My Crazy FanFic About 1D: Just trust me 1

Kävelin kotiani kohti alkavassa syysmyskyssä. Puun heiluivat kovassa tuulessa ja lisäsin vauhtiani. Käännyin kotikadulleni ja alkoi sataa vettä. Juoksin loppu matkan kotiini ja menin sisälle asuntooni. Asuin pienessä kaksiossa kerrostalon alakerrassa. Asuin täällä ennen kämppiksen kanssa, mutta hän lähti asumaan New yorkkiin vuosi sitten. Lupasimme pitää yhteyttä, mutta kolme kuukautta se vain kesti. Riisuin vihreän takkini ja heitin sen naulakkoon. Kävelin huoneeseeni ja heitin laukkuni sinne. Nappasin valkoiset villasukat tuolin päältä ja vedin ne jalkaani. Menin keittiöön ja laitoin itselleni teetä. Otin teekupin mukaani ja menin tekemään kotitehtäviä huoneeseeni. Tosiaan, olen lukion kolmannella luokalla. Haaveeni on opiskella sisustus suunnittelijaksi. Kun sain kirjoitettua äidinkielen referaatin, jatkoin historia tehtäviin. Huokaisten aloin kirjoittamaan tekstiä kappaleesta. Tuuli hakkasi ikkunaa ja sade pisarat rummuttivat tasaisesti kattoon.

Havahduin jossain vaiheessa unesta ja huomasin makaavani kirjojeni päällä. Läksyt uuvuttavat kummasti. Vilkaisin kelloa, joka näytti 23.14. Raahauduin sänkyyni ja vedin peiton päälleni. Nukahdin vaikka tiesin, että meikkini olisi pitänyt pestä pois ja keittiössä on valot päällä.

Ehdin juuri luokkaan, ennen kuin opettaja tuli. Kiirehdin paikalleni ja tervehdimme opettajaa. Kaivoin maantiedon kirjat esille, ja huomasin, etten ollut tehnyt läksyjä. Lunttasin vastaukset muiden huomaamatta vierustoveriltani. Opettaja selitti samaa asiaa ainakin kymmenettä kertaa. Jo on ihme jos joku ei nyt ymmärrä. Kaivoin piirrustusvihkoni laukusta ja avasin puhtaan sivun. Pian joku tyttö kuitenkin kysyi idiootin kysymyksen, johon lapsikin osaisi vastata. Opettaja alkoi siis selostamaan pitkää stooria, minun syventyessä piirrokseeni.

Vihdoin kun tunti loppui, pakkasin kamani ja lähdin ulos luokasta. Otin takkini harteille ja suuntasin käytävää pitkin jonnekin suuntaan. En olisi halunnut mennä ulos, mutta opettajat käskisivät kuitenkin heti jos näkisivät minun maleksivan täällä. Menin kaappien luokse, jossa oli muutama kaverini. He liikkuivat aina isossa kaveri porukassa, jossa minä tunsin itseni ulkopuoliseksi. En ollut läheskään kaikkien kanssa hyvää pataa, johtuen tempperamenttisestä luoneestani. He olivat kokoontuneet yhteen nurkkaan, ja menin sinne, sillä en nyt yksinkään haluaisi olla. Kuuntelin toisella korvallani heidän "lady-draamaa" ja keskityin samalla piirtämiseen. Yleensä piirsin jotain randomia, kuten lintuja ja sisustus tavaroita. Nyt olin aloittanut luonnoksen tiikeristä. Piirsin tarkasti viiksiä, kun luokkalaiseni tönäisi minua.

"Sidney, tunnetko sä tuon tyypin?" Camilla kysyi osoittaen kauempana seisovaa poikaa. Hän nojasi kaappiin kädet puuskassa, kasvoillaan pieni virne. Hänen jadenvihreät silmät kohtasivat jäänsiniset silmäni. Kasteessa oli jotain, mikä sai minut kääntymään nopeasti pois.

"En tunne" sanoin vahvalla äänelläni. "Miten niin muka?" Jatkoin nopeasti ja estin itseäni kääntämästä päätäni takaisin.

"Hän on tuijottanut sinua koko ajan" Camilla sanoi, ja suurensi ruskeita silmiään hieman. Kellot soivat ja porukka alkoi hajota. Osa lähti ylös ja osa alas. Jäin seisomaan jostain syystä paikalleni. Käännyin varovasti ympäri ja silmäni kiinnittyivät samaiseen poikaan. Hän suki kiharia hiuksiaan ylös päin. Lähdin kävelemään häneen päin, sillä minulla olisi historiaa siellä. Muuta reittiä sinne ei ollut. Poika lähti kävelemään vastaan, muka huomaamatta minua. Kun tuo lähestyi minua, huomasin hänen olevan yllättävän pitkä. Sekunnin ennen kuin olimme vierekkäin, hän käänsi tarkan katseensa minuun. Hän väläytti hurmaavan hymyn ja hänen käsivartensa kosketti hieman olkapäätäni. Viileä tuulahdus läpäisi kehoni ja hiukseni lennähtivät taakse. Katsoin nopeasti taakseni ja poika katsoi minua samaan aikaan. Hänen silmissään oli maaginen katse. Sekunninmurto-osan aikana ehdin painaa mieleeni tuon pienen välähdyksen hänen silmissään.

Saavuin luokan eteen ja laitoin takkini naulaan. Menin luokaan ja istuin takapulpetille. En keskittynyt yhtään opetukseen. Tuijotin vain kirjaa. En ajatellut. Muuta kuin tuon äskeisen pojan silmiä. Mikä se välähdys oli? Se oli sanoin kuvaamaton pieni vilke, joka aiheutti sähkövirran kulkemaan kehoni läpi. Se muistutti jotain, kuin...

"Sidney" vanha täti sanoi edessäni. Havahduin heti ajatuksistani ja palasin maan pinnalle.

"Anteeksi, rouva Smith mitä sanoitte?" Kysyin ja suoristin ryhtini nopeasti.

"Voisitteko lukea tekstinne" opettaja pyysi. Huokaisin äänettömästi ja avasin vihdoin aloin lukemaan tekstiä. Lopussa huomasin tekstin jääneen kesken, joten minun piti vetää päästä jokin lopetus. Kun lopetin, luokka tuijotti minua ja opettajan suu loksahti auki.

"Edistystä, Sidney. Kerrassaan mahtavaa" opettaja ylisti. Itse en oikein älynnyt mitä olin sanonut, mutta olin hämmästynyt, että rouva Smith kehui minua. Mumisin pienen kiitoksen, ja kaivoin luonnokseni taas esille.

Tunti meni nopeasti ja huomasin olevan ruokatunti. Jätin laukkuni kaappiin ja menin ruokalan ovista sisään. Hirveä pölinä kantautui korviini. Pidin kainalossani vihkoani ja kynää. Otin sämpylän ja vettä ja menin kauimmaiseen nurkkapöytään istumaan. Haukkasin sämpylästäni palasen ja jatkoin tiikeriäni. Hahmottelin jo raitoja sen kasvoihin.

"Sidney" tumma ääni lausui yläpuolellani. Nostin katseeni hitaasti ylös ja huomasin pitkän tumman ihmisen seisovan edessäni.

"Saanko istua?" hän kysyi. Nyökkäsin, en osannut muutakaan tehdä. Käänsin nopeasti vihkoni kiinni. Poika istui vastapäätäni ja laski tarjottimensa pöydälle. Join kulauksen vedestäni.

"Miten tiesit nimeni?" Kysyin hiljaa.

"Kaikkihan sen tietävät" tuo sanoi ja hurmasi minut hymyllään, johon oli sekoitettu virnistyksen makua.

"No saanko sitten tietää sinun nimesi niin ollaan tasoissa?" Kysyin.

"Harry Styles" hän virnisti. Katsoin jälleen hänen virheisiin silmiin. Tutkailen hänen kasvojaan ja ilmeitä. Harry piti vahvan virneen kasvoillaa, joka sai minut turhautumaan.

"Miksi sinä virnistät koko ajan?" Kysyin kallistaen päätäni. Harry katsoi syvälle silmiini. Hänen päässään liikkui paljon ajatuksia, muttei halunnut näyttää niitä minulle. Siristin silmiäni ja käänsin katseeni pois. Taas se sama välähdys. Olenko tulossa hulluksi? Vai johtuuko se jostain valosta vain? Kaadoin loput vedestäni kurkkuuni ja pamautin tyhjän lasin pöytään. Harry tuijotti minua koko ajan. Hänen ilmeensä oli muuttunut virneestä hieman pelottavaan hymyyn.

Kellot soivat, en huomannutkaan ajan kuluvan näin nopeasti. Harry sujautti omenan tarjottimeltaan taskuunsa ja nousi pöydästä. Lähdin ruokalasta ja Harry katosi omille teilleen. Suuntasin kuviksen luokkaan. Odotin opettajaa käytävällä ja selain puhelintani. Tunsin pehmeän kosketuksen paljaalla olkapäälleni. Käänsi päätäni nopeasti ja Harry seisoi vieressäni, sama virne yllään. Mikä ongelma tuolla ihmisellä on? Pakkomielle virnistää?! Harryn käsi laskeutui lapaluulleni. Katsoin häntä ilmeellä mitä-sä -luulet-tekeväsi?! Harry virnisti ja siirsi hiuksiani. Liikuin niin, että Harry irrotti minusta,

"Hei taas" hän sanoi samettisella matalalla äänellään.

"No terve" vastasin. "Mitä sä täällä teet?"

"Olen menossa tunnille" Harry sanoi. Aha. Jatkoin puhelimeni kanssa pelailemista. Tunsin Harryn kiertävän taakseni ja hänen päänsä laskeutui olalleni. Harryn hengitys tuulahti kaulallani ja kavahdain nopeasti pois. Tungin puhelimeni taskuuni ja käännyin takaisin Harryyn, joka oli nyt muutaman metrin päässä minusta. Tutkailin hänen kasvojaan ja bongasin ihanat hymykuopat hänen poskillaan. Ihastuin niihin heti. Opettaja tuli ja keskeytti haaveiluni. Hän avasi oven ja päästi meidät sisään. Yllätyksekseni Harry käveli opettajan mukana samaan luokkaan. Miksi hän tänne tulee? Menin istumaan paikalleni. Vaivihkaa kuiskasin Harrylle:

"Mitä sinä teet täällä?"

"Opiskelen" tuo sanoi tehden poskilleen ihanat hymykuopat.

"Mutta, ethän sinä ennen ole ollut täällä samalla tunnilla" ihmettelin.

"Hyvä huomio" Harry kuiskasi. "Muutin tänne viime viikolla, ja taidan olla nyt jo löytänyt uuden ystävän" Harry lopetti ja tyhjensi aivoni täysin. Mielessäni pyöri vain yksi ajatus: "Minä en ole tuon pervon ystävä."

-----

Heheh, täst tulee nyt vähän mun omanlainen stoori, ku joku pyys darkkia, mut en mun mielestäni osaa kirjottaa sellasta (ja pälä plää)..., mut I hope u like it! :):)

-Maija

Sidney