Koulu loppui vihdoin. Hain takkini naulakosta ja poistuin koulun alueelta nopeasti. Kävelin hitaasti kotia kohti, laukku olallani painaen. Potkiskelin kiviä ja pidin katseeni maassa koko matkan. Saavuin pihalleni ja menin sisään ihanan lämpimään kotiini. Heitin kamani eteisen nurkkaan ja suuntasin keittiöön. Otin kaapista mustan mukin ja tien itselleni kaakaota. Nappasin jokun sanomalehden päydältä ja aloin selailemaan sitä. Ensimmäisillä aukeamalla oli jotain hömpötystä politiikasta. Sitten oli juttua Nelson Mandelasta, jonka nimen olin kuullut kerran elämäni aikana. Lopuksi oli urheilua, muutama huono sarjakuva ja sää. Huomenna tuulisi pohjoisesta ja lämmintä olisi vain muutama aste. Taitoin lehden kasaan ja vieriminen sen lehtikoriin, joka oli valmiiksi ihan täynnä. Sekin pitäisi joskus siivota...
Seuraavana aamuna raahauduin ylös sängystä seitsemän aikaan. Avasin haukotellen vaatekaappini ja otin sieltä kuviollisen villapaidan ja tavalliset tiukat farkut. Puin ne ylleni ja menin meikkaamaan. Harjasin hiukseni ja lähdin keittiöön syömään aamupalaa. Otin jääkaapista mustikkajogurtin ja lapasin sen suuhuni huomattuani kellon olevan jo vaikka mitä. Kaappasin äkkiä laukkuni tuolilta ja kiirehdin nopeasti kouluun. Nykyään olen jostain syystä aina myöhässä. Saavuttuani pihalle, näin satojen ihmisten joukosta jonkun tuijottavan minua. Katse kiinnittyneenä minuun, tuo lähestyi minua toiselta puolen pihaa. Kellot onnekseni soivat ennen kuin kiharapää ehti luokseni. Yritin tunkea väkijoukostaan sisään. Tarkistin, mitä meillä on seuraavaksi. Eih, matikkaa! Ja se opettaja saisi mennä metsään...
Saavuin luokan eteen ja laitoin takkini naulakkoon. Nojasin seinään ja lueskelin teorian kirjaa, jotta ymmärtäisin edes jotain. Tumma varjo peitti valon ja nostin päätäni hitaasti ylös. Käsi kietoutui lantiolleni, mutta tiputin sen alas.
"Et kai sinä ole tulossa nytkin samalle tunnille?" Kysyin turhautuneena.
"Lukujärjestyksen mukaan meillä on paljon yhteisiä tunteja" Harry hymyili nostaen toista kulmakarvaansa ylös päin. Laitoin kirjan takaisin laukkuun. Harry siirsi hiussuortuvan korvani taakse. Opettaja saapui ja kiirehdin luokkaan ensimmäisten joukossa. Menin istumaan paikalleni ja toivoin kokoo sydämmestäni, ettei Harry tulisi viereeni. Onneksi hän meni ohitseni sipaisten poskeani. Mulkaisin häntä, mutta käännyin eteenpäin.
Tunti meni omaa vauhtiaan, mutta pääsimme lopulta pois. Harry piti katseensa selässäni, kun yritin kadota häneltä. Pääsin kuitenkin vain kymmenen metriä, kunnes tunsin kädet lantiollani. Otin ne alas omilta käsilläni.
"Mikä sun ongelmas on?" Tiuskaisin.
"Ei mikään" Harry sanoi matalalla äänellä. Katsoin häntä merkitsevästi silmiin ja jatkoin matkaa. Menin kaveriporukan luo, ja siinä vaiheessa Harry oli jo kadonnut jonnekin. Juttelin Camillalle jotain, mutta hän oli jotenkin vaisu. Kysyin asiaa häneltä. Camilla oli muutaman sekunnin hiljaa.
"Mikä sen pojan nimi on, kenen kanssa sä liikut?" Hän kysyi.
"Harry, miten niin?" Vastasin.
"Mä tuota oon kuullu, en oo sit varma tästä, mut se on huhujen mukaan tappanu jonkun ihmisen" Camilla sanoi hieman hiljempaa.
"Mitä!?" Sanoin. Vaikka Harry on idiootti, en olisi uskonut hänestä tuollaista. Camilla kääntyi juttelemaan muiden kanssa, kun minä jäin miettimään. Olin niin ajatuksissani, etten huomannut, kun Harry alkoi lähestyä minua. Katsoin häntä ylös päin, mutten sanonut mitään. Camilla ja muut olivat väistyneet sivummalle, mutta seurasivat meitä vaivihkaa. Harry laittoi kevyesti kämmenensä alaselälleni ja veti minua lähemmäs. Yritin päästä pois hänestä, mutta mikään ei auttanut. Tyydyin siis kohtalooni. Laitoin kädet puuskaan, ja käänsin katseeni pois. Minua pelotti Camillan kertomuksen ansiosta, mutta enemmän minua raivostutti koko Harry. Harry käänsi katseensa kasvoista käsiini. Han nosti oikeaa kättäni ja otti hopean värisen sormuksen, jossa oli pieniä timantteja sormestani. Olin saanut sen isoäidiltäni, hieman ennen kuin hän kuoli.
"Tulet treffeille tänään kanssani" Harry totesi, tai oikeastaan käski.
"Enpäs tule" vastasin tylynä. Harry tutkaili sormustaan ja laittoi sen taskuunsa.
"Tule kuudelta talosi eteen, niin haen sut. Saat sormuksenkin takaisin" Harry sanoi. Ja varmaan menen hänen kanssaan ulos!
"Harry anna se takaisin" sanoin tiukasti.
"Saat sen illalla" hän sanoi ja kurottautui pussaamaan poskeani, ennen kuin ehdin väistää. Harryn poskille ilmestyi hymykuopat, ja sitten tuo lähti. Nuo hymykuopat ovat ainoa asia, josta pidän Harryssä. Sitten minulle tuli mieleen se Camillan juttu. Onko Harry oikeesti tappanut jonkun ihmisen? Voiko hän tehdä minulle jotain? Kysymykset pyörivät päässäni, kun menin historian luokkaan sisään. Olin jo viisi minuuttia myöhässä, kiitos Harryn.
"Ja missäs sitä ollaan oltu?" Rouva Smith kysyi, kun saavuin luokkaan.
"Oli pientä kinaa tuossa tuota yhden tutun kanssa" en halunnut sanoa Harryä kaveriksi.
"No menepäs nyt paikallesi" menin istumaan ja otin kirjat laukustani. Koko tunnin näyttelin keskittyväni, mutta pyörittelin sormiani ja mietin, miten saisin sormuksen Harryltä, mutten joutuisi ulos hänen kanssaan.
**
Kello oli varttia vaille kuusi. Odottelin Harryä olohuoneessani, mutten ollut vieläkään keksinyt mitään suunnitelmaa. Harry oli minua viisaampi, vahvempi, nopeampi ja kaikin tavoin parempi. Ehkä voisin käyttää viehätys voimaani... Kuulin auton kaahaavan kadulla. Vilkaisin ikkunasta ulos, mutta huomasin sen vain naapurini autoksi. Jostain syystä petyi, vaikka en missään nimessä halunnut kohdata Harryä. Näin ikkunasta mustan auton. Nousin nopeasti ylös ja vilkaisin peiliin. Minulla oli edelleen samat vaatteet päälläni. Laitoin hiukseni vielä paremin ja vilkaisin ikkunaan. Harry nojasi valkoinen v-aukkoinen t-paita ja mustat farkut yllään. Paita korosti hänen lihaksiaan ja tatuointeja. Itsellänikin oli pieni perhonen nilkassa. Äiti ja isä eivät tienneet siitä, ja olisin varmaan jo haudassa, jos tietäisivät. Nappasin kännykkäni vielä mustan nahkatakkini taskuun ja lähdin ulos. Harry nojasi autoonsa ja käveli minua vastaan. Hymyilin hänelle ja pussasin pienesti hänen poskelle. Tämä oli nyt sitä "hurmaamista", jota Harry harrastaa.
"Moi" sanoin hymyillen.
"Moi kaunokainen" Harry sanoi. Minun oli keskityttävä hymyyni, jotta saisin pidettyä sen koko ajan. Tekisi mieli vain motata tuota tyyppiä.
"Mitä kuuluu" Harry kysyi ja laittoi kätensä alaselälleni. Hengitin hiljaa syvään ja lähdimme autoa kohti.
"Hyvää" sanoin edelleen hymyillen. Istuimme autoon.
"Harry?" Kysyin, kun hän kaivoi avaimiaan.
"No?" Hän sanoi.
"Saanko mä sen sormuksen nyt?" Kysyin ja unohdin hieman sen kohteliaisuuden...
"Tässä tämä" Harry sanoi ja ojensi sormuksensa. Kiitin häntä ja laitoin sen sormeeni. Onnekseni Harry ei vielä ollut löytänyt avaimiaan. Avasin nopeasti turvavyöni ja hyppäsin ulos autosta.
"Mä tiesin että sä yrität karata" Harry sanoi ja oli salamana luonani. Harry piti käsiään lantiollani ja työsi minut kiinni autoon.
"Sähän lupasit tulla ulos, joten tulet" Harry sanoi minun katsoessaan Harryn tummia silmiä. Harry lähestyi minua, mutta pujahdin pois hänen otteestaan. Menin takaisin autoon hymähtäen ja Harry kiersi toiselle puolelle.
"No nyt saat kertoa hieman itsestäsi" Harry sanoi. Istuimme pienessä kodikkaassa ravintolassa. Join hieman viiniäni ja sanoin:
"Mitä mun pitäis kertoa?"
"Ikä?" Harry kyseli.
"18"
"Asut?"
"Pienessä kerrostalo kaksiossa yksin"
"Lempiväri?"
"Öm... Lila"
"Lempielokuva?"
"Monta, siihen menisi koko ilta jos luettelen ne". Harry naurahti ja jatkoi:
"Lempikirja?"
"En lue kirjoja"
"Ex-poikaystäviä?" Harry virnisti omalle kysymykselleen.
"Jep"
"Montako?" Harry kysyi ja huokaisin huvittuneena.
"Kolme neljä virallista, jos naapurin poikia ei lasketa"
"Tiesin, että pojat eivät voi olla erossa susta" Harry sanoi. "Niin kun en mäkään" tuo virnuili. Taas se alkaa... En oikein tiedä mitä tunnen Harryä kohtaan. Osalta hän on tosi mukava, ja hauska, mutta ahdistelut ja se "murha" ovat epäilyttäviä. Katsoin Harryä, joka söi ruokaansa. Hänen poskilleen ilmestyi taas samat hymykuopat. Miten noin söpöt hymykuopat omistava poika voi tappaa jonkun?
"Mitä meitit?" Harry keskeytti ajatukseni.
"En mitään" sanoin, mutta Harry ei näyttäny uskovan. Hän jätti asian kuitenkin siihen ja aloimme juttelemaan muista asioista. Tuolla pojalla kyllä juttua riittää.
-----
Tykkäättekö? :D
-Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Ne saa mut aina hymyilemään :)