"Tuletko sisään?" Kysyin toivoen tottakai, että hän tulisi. Olihan kello jo sentään yli yksitoista.
"Miksipäs en?" Zayn sanoi. Avasin oven ja menin sisälle. Zayn tuli perässäni ja kietoi kätensä ympärilleni heti kun saimme ulkovaatteet pois.
"Sä et sit pysty pitää käsiäsi erossa musta" naurahdin.
"Sä oot niin ihana" hän sanoi. Tunsin hänen huulensa kulkevan niskasta kaulalleni. Naurahdin, sillä se kutitti kaulaani.
"Mitä?" Zayn ihmetteli nauruani ja nosti päätänsä ylöspäin.
"Kutittaa" naurahdin. Otin hänen molemmista käsistä kiinni ja vedin hänet olohuoneen poikki huoneeseeni. Zayn paiskasi oven kiinni, vaikka talossa ei ollutkaan kukaan muu. Suutelimme koko ajan, ja istahdimme sängylle.
"Odota, laitan yöpaidan päälle" sanoin ja jätin Zaynin sängylle surullisena.
"Voit sä ilmankin olla" hän sanoi virnistäen. Pyörittelin silmiäni ja menin kuitenkin vessaan vaihtamaan sinisen t-paidan ja pilkulliset shortsit päälleni. Kun palasin huoneeseeni, Zayn makasi puoliksi peiton alla musta paita päällä, ilman housuja. Menin toiselle puolelle sänkyä ja vedin peiton päälleni. Zayn veti minut tiukasti kiinni hänen kehoonsa ja suuteli taas.
"Hyvää yötä söpöliini" hän sanoi.
"Hyvää yötä" mumisin jo silmät kiinni.
**
Seuraavana aamuna, kun olimme syöneet aamiaista ja laittaneet vaatteet päälle, lähdimme kaupungille. Ulkona oli auringon paistetta, mutta hieman pakkasta. Laitoin mustan takin harmaan neuleen päälleni. Otin mukaan mustan kassin, jossa oli hieman ruskeaa. Laitoin sinne lompakkoni ja kännykkäni. Valmiiksi siellä oli jo muuta roinaa, kuten huulirasvaa ja pastilleja. Lähdimme käsi kädessä kävelemään kohti kaupunkia. Sinne oli hieman matkaa, mutta Zaynin seurassa kaikki tuntui viideltä minuutilta. Menimme shoppaamaan johonkin kauppakeskukseen. Zayn alkoi muuttua jotenkin ahdistuneeksi. Muutamat pojat seurasivat meitä. Zayn veti minut kulman taakse ja sanoi:
"Jess... Tota jos nyt niinku tai siis..." Hän sopersi.
"Zayn, mitä nyt?" Ihmettelin.
"Siis kun me tai... Oikeastaan... Äsh!" Hän tuhahti. Hän irrotti kätensä kädestäni ja lähti kävelemään pois. Seurasin häntä melkein juosten, mitä ihmettä hän nyt tekee?
Kun sain hänet kiinni, pysäytin ja käänsin hänet minua kohti.
"Zayn, selitä" sanoi lyhyesti. Hän katsoi syvälle silmiini ja pudisti päätään epätoivoisena. Samat pojat seurasivat tilannetta etäämmältä. Zayn loi heihin nopean katseen.
"Mitä on tekeillä?" Halusin tietää vastauksen.
"Jess, älä nyt hikeenny, mutta asia on niin, että me ei voida pitää käsistä kiinni tai näyttää parilta julkisesti"
"Mitä sä... Mä en käsitä?!" Huudahdin.
"Me ei olla erottu Perrien kanssa. Noi pojat tuntee mut ja voi kertoo Perrielle tästä, jollei oo jo kertonu" Zayn sanoi kaiken suoraan päin naamaani.
"Täh!? Siis sä pyörität kahta naista samaan aikaan ja luulet et se onnistuu! Zayn, ei ei mitä sä oikein ajattelit!?" Purin kaiken raivon sisältäni. Kaiken, mitä sain silloin, kun vanhempani jättivät meidät. Kaikki ne raivot, jotka olisin halunnut raivota isoveljelleni, kun hän piti kännibileitä talossamme. Kaiken raivon, mitä tunsin sisälläni, kun Jamie muutti Amerikkaan. Aivan kaiken. "Idiootti!" Huusin ja löin Zayniä ajattelematta rintaan. "Mä pidin susta enemmän kuin kaverina, mä luotin suhun" sanoin jo hieman rauhottuneemmin. Kyynel vieri poskelleni, mutta pyyhin sen nopeasti pois.
"Anna anteeksi, mä rakastan teitä molempia" Zayn sanoi.
"Ei voi rakastaa kahta ihmista tolla tavalla samaan aikaan" sanoin hiljempaa. "Ei voi..." Sanoin äänettömästi. Painoin kasvoni käsien väliin ja itkin hiljaa.
Käytävällä kaikui korkokenkien kopinaa. Nostin päätäni hieman ja huomasin nojaavani Zaynin rintakehä vasten. Kavahdan äkkiä kauemmas. Zaynin kasvoilla oli pettynyt ilme. Kopina voimistui ja käänsin katseeni. Vaaleanpunaiset korkokengät kiittivät lattialla nopeasti meitä kohti. Pian edessämme seisoi ylikaunis, merkki vaatteisiin puettu nainen. Hän hymyili valloittavaa hymyä ja Zayn nousi hänen vierelleen.
"Perrie" Zayn sanoi.
-----
<<Vaatteet -Maija :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Ne saa mut aina hymyilemään :)