Just trust me 3

Saavuimme Harryn autolla pihalleni ja nousin autosta. Harry tuli vierelleni ja painoi minut taas autoa vasten. Hän laittoi kätensä molemmille puolille, ja minun oli mahdotonta paeta. Välillä Harry oli ihana, mutta näinä hetkinä inhosin häntä koko sydämmestäni. Harry siirtyi lähemmäksi ja käänsi katseensa silmistäni huuliini. Laitoin käteni Harryn rintakehälle ja yritin työntää hänet pois. Hän ei kuitenkaan lähtenyt, vaan painoi huulensa huulilleni. Harryn huulet liikkuivat nopeaan tahtiin omillani ja yritin olla niitä vastaan. Riuhdoin itseni irti Harrystä ja katsoin häntä kiukkuisesti. Hän vain virnisti. 

"Nähdään taas huomenna" Harry sanoi ja avasi autonsa oven. Harry piti katseensa minussa, mutta minä näytin hänelle kieltä ilkeästi. Harryn ilme valahti. Hän paiskasi oven kiinni ja lähestyi minua ripeästi. Harry käveli minua kohti tuima ilme yllään. Hän saapui eteeni ja otti tiukasti kiinni käsivarsistani. Katsoin hänen tummia silmiä ylös päin, sillä oli niin pieni. 

"Kukaan ei näytä mulle kieltä tolla tavalla" Harry sanoi tiukasti ja puristi käsiäni.

"Harry, toi sattuu" sanoin mahdollisimman nopeasti. Harry hellitti ja antoi käsiensä pudota alas. Harry katsoi nurmikkoa. Hänen silmistään oli lähtenyt viha ja ne olivat taas kirkkaan vihreät. 

"Anteeksi" sanoin, kun en muutakaan keksinyt. 

"Mun tässä anteeksi pitäisi pyytää. Mä vain niin hikeennyin tosta, kun... Äsh" Harry tuhahti kiukkuisena itselleen. 

"Ei se mitään" sanoin ja silitin varovasti hänen käsivarttaan. Näinä hetkinä pidän Harrystä. 

"Mun on kai parasta mennä" Harry sanoi ja marssi autolle nopeasti. Hän lähdi vielä nopeammin, ja pian jäin taas yksin. Menin huokaisten sisälle ja riisuin vaatteeni. Menin ehkä liiankin pitkään suihkuun ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Mietin sängyssä vielä kaikenlaista. Miksi Harrylle tuli sellainen reaktio, kun näytin hänelle kieltä? Tai miksi hän on muutenkin niin outo? Hänellä on kuin kaksi eri persoonaa. Toisesta pidä, toista inhoan. Miksi sanon koko ajan, että pidän Harrystä? En todellakaan tykkää Harrystä sillä tavalla... Tai ehkä hieman. Ei ei ei ei. Kun Harry katsoo minua tummilla silmillään, tekisi mieli vain kaatua maahan ja häipyä pois siitä tilanteesta. Toisaalta aina kun olen Harryn seurassa minusta tuntuu jotenkin turvalliselta. Muut eivät tule lähellekään häntä, ja Harry pitää minua omanaan. Ehkä joskus vähän liikaakin.

    Kun sitten joskus sain unta tuntui, että herätyskello soi heti sekunnin kuluttua. Heitin peittoni sivuun ja nousin ylös. Avasin vaatekaappini ja otin sieltä valkoisen villapaidan, sekä kuviolliset violetin väriset legginssit. Harjasin pitkät hiukseni ja meikkasin nopeasti. Söin mandariinin ja pienen sämpylän. Lähdin kävellen kouluun ja kuuntelin samalla musiikkia kuulokkeistani. 

     Koulussa menin tuttuun kaveri porukkaan, mutta huomasin, ettei kukaan melkein puhunut minulle tai vastasivat vain jotenkin lyhyesti kysymyksiini. Vedin Camillan vähän etäämmälle muista.

"Miksi kaikki vilkuilevat minua niin oudosti, eivätkä puhu minulle?" Kysyin.

"En mä vaan tiiä" Camilla sanoi epäuskottavasti.

"Kyl tiedät" väitin vastaan. Hän empi hetken, mutta tunnusti sitten:

"Me kuultiin joltai, että sä olit Harryn kanssa eilen ulkona"

"Niin mitä siitä?" Kysyin.

"Sidney, usko jo, se on tappanut ihmisen. Se tekee varmasti sulle jotain" Camilla väitti. 

"Hei sä et tunne Harryä, joten sä voit häipyä" sanoin kiukkuisesti ja lähdin kävelemään pihan toiselle puolelle. Miksi sanoin noin vihaisesti. Enhän nyt niin vihainen oikeasti ollut. Ja miksi ihmeessä puollustin Harryä? Olenko tullut hulluksi? Kellot soivat ja ahtauduin ovesta sisään tungoksen mukana. Yhtäkkiä vahvat kädet kietoutuivat lantioni ympäri ja vetivät kiinni itseensä. Harry virnisti kauniilla hymykuopillaan ja katseli minua. Yritin vääntää jonkinlaista hymyä naamalleni. Kuitenki aika huonoin tuloksin.

"Hei, mikä nyt on?" Harry kysyi huolehtivasti. Hän tuli vierelleni ja piti toista kättään selälläni. Se ei oikeastaan enää haitannut minua. En vastannut, vaan jatkoin kävelemistä. Kerrankin olin iloinen, että Harryllä oli samaa ainetta, maantietoa. Saavuimme luokan eteen ja heitimme takit naulakkoon. Menimme hieman sivummalle juttelemaan. 

"Sidney?" Harry kysyi. Tuijotin käsiäni.

"Mä riitelin vain kaverin kanssa" sanoin.

"Mistä?" Harry kysyi. Käänsin katseeni käsistäni Harryn kasvoihin. Hänen kiharaiset olivat hieman pystyssä. Camilla ja muutamat hänen kaverinsa tulivat toiselle puolen käytävää. Camilla katsoi minua vihaisesti, kun huomasi Harryn. Laitoin käteni tahallaan Harryn toiselle kyljelle ja nojasin hänen olkapäähänsä. Camilla kääntyi pois päin tuhahtaen. 

"Ahaa" Harry sanoi ja näköjään ymmärsi jutun. "Miksi hän ei pidä minusta?" Harry jatkoi.

"Ooksä joku ajatustenlukia?" Kysyin hieman naurahtaen. 

"En, valitettavasti" Harry sanoi. "Mutta haluaisin kyllä tietää, mitä sä ajattelet musta" Harry kuiskasi korvaani juuri ennen kuin opettaja tuli ja päästi meidät luokkaan. Menimme istumaan Harry kanssa vierekkäin taakse. Kirjoitimme muistiinpanot samalla värillä ja nauroimme ja puhuimme hiljaa. Muutaman kerran opettaja joutui sanomaan meille, että pitäisi olla hiljempaa. Camilla mulkaisi minua välillä. Virnistin hänelle, ja sain hänet kiukustumaan entistä enemmän. 

   Seuraavaksi meillä oli matikkaa. Menimme luokkaan viimeisinä ja istuimme taas vierekkäin. Juttelimme taas, mutta matikan opettaja ei ensin välittänyt siitä lainkaan. Naurahdin äänekkäästi ja muutamat kääntyivät katsomaan minua. 

"Sidney ja Harry! Ulos luokasta!" Opettaja huusi ja paiskasi nyrkin pöytäänsä.

"Kyllä opettaja" Harry sanoi matalalla äänellään. Tukahduttivat nauruni ja menimme yhdessä ulos luokasta. Nauroimme käytävällä minkä jaksoimme. 

"No niin" opettaja sanoi ja käski meidän lopettaa tuo tyhmä nauraminen. "Miksi häiritsitte tuntia?" Ope kysyi. En osannut vastata mitään. "Varsinkin sinä Sidney, et ole koskaan tehnyt mitään tuollaista" totta, olin aina hiljaa, mutta Harryn kanssa olin jotenkin oma itseni. Harry vilkaisi minuun rauhoittavasti. Mistä hän tiesi, että kammoan opettajan puhuttelua? Jotenkin siinä tilanteessa alkaa aina heikottamaan, kun pitäisi sanoa jotain opettajalle, jolla on tuima ilme kasvoillaan. 

"Anteeksi" sanoin. Harryn ei tarvinnut kuin mulkaista opettajaa, niin hän ei puhunut enää. Jouduimme jäämään käytävälle vielä loppu tunniksi, mutta siellä oli hauskempaa, kuin luokassa. Harry oli koko päivän ollut siinä paremmassa persoonassaan. Juoksentelimme ympäri käytävää kuin pienet jänikset. Harry yritti kutittaa minua, mutta juoksi pakoon. Törmäsin vahingossa johonkin kaappiin ja kaaduin selälleni. Harry nosti minut nopeasti ylös, mutta minä vain nauroin. 

"Eikö sua sattunut ollenkaan?" Hän kysyi pitäen minut pystyssä. 

"Ei lainkaan" sanoin. Nojasin Harryyn ja hänen kätensä oli alaselälläni. Opettaja tuli ulos luokasta ja jouduimme takaisin luokkaan. Muut lähtivät välitunnille, mutta opettaja piti meille pienen saarnan. Saimme tuplasti läksyjä ja huomautuksen. Kauhean ankara opettaja. Menimme suoraan seuraavalle tunnille. Minulla oli kuvista ja Harryllä kotitaloutta. Haluaisi joskus nähdä, miten Harry kokkaa. Se olisi varmasti mielenkiintoista. 

"Moikka, nähään tunnin päästä ruokalan edessä" sanoin.

"Okei, nähään" Harry sanoi ja vilkutti lähtiessään. Meidän piti hyvästellä toisemme, kun olemme tunnin erossa. Huokaisin, kun Camillan porukka lähestyi minua. Mitäköhän heillä on nyt mielessään? 

-----

Sori lyhyydestä!!

-Maija