi muutamia koriste-esineitään suureen mustaan laukkuun. Menin keittiöön ja avasin jääkaapin. Päätin tehdä viimeisen ateria kunniaksi riisiä ja kanaa. Yleensä en laita ruokaa Jamielle, laitan vaan itselleni. Olen aika ilkeäkin jos minua huvittaa. Ja Jamien seurassa huvittaa useinkin. Kun ruoka oli valmista, huusin Jamien syömään. Hän tuli kerrankin heti. Hän jopa hymyili! En ikinä nähnyt hänen hymyilevän minulle. Söimme hiljaisuudessa. Molemmat mietimme jotain omia juttuja. 

"Kiitos" Jamie sanoi ja lopetti ruokailun. Hän vei astiat pesukoneeseen ja poistui keittiöstä. Jäin siivoamaan vielä keittiötä hetkeksi ja lähdin sitten katsomaan miten Jamie edistyi pakkaamisessaan. Hänen huoneensa oli melkein tyhjä tavaroista ja hän oli kerännyt kaikkialta muualtakin tavaransa. Juttelimme hetken jostain ja päätin lähteä vielä pienelle kävelylle. Katsoin ulos ikkunasta. Siellä oli pimeää, vaikka kello oli vasta neljä. Ulkona näytti olevan pakkastakin, joten Pertin ajatuksen. Kaiken lisäksi pelkäsin hieman liikkua yksin eilisen jälkeen. Muuten olin selvinnyt siitä välikohtauksesta kuhmulla, flunssalla ja traumoilla. Ei paha. Okei oli se kyllä aika paha. En ikinä enää liikkuisi yksin ulkona pimeellä, ja opettelisin itsepuolustus taitoja. Päätinkin heti lähteä huoneeseeni. Otin tietokoneen pöydältä ja menin etsimään netistä ohjeita itsepuolustukseen. Niistä saattaisi olla hyötyä minun tapauksessa vielä tulevaisuudessa. Harjoittelin niitä muutaman tunnin, kunnes Jamie huusi:

"Jess, tuu tänne!" En oikein innostunut ajatuksesta, mutta menin silti. Jamie odotti nojaten olohuoneen ja käytävän välisellä ovella.

"Sulle tuli vieras" hän sanoi ja näytti tyytymättämältä. Menin eteiseen ja huomasin Zaynin seisovan ovella.

"Moi" hän sanoi. Seisoin silmät pyöreinä. Miten Jamie päästi hänet sisään ilman hakkaamatta häntä maahan? Yleensä Jamie käskee pojan häipyä kuuseen, jos joku on kiinnostunut minusta. Jamie on kiivasluonteinen, ja käskee minun noudattamaan hänen ohjeitaan. Mutta en ikinä ole noudattanut enkä tule ikinä noudattamaankaan. 

"Ai, moikka" sanoin ja päästin Zaynin sisään. "Miksi tulit?" Kysyin.

"Mulla oli tylsää kotona, ja ajattelin, että voisin tulla tänne" Zayn vastasi. 

"Itseasiassa hyvä, koska mullakaan ei ollut mitään tekemistä" naurahdin. Johdatin hänet huoneeseeni.

"Täällä haisee" Zayn sanoi haistaen viinan tuoksun. 

"En se ole mä, mun veljeni jou koko ajan" huokaisin. Saavuimme huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. Zayn istui tuolille ja vilkaisi aukinaista konettani.

"Itsepuolustusta?" Zayn ihmetteli. 

"Jep. Aloin harjottelee eilisen takia" sanoin. 

"Ai niin..." Zayn sanoi. "Asutteks te kahestaan täällä?" hän vaihtoi aihetta.

"Joo, vanhemmat lähti Amerikkaan asumaan, kun olin 11-vuotta" sanoin. Laitoin koneen kiinni.

"Idiootit" Zayn sanoi ja katsoi minua.

"Jep, mut onneksi Jamie lähtee niiden luokse huomenna" iloitsin.

"Ja sä jäät tänne yksinkö?" Zayn kysyi.

"Joo, vapaus koittaa mulle" sanoin virnistäen. Sen jälkeen aloimme juttelemaan tavallisimmista asioista Zaynin kanssa. Hän lähti vasta kymmeneltä. Vaihdoimme numerot ja lupasimme lähteä huomenna kahville. Zayn on ihan kiva poika. Menin suihkun kautta suoraan nukkumaan. Nukahdin melko nopeasti luettuani samaa kirjaa vielä hetken.

----

-Maija