Just trust me 5

Istuimme sohvallani ja katsoimme telkkarista jotain sattuman varhaista ohjelmaa. Makasin Harryn sylissä Harryn kädet ympärilläni. Pidin hänen toista kättään vatsani päällä ja leikittelin sormieni kanssa hänen sormillaan. Välillä Harry pussaili hiuksiini ja kuiskaili jotain söpöä. Ulkona tuuli todella kovaa. Puut taipuivat vaakasuoraan ja ihmettelin, miten tämä koko talo pysyi pystyssä. 

"Nyt on ylimääräisten uutisten vuoro. Lontoon keskustassa riehuu valtava myrsky. Tämä on suurin myrsky kymmeneen vuoteen. Ihmisiä käsketään pysymään sisällä ja varautumaan sähkökatkoksiin" seurasimme tarkasti uutisia. 

"Sain hyvän syyn jäädä tänne koko yöksi" Harry sanoi. Virnistin tuolle hieman. 

"Puita on jo kaatunut ja juna liikenne on poikki koko seuraavan vuorokauden..." Uutisissa selostettiin.

"Pitäiskö meidänkin käydä hakemassa taskulamppua ja kynttilöitä?" Kysyin Harryltä, kun televisiossa näytettiin myrskyn tuhoja. Sähköt olivat poikki, taloissa oli pimeää ja ihmiset värjöttelivät vilttien avulla sisällä taloissaan. 

"Mennään vaan" Harry sanoi ja nosti minut sohvalta. Johdattin kädestäni pitävän Harryn varastoon, jossa oli kaikkea sälää. Etsin hetken, kunnes löysin kolme taskulamppua ja kynttilä pakkauksen. Tulitikkuja oli keittiössä. 

"Mä haluan ton nalle puh taskulampun!" Harry huusi ja nappasi keltaisen nalle puh taskulampun kädestäni. Naurahdin ja otin tavarat mukaani. Menimme takaisin olohuoneeseen ja testasimme lamppujen toimivuutta. Kaksi led-valoa toimivat hyvin, mutta Harryn nalle puh oli aika heikko. 

"Voi harmi" Harry naurahti. Hän kaappasi minut syliinsä makaamaan ja suuteli huulilleni. Jäimme lattialle tuijottamaan telkkaria. 

    Yhtäkkiä ulkoa kuului kauhea kolahdus ja samassa valot välähtivät pois päältä. Telkkari sammui ja koko talo pimeni. Jos nyt olisin ollut yksin, olisin pelännyt niin, etten varmaan pystyisi edes liikkumaan. Harry sytytti taskulampun ja osoitti sillä silmiini. Kiljaisin hieman, sillä säikähdin sitä. 

"Ei saa pelotella" sanoin. Sytytin muutkin taskulamput ja valoa tuli hieman lisää. Nousin ylös ja etsin sohvaa taskulampulla. Istuin siihen ja Harry seurasi perässäni. Hän tuli viereeni puoliksi makaamaan ja menin hänen kainaloonsa.

"Pelottaako sua?" Harry kysyi ja katsoi silmiini. 

"Ei niin paljon, kun sä olet siinä, mutta joo" sanoin. Olisin voinut lisätä siihen, että pelkään aivan sairaasti, olen aina pelännyt pimeää, enkä koskaan pitänyt myrskyistäkään. Tämä on ehkä hieman lapsellisesti ajateltua, mutta tuolta keittiöstä tulee kuitenkin joku murhaaja ja tappaa meidät, enkä enää koskaan näe Harryä. En tiedä olevani turvassa hänen syleilyssään, enkä tunne hänen pehmeitä huulia huulillani.

"Mitä ajattelet, muru?" Harry kysyi ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltani. 

"Sitä vain, että olet kuin oma suojakilpeni. En voisi elää ilman sinua" sanoin hiljaisesti. Nojauduin Harryn rintakehää vasten ja kuuntelin hänen sydämmensä lyöntejä. Kuulin juuri ja juuri Harryn sanat:

"Sä olet koko mun elämä" olimme hetken hiljaa ja vain pattereilla toimivan kellon tikitys kuului huoneessa. 

    "Harryy? Nukutko sä?" Huhuilin Harryä. En nähnyt pimeässä oikein mitään. Olimme raahautuneet huoneeseeni ja makasimme suurella sängylläni lämpimän peiton alla. Talostani oli mennyt lämpökin pois, kuten valotkin. 

"En mä nuku" Harry mumisi. Hänen kätensä olivat lämmittimenä kehoni ympärillä ja olin käpertynyt hänen syliinsä. Itse en saanut unta, sillä ulkoota kuului koko ajan joko sateen ropina tai oksien lentelyä tai muita häiritseviä ääniä. Harry oli luvannut ettei nukahtaisi ennen minua. Se oli kyllä aika sööttiä mielestäni. 

"Etkö sä saa nukuttua lainkaan?" Harry kysyi ja erotin hänen silmänsä pimeydessä. 

"En vaan saa unta" huokaisin. Jotenkin minua väsytti ihan sairaasti, mutten vain saanut nukuttua. 

"Sidney?" Harry kysyi hetken päästä.

"Niin?" Vastasin.

"Öm aletaanko seurustelemaan?" Harry kysyi yllättäen. Olin hetken hiljaa, en tiennyt mitä sanoa. Olin kuin pölkyllä päähän lyöty. 

"Harry..." Aloitin. Harry katsoi minuun toiveikkaana. "Todellakin aletaan" hihkaisin onnellisena. Tunsin Harryn huulet huulillani, vaikka en nähnytkään mitään. Tämän jälkeen taisimme molemmat nukahtaa aika nopeasti. 

   Heräsin yöllä johonkin kolaukseen. Katsoin ikkunasta ulos, mutten nähnyt mitään, sillä siellä oli täysin pimeää. Vilkaisin vieressäni makaavaa Harryä. Harryn kädet olivat hänen niskansa takana ja hän tuijotti minua. Harryllä ei ollut paitaa, ja hänen tatuoinnit erottuivat selvästi.

"Ai, mä en tiennyt että oot hereillä" sanoin ja laskeuduin takaisin makuulle. Harry siirsi kätensä selälleni ja lukitsi ne selkäni taakse. Tuijotimme toisiamme silmiin.

 Harry:

Katsoin Sidneyn jäänsinisiin silmiin. Ne olivat erikoiset, enkä ollut koskaan nähnyt vastaavia. Kumarruin hänen ylleen ja suutelin Sidneytä hellästi huulille. Hänen kätensä menivät rintakehäni kautta niskani taakse. Tästä en saa ikinä tarpeekseni. Kierähdin hänen päälleen ja peitto putosi päältäni. Sidney nosti peiton takaisin päällemme ja jäin makaamaan hänen viereen. Pidin käsiäni hänen pienen kehonsa ympärillä ja hän painoi pääni paljaalle rintakehälleni. Hetken päästä tunsin hänen rauhallisen hengityksen ja toivoin hänen nukkuvan. Itse en saanut unta, vaan makoilin sängyllä miettien, miten kertoisin sen kaiken Sidneylle...

-----

Sori tuli aika lyhyt, mut halusin jättää sen tolleen...

-Maija