Just trust me 4

Camilla ja neljä hänen ystäväänsä piirittivät minut.

"No?" Kysyin turhautuneena. 

"Sitä vaan, et jos sä ajattelit olla Harryn kanssa, voit unohtaa ystävyyden mun kaa" Camilla töksäytti.

"Mut siis-“ sopersin.

"Sä valitset siis Harryn, okei terve" Camilla sanoi ja lähti. Mitä pahaa Harry oli tehnyt? Ai niin se juttu... Mutta ei se välttämättä ole totta. Ja Harry on ihan erilainen kuin ulkoapäiten voisi luulla. Eihän Camilla edes tunne koko Harryä. 

    Oli ruokatunti ja kävelin reippaasti kohti ruokalaa. Harry seisoi oven edessä, niin kuin sovimme. Kävelin halaamaan häntä. Harry yllättyi hieman, mutta laittoi kätensä ympärilleni. Menimme ruokalaan ja otimme ruokaa. Minulla ei ollut oikein ruokahalua jostain syystä. 

"No niin. Nyt kerrot kaiken, mitä se Camilla sanoi" Harry sanoi, kun istuimme vakiopöydässämme. Taas hän tiesi, mistä kiikastaa.

"Me ei olla kuulemma enää ystävii" sanoin pyöritellen perunaa haarukallani. 

"Miksi?" Harry kummasteli.

"Koska sen mielestä sä oot... Tai siis se ei tykkää susta" sopersin. "Ja Camilla ei halua, että olen sun kanssa, koska voisit tehdä mulle jotain" jatkoin hiljaa. Harry oli hetken hiljaa ja mietti jotain. 

"Mä en oo tappanut ketään. Se juttu ei ollut mun vika se oli oikeastaan vahinko..." Harry sanoi hiljaa katsoen ylitseni jonnekin kaukaisuuteen. Hän tiesi taas, mitä Camilla ajatteli. Yritin saada ruokaa sisälleni, mutta sain syötyä vain hieman salaattia. 

"Se oli vain pieni tappelu. Se näytti mulle kieltä ja sanoi, etten voittaisi sitä. Yhtäkkiä löin sitä jätkää vähän liian kovaa ja se kaatui selälleen ja mursi niskansa. Maksoin siitä suuret laskut ja muutin tänne" Harry sanoi. Otin hänen kädestään varovasti kiinni. Hän käänsi katseensa minuun. 

"Siksikö sä siis sait sellasen reaktion eilen, kun näytin sulle kieltä?" Kysyin hetken kuluttua. Nyt minusta tuntui, että pidän Harryn molemmista puolista, kun tiedän niiden salaisuudet. 

     Koulu loppui ja tallustelimme Harryn kanssa käsi kädessä kotiani kohti. Olimme molemmat aivan hiljaa. Vasta kun saavuimme talolleni avasin suuni:

"Tuletko sisään?" 

"Joo, kiitos" Harry sanoi ja avasin oven. Menimme sisään ja Harry tutkiskeli hetken asuntoani. Sitten hän lösähti sohvalle ja painoi päänsä käsiinsä. Menin hänen vierelleen. 

"Älä murjota" pyysin Harryltä.

"Mitä sä nyt musta ajattelet. Tahdotko sä olla mun kanssa enää. Pelkäätkö sä mua? Mitä mä teen-" Harry luetteli kysymyksiä.

"Harry, rauhoitu" sanoin ja hieroin hänen olkapäitään. "Mä en pelkää sua, mä olen sun kanssa vielä ja mä tykkään susta" viimeinen tuli vahingossa, mutta onneksi Harry ei kiinnittänyt siihen huomiota. Harry sulki silmänsä ja hengitteli syvään hetken. Jatkoin hieromista vielä hetken. 

"Anteeksi" Harry lopulta sanoi. 

"Mistä?" Kysyin.

"En mä tiiä, mut vanha äikän opettaja sanoi, että se on hyvä sana ja sitä kannattaa käyttää paljon" Harry sanoi ja repesin raikuvaan nauruun, joka täytti taloni. Pörröttelin Harryn kiharoita. Harryn poskille ilmestyi tutut hymykuopat ja hän kaappasi minut syliinsä. Makasin puoliksi hänen sylissään ja jalkani olivat sohvalla. Harry lähestyi hitaasti hymyillen kasvojani, mutta minä vetäisin hänet lähemmäksi. Kun Harryn huulet koskettivat omiani, sisälläni kihelmöi ja lensin jonnekin toiseen maailmaan. Jatkoimme ja jatkoimme, enkä olisi halunnut irroittaa lainkaan. Lopulta, kun pystyin irrottautumaan, Harry nauroi.

"Vihdoinkin" hän sanoi. 

"Mitä vihdoinkin?" Kysyin, jotenkin aivoni eivät toimi tänään kunnolla.

"Sain suudella sinua" Harry sanoi ja suuteli uudestaan. Hänen kätensä liikkuivat selälläni ylös ja alas. Nojauduin hieman kauemmas, jotta näin Harryn silmät. Ne olivat ruohon vihreät ja kimaltelivat kauniisti. Tuijotimme toisiamme hetken. 

"Tiesitkö, että sun silmät vaihtaa väriä?" Kysyin Harryltä. Hän näytti ihmettelevältä. "Aina, kun oot vihainen tai sellainen, silmäsi ovat tummat. Jos taas olet iloinen, silmäsi ovat kirkkaan vihreät" selostin. Harry nauroi ja antoi pienen pusun huulilleni. Pieni pusu muuttui pitemmäksi ja suutelimme taas. 

    Jossain vaiheessa iltaa, kun olimme juoneet pari pulloa viiniä, nauraneet vedet silmissä, ja suudelleet tuhat kertaa, minua alkoi väsyttämään. Jouduin taistelemaan pitääkseen silmäni auki, mutta hävisin taistelun ja nukahdin kietoutuneena Harryn syliin.

   Heräsin siihen, kun selkäni ja niskani olivat kipeät ja päätäni särki. Heräämisestä teki ankeampaa vielä se, että Harry ei ollut vieressäni. Onneksi oli lauantai, eikä tarvinnut huolehtia koulusta. Nostin päätäni vähän, mutta lösähdin takaisin sohvatyynyyn. Joku käveli keittiöstä olohuoneeseen ja istui sohvalle viereeni. Harry silitti hiuksiani ja suuteli otsalleni.

"Huomenta kulta" Harry sanoi. Kiedoin käteni hänen rintakehän ympärille, sillä en ylettynyt kaulaan asti. 

"Missä sä olit?" Kysyin unisena. 

"Mä kävin hakemassa särkylääkettä. Haluatko?" Harry kysyi ja ojensi vesilasia ja tabletin. En ollut siis ainoa, jolla oli päänsärky eilisestä.  Otin särkylääkkeen ja nousin ylös istumaan. Nojasin Harryyn, joka päästi minut vajoamaan syliinsä. Harry piti käsiään ympärilläni ja silitti hiuksiani. Pidin silmiäni kiinni ja kuuntelin Harryn hengitystä. Päätimme kuitenkin hetken kuluttua nousta sohvalta. Harry auttoi minut ylös, ja menin keittiöön tekemään jotain aamiaista. Tein molemmille leivät ja istuin syömään sitä pöydän ääreen. Harry istui vastapäätä minua ja söi leipänsä paljon nopeammin, kuin minä. Harry vaikutti jotenkin kireältä, kun juttelimme. 

   "Mun pitää mennä" Harry sanoi, kun olin saanut syötyä omenanikin loppuun. 

"Ai, minne sä meet?" Kysyin. 

"Öö mul on yks juttu tuolla kaupungilla" Harry sanoi nopeasti. Nyökkäsin, vaikken uskonutkaan tuota. Mikä hänellä oikein oli? Harry oli ollut koko aamun tuollainen mietteliäs ja kireä. Harry oli jo ovella, kun juoksin nopeasti halaamaan häntä. 

"Nähään" Harry sanoi hymyillen väkinäisesti. Katsoin hänen tummiin silmiin. 

"Moikka" vilkutin vielä hänelle ja sitten ovi kolahti kiinni. Huokaisin ja menin olohuoneeseen. Otin piirrustusvihkoni ja jatkoin tiikeriäni. Laitoin radion päälle ja kuuntelin sieltä tulevaa musiikkia. Kuuntelin samalla uutiset ja sään. Laitoin hieman kovemmalle, kun kuulin puhuttavan jostain syysmyrskystä. 

"Lontoon keskustaan on odotettavissa myrskyä. Tuulen nopeus voi olla paikoin yli 45 m/s. Poliisi kehottaa ihmisiä pysymään sisällä. Joissakin kaupungin osissa sähköt voivat katkeilla ja puita kaatua" kuuntelin tarkkana radiota. "Myrsky saavuttaa illalla Irlannin ja huomis iltapäivänä Lontoon. Seuraavaksi kuulette..." Sammutin radion ja heitin vihkoni syrjään. Kaaduin sohvalle makaamaan selälleni. Painoin silmäni kiinni ja lepäilin sohvalla hetken aikaa.

   Heräsin puhelimeni soitto ääneen. Nousin ylös istumaan ja aloin etsiä puhelintani. Taskuissa se ei ollut, eikä pöydällä. Etsin sitä lattialta ja sohvan alta, mutten vain löytänyt sitä. Viskasin yhden sohvatyynyn lattialle. Siellähän se olikin. Näytöllä oli tuntematon numero, mutta vastasin siihen kuitenkin. 

"Sidney?" Ääni kysyi. 

"Niin?" Kysyin. En tunnistanut ääntä.

"Moi, tääl on Harry" pojan ääni sanoi.

"Ai, moi" sanoin tunnistaneeni vihdoin äänen."Oliko jotain asiaa?" 

"No, haluaisitko tulla mun luokse?" Harry kysyi.

"Joo, tuutko hakemaan mut?" Kysyin.

"Itse asiassa mä olen täällä ulkona jo auton kanssa" Harryn äänestä kuului naurua.

"Okei, tuun kohta" naurahdin ja lopetin puhelun. Nousin sohvalta ja siistin hieman itseäni. Suoristin paitani helmaa ja harjasin hiukseni nopeasti. Otin naulakosta mustan nahkatakkini, joka ei kyllä ollut mikään kaikkein lämpimin takki, ja lähdin ulos. Juoksin portaalta alas ja näin Harry nojaavan tavalliseen tapaansa autoon. Menin hänen luokseen ja tuo pussasi poskelleni. Hymyilin Harrylle ja menin autoon istumaan. Harry käynnisti auton ja lähti ajamaan. Katselin maisemia ja kysyin:

"Asutko sä kaukanakin?" 

"En, pienen matkan päässä" Harry sanoi ja käänsi katseensa minuun hetkeksi. Sitten hänen piti kääntyä katsomaan tietä, mutta minä tuijotin Harryä. Saavuimme ison talon pihaan ja Harry pysäköi auton. Hän nousi autosta ja kiersi minun puolelleni, ennen kuin olin saanut turvavyötäni auki. Se oli jotenkin jumissa.

"Harry, en saa tätä auki" yritin saada vyötä auki. Harry naurahti avuttomuudelleni ja kumartui ylleni. Hänen toinen käsi yritti avata turvavyötä, mutta toinen oli oven puoleisen olkapään vieressä. Harry katseli silmiini ja nojautui hieman lähemmäksi. Harry suuteli minua, vaikka olin yhä kiinni vyössä.

"Harryy" naurahdin, kun hän ei meinannut lainkaan lopettaa. "Mun pitää päästä pois tästä" sanoin. Harry irrottautui minusta hymyillen. Nyt hän oikeasti keskittyi vyön avaamiseen. Olimme jo kymmenen minuuttia yrittäneet saada sitä auki, mutta olin edelleen kiinni penkissä. Ehkä hieman liian hyvä turvavyö. 

"Äsh! Ei tä onnistu" Harry huokaisi. "Yritä tulla sen alta pois" hän käski. Keimurtelin ahtaassa autossa turvavyön alta pois. Astuin ulos ja hengitin puhdasta ilmaa ulkona autosta.

"Se ei sit suostunut aukeamaan" Harry tokaisi ja heitti auton oven kiinni. Naurahdin pienesti. Harry tuli vierelleni ja laittoi kätensä lantioni ympäri. Hän piti minua kiinni itsessään. 

"Saanko nyt suudella sua?" Hän kysyi virnuillen.

"Kysytki vielä" sanoin ja painoin huuleni hänen huulilleen. Annoin käsieni tuuheuttaa Harryn kiharoita. Harryn kädet liikkuivat lantiollani edes takaisin. 

------

-Maija