Just trust me 15

Heräsin oven kolahdukseen. Avasin silmäni nopeasti ja kesti hetken paikantaa, missä olin. Kaikkialla oli valkoista ja haisi desifiointi aineelta. Huomasin jotenkin tutun vanhemman naisen vieressäni. 

"Huomenta, onko olo yhtään parempi?" Nainen kysyi. Nyökkäsin ja aloin pikku hiljaa palauttamaan eilisiä muistoja mieleeni. Pomppasin pystyyn kun muistin mitä Harrylle oli käynyt.
"Harry" henkäisin ääneen
"Onko hän sinun tuttusi?" nainen tai ilmeisesti lääkäri kysyi.
"Joo. Poikaystävä" sanoin ääni väristen. Lääkäri oli hetken hiljaa ja tutki minua.
"Hän on tuolla toisessa huoneessa" lääkäri sanoi ja jätti minut sitten vielä lepäämään. Harry ei voi olla kuollut. Ei ei...
Nukahdin kyynelten virratessa poskillani.
**
Joku tuli taas häiritsemään untani. Näin unta eilisestä. Sama lääkäri sähläsi huoneessani ja huomasi minun heränneen.
"Millainen olo?" hän kysyi.
"Ihan hyvä" vastasin. "Onko Harry tuota siis..." yritin kysyä, mutta pala tarttui kurkkuuni.
"Haluatko mennä katsomaan häntä? Hän sanoi ikävöivänsä sinua" lääkäri kysyi.
"Eikö hän ole... tai siis onko Harry elossa?" Ihmettelin todella.
"On on, pieni lihas vaurio vain" lääkäri sanoi.
"Mutta luotihan meni suoraan sydämmeen" ihmettelin vieläkin. Näin sen omin silmin, enkä tuntenut Harryn pulssia.
"No kyllä hän on elossa, jos hänellä on sydän vasemmalla puolella" lääkäri nauroi ja auttoi minut ylös. Lääkäri ohjasi minut käytävää pitkin jonnekin huoneeseen. Ovi avautui. En tainnut edes hengittää. Näin samanlaisen huoneen kuin minulla ja pitkä hahmo makasi sängyllä.
"Harry" henkäisin nopeasti viimeisetkin ilmat ulos keuhkoistani. Harry katsoi minua ja leveä hymy nousi hänen kasvoilleen. Jostain syystä horjahdin, kun yritin mennä eteenpäin. Harryn hymy valahti alas, kun meinasi kaatua, mutta lääkäri sai minut kiinni. Juoksin hänen luokseen ja rutistin hänet halaukseeni. Muutama onnen kyynel kieri poskelleni.

 **

"Sä lupasit, ettet sä satuta mua" sanoin huokaisten ja makoilin Harryn vieressä. Lääkäri ja hoitajat olivat jo lähteneet.

"Miten niin?" Harry ihmetteli.

"Luulin et sä kuolit. Ja se satutti mua enemmän kuin mikään" sanoin itkien. Olin vieläkin aivan hysteerinen ja itkin koko ajan Harryn luona. Pelästyin jo menettäväni hänet. 

"Luulitko sä oikeesti, että mun sydän on oikealla puolella?" Harry nauroi. Oli siis paljastunut, että luoti meni oikeaan keuhkoon, eikä vasempaan, jossa sydän oli. 

”En minä siinä paniikissa mitään ehtinyt ajatella” puolustauduin. Harry nauroi ja läpsäisin häntä olkapäälle leikkimielisesti. Nojauduin Harryä vasten ja painoin silmäni kiinni. Minut herätettiin kuitenkin nopeasti, kun ärsyttävä hoitaja käski minut omaan sänkyyni nukkumaan. Tuhahdin ja nousin sängyltä. Olisin ihan hyvin voinut tuossakin nukkua. Suutelin Harryä vielä pikaisesti huulille ja menin omaan huoneeseeni. Menin sängylle makaamaan ja katselin kattoa. Väsymys katosi jonnekin ja aloin penkoa laukkuani, joka oli sänkyni vieressä. Etsin puhelintani, mutta käteeni tarttuikin piirustusvihkoni. Otin sen laukusta ja avasin sen. Viimeisellä aukeamalla oli tiikerin kuva. Se oli melkein valmis, vailla viimeisiä viilauksia. Otin lyijykynän ja aloin viimeistelemään sitä. En muistanutkaan, että olin tällaistakin joskus piirtänyt. Milloin tämänkin aloitin? Ai niin, samana päivänä kun tapasin Harryn ensimmäistä kertaa. Harry tuli ahdistelemaan minua koulussa. Hymyilin kun ajattelin parhaita hetkiämme. Tapaamistamme koulun käytävällä...

Kihara hiuksinen poika nojasi kaapin oveen. Hän ei saanut silmiään irti minusta. Kuten en minäkään hänestä. Kellot soivat ja lähdin kävelemään poikaa kohti. Minulla oli historiaa siellä. Poika käveli minua vastaan. Kun olimme kohdakkain, molemmat käänsimme katseemme toisiimme. Poika katsoi syvälle silmiini ja sipaisi sormellaan samalla olkapäätäni. Kylmät väreet kulkivat kehoni läpi. Käännyin vielä katsomaan poikaa. Kiharapää katsoi minua ja vinkkasi silmäänsä. 

"Sidney" heräsin ajatuksistani. Pomppasin melkein pystyyn ja pudotin vihkoni lattialle. Käänsin katseeni vasemmalle. Harry istui omalla sängyllään hymyillen ja katseli minua. Hänen sänkynsä oli työnnetty omaani kiinni, joten muodostimme vähän niin kuin parisängyn.

"Harry!" Huudahdin pelästyneenä. "Mistä sä siihen ilmestyit?" Kysyin ja menin takasin makuu asentoon. 

"Hoitajat ei kestänyt enää mun valitusta ja ne toi mut tänne" Harry sanoi ja virnisti. Samalla virneellään, kuten silloin...

"Sidney?" Harry huhuili taas. Olinko jossain omissa maailmoissa tänään erityisen paljon? Ehkäpä. Nostin vihkoni lattialta. Tiikeri oli nyt valmis. Ei siitä mikään paras piirrokseni tullut, mutta aika hyvä. Kirjoitin sen alle kaunolla "Trust" ja "Harrylle". Laitoin pienen sydämmen perään ja allekirjoitukseni, kuten piirrustuksiini yleensäkin. Ojensin sen Harrylle. Hän katsoi tiikeriä sanattomana. 

"Kiitos" Harry kuiskasi. Hän tuijotti vieläki paperia. Hänen silmäkulmastaan tippui yksi kyynel. 

"Tämä on aivan upea" Harry sanoi. Pyyhin kyyneleen hänen poskeltaan. 

"Miksi itket?" Kysyin. 

"Luottamus on tärkeintä elämässä. Ja sä olet ainut ja paras, kehen voi luottaa täysillä. Sidney, sä-" Harry selitti.

"Harry, älä tee tästä mitään nyyhkytarinaa" naurahdin, vaikka kyyneleet tulivat minunkin silmistäni. Harryn vihreät silmät tuijottivat minun silmiini. Silloin tiesin, että Harryn on parasta, mitä elämääni on koskaan voinut tulla. 

-----

Voi hyvänen aika mikä loppu... 

Tossa se tiikeri, jonka se piirsi (en löytänyt aivan samanlaista kun kuvittelin).

Tää oli siis tän ficin loppu. Ja kenestä teen seuraavaksi. KOMMENTOIKAA KUKA SEURAAVAKSI? :) Niall, Zayn vai Louis? En varmaan tee Liamista, kosk Veera kirjottaa tota do you like me or love:a samaan aikaan... Mut alotan sen uuden luultavasti vasta tammikuussa joskus, koska lähetään matkalle Espanjaan. Mutta hyvää joululoman loppua ja uutta vuotta kaikille!!

Lol tulipas pitkä teksti taas tähä loppuu, mut toivottavast joku ees jaksaa lukee sitä ja muutenki näin tarinoit :):)

-Maija