Just trust me 14

Muutaman päivän kuluttua:
Kävelimme Harryn kanssa kohti teatteria. Tapaisimme täällä Kevinin. En kyllä ymmärrä, miksi Kevin halusi tavata jossain vanhassa teatterissa. Teatteri näkyi nyt edessämme, ja kylmät väreet kulkivat selässäni. Harry nojasi katutolppaan ja vilkaisi kelloa.
"Kevin valehteli, varasti ja pahoinpiteli, mutta hän ei ikinä myöhästynyt" Harry ihmetteli kelloaan tuijottaen. Kello näytti kymmentä yli kuutta. Kuudelta olimme sopineet tapaamisen. Juttelimme Harryn kanssa ajan kuluksi.
"Nyt kyllä on joku pielessä" Harry sanoi vartin päästä. Menimme teatterin ovelle ja kokeilimme, oliko se lukossa. Se ei auennut.
"Anteeksi, että olen myöhässä" matala ääni sanoi takaatamme. Käännyimme hitaasti ympäri.
"Iltaa" Harry sanoi karhealla äänellään. Minä en saanut sanaakaan suustani. En voinut uskoa, että Kevin, se sama idiootti joka vuosi sitten häipyi elämästäni, seisoi edessäni. Hän nojautui lähemmäksi minua ja tunsin hänen hengityksensä kasvoillani.
"Katsos, me tavataan taas" Kevin sanoi katsoen minuun. Käänsin katseeni nopeasti pois. Harry nappasi minut vierelleen ja laittoi kätensä alaselälleni. Nojauduin hänen lämpimään kylkeensä.
"Mennäänpä sisälle hieman juttelemaan" Kevin sanoi. Menimme hänen perässään sisään koristellusta ovesta. Hän heitti mustan reppunsa, joka hänellä oli mukanaan, jonnekin huoneeseen. Talo oli pimeä ja sekava. Olin Harryssä kiinni koko ajan. Harry tahtoi tutkia hieman teatteria. Pakko myöntää, että paikka oli karmiva. Harry veti minut jonnekin huoneeseen, sillä aikaa, kun Kevin sääti jotain eteisessä. Harry käänsi minut seinää vasten ja laittoi kätensä molemmille puolilleni.
"Sindey, hengitä ja rauhotu" Harry sanoi. Mistä hän taas tiesi, että olin niin hermostunut ja minua pelotti olla täällä, sillä Kevin voisi vaikka tappaa meidät molemmat.
"Voisin tehdä mitä vain, jos saisimme olla jossain muualla" huokaisin. Harry hymyili ja minä väänsin kasvoilleni tekohymyn. Harry lähestyi kasvojani ja suuteli minua huulille.
"Kröhöm" ovelta kuului. Käännyimme sinne päin ja Kevin seisoi ovella nojaten ovenkarmiin, kuten Harry usein. Kevin muutenkin oli jonkin verran muistuttaa Harryä. Muuten en kyllä voi sietää tuota idioottia. Miten edes joskus pidin hänestä. Aloin miettimään Keviniä. Missä me oikein ensimmäisen kerran tapasimme? Hetkinen..
"Sidney?" Harry huhuili. Havahduin ajatuksistani. Olin kai uppoutunut niihin kauaksikin aikaa. Olimme jossain salissa, jossa oli lava ja penkkejä. Ilmeisesti jokin vanha teatteri näyttämö.
"Harry, voidaanko me puhua hetki?" kysyin. Kevin katsoi minua kysyvästi. "Kahdestaan" jatkoin. Kevin kohautti olkiaan ja häipyi johonkin ja kolautti oven kiinni perässään. Harry kääntyi minuun päin ja otti lanteiltani kiinni.
"Harry... Me tavattiin Kevinin kanssa samalla tavalla, kuin sun kanssa" Harry katsoi minua kummissaan. "Se tuli ahdistelemaan mua koulussa ja sitten jossain vaiheessa ihastuin siihe. Sitten alettiin seurustelemaan, mutta sitten se vaan kidnappas mut" sanoin. Harry nyökkäili. Olin hetken hiljaa.
"Harry, ethän sä ikinä satuta mua?" kysyin kiiluvin silmin.
"En. Ikinä" Harry sanoi ja halasi minua tiukasti.
"Aika loppui" ääni sanoi ja ovi kolahti. Kevin saapui takaisin saliin. Salissa oli pimeää ja Kevin asteli luoksemme.
"Mistä sä halusit jutella?" Harry kysyi. Kevin istui jonkin laatikon päälle ja pyöritteli peukaloitaan.
"Maksatko sä sen summan mulle?" Kevin kysyi ja piti katse kontaktia Harryyn. Harry nyökkäsi pienesti.
"Kuinka paljon sä joudut pulittamaan tolle?" kysyin Harryltä.
"500 000" Harry sanoi hiljaa.
"Mitäh!? Puoli miljoonaa!" huudahdin ja pomppasin automaattisesti ylös penkiltä, jossa istuimme. "Et maksa" käskin Harryä.
"Älä sinä puutu tähän" Kevin käski. Hän astui pari askelta lähemmäs.
"Turpa tukkoon! Me ei makseta sulle senttiäkään!" kivahdin. Kevin näytti ärsyyntyneeltä. "Mihin sä edes tarviit niin paljon rahaa?" kysyin.
"Pitää maksaa sakkoja..." Kevin sanoi epäröiden. Niin, niistä kaikista pahoinpitelyistä ja kidnappauksista, jotka hän teki minulle.
"Kevin, olen pitkään pohtinut yhtä asiaa" Aloitin. "Miksi juuri minä?" kysyi. Kevin näytti kysyvältä. "Miksi sä valitsit juuri minut? Kidnappasit mut, hakkasit mua, varastit mun rahoja ja en jaksa edes luetella niitä muita" Kevin oli hetken hiljaa.
"Sidney" Harry aloitti. Työnsin hänet vähän kauemmas. Kevin piti katsettaan minussa.
"Harry, voidaanko me puhua hetki kahdestaan?" Kevin kysyi ja nyökäytti päätään ovea kohti. Harry mulkaisi Keviniä ja painoi huulensa nopeasti huulilleni. Harry katsoi minua vielä Onnea- katseella. Sitten jäin herra Idiootin kanssa kahdestaan.
"No, vastaa kysymykseen" käskin Keviniä.
"Sä olit kaikkein viattomin, heikoin ja hyvän näköisin" Kevin sanoi. Hän tuli lähelleni ja otti minut otteeseensa. Hän kietoi kätensä ympärilleni kova kouraisesti. Kevin katsoi silmiini vihaisesti.
"Mä tiesin, et suhun ei voi luottaa" sanoin. Kevin hymyili ylimielistä hymyään. Yhtäkkiä tuo suuteli minua. Riuhtaisin itseni irti nopeasti.
"Harry!" huusin nopeasti. Kevin laittoi ison kätensä suulleni.
"Turpa kiinni urpo" hän sanoi. Ovelta kuului kolinaa. Harry yritti tulla sisään, mutta ovi oli ilmeisesti lukossa.
"Hupsista, se taisi mennä vahingossa lukkoon" Kevin naurahti. "Ja me lähdetään nyt tuonne takahuoneeseen" Kevin sanoi vihjailevasti. Yritin päästä irti hänestä, mutta se ei onnistunut. Yhtäkkiä ovi pamahti auki ja Harry syöksyi sisään. Kevin paiskasi minut nurkkaan ja löin pääni seinään. Kun pääsin ylös, näin jotain kamalaa. Kevinillä oli käsiase kädessään ja osoitti sillä Harryä. Kiljahdin vahingossa ja Kevin kääntyi minua kohti.
"Lopeta toi huutaminen!" Kevin karjui. Läpsäytin käteni suuni eteen. Kuulin Harryn naurun. Kevin kääntyi taas Harryyn.
"Laske se ase!" käskin. Kevin ei kuitenkaan tehnyt mitään. Yritin hiipiä Kevinin taakse. Harry näki minut ja virnisti. Hän sitten jaksoi virnistää. Harry virnuilee varmaan omissa hautajaisissakin vielä. Nauroin mielessäni ajatukselle. Olin nyt aivan Kevinin takana. Hyppäsin yllättäen hänen selkäänsä. Lensin kuitenkin itse lattialle. Harry katsoi minua surkee-yritys-ilmeellä. Nousin ylös ja menin Harryn viereen. Harry otti kädestäni kiinni.
"Luota muhun" Harry kuiskasi. Luettelin mielessän vaihtoehtoja, millä selviäisimme. Kevin kiersi edessämme pientä puolikaarta. Jos hyppäisin yllättäen eteenpäin, Kevin varmaan ampuisi Harryä. Jos kaataisin meidät molemmat maahan, kuolisimme todennäköisesti molemmat. Sivullekaan ei voinut mennä, sillä olimme perääntyneet nurkkaan. Tässä ei tainnutkaan olla paljon vaihtoehtoja. Seurasin siis Harryä.
"Kevin, laske se ase nyt" Harry sanoi. Kevin pudisti päätään. Huomasin jonkun köyden vierelläni. Kurotin sen maasta varovasti.
"Jos Sä ammut, saat sakot siitäkin ja joudut vankilaan" Harry sanoi. Kevin ei vain luovuttanut. Salaman nopeasti piiskasin Keviniä jalkoihin ja hän kaatui maahan. Kerrankin olisin kiittänyt isääni siitä, että hän pakotti minut pienenä rodeokouluun. Tuo oli ainut, jonka siellä opin. Yhtäkkiä hän oli taas jaloillaan ase valmiina ampumaan. Nyt hän vasta olikin vihainen. Käänsin pääni vain hetkeksi, mutta samalla nanosekunnilla kuulin laukauksen. Harryn ote kädessäni irtosi ja näin hänen kaatuvan maahan.
"Harry!?" huudahdin. Olin menossa hänen vierelleen, mutta Kevin huusi:
"Älä koske häneen" nousin takaisin seisomaan.
"Tule tänne" hän käski. Paras totella. Menin hänen eteensä ja Kevin laittoi aseensa taskuun. Kevin otti käsistäni kiinni ja väänsi ne selkäni taakse. Kun käännyin, näin Harryn makaamassa elottoman näköisenä nurkassa. Kyynel vieri poskeltani ja tippui maahan. Kokosin itseni ja käännyin.
"Kevin" Aloitin. Hän näytti jopa kuuntelevan.
"Älä tee tätä meille. Älä tee tätä itsellesi. Älä pilaa sun elämääsi" sanoin kyynelten virratessa poskillani.
"Mun elämä on jo pilalla" Kevin sanoi.
"Miksi sä sitten pilaat meidän elämät?" kysyin. Kevin pysyi hiljaa. Seisoimme kauan hiljaa katsoen toisiamme. Kyyneleet vierivät tiuhaan tahtiin poskillani.
"Mä en tiedä. En todellakaan tiedä" Kevin sanoi ja murtui täysin. Hän taisi olla aika heikkona, kun murtui noin helposti. Tai sitten minä tein siitä helpompaa. Kevin tuijotti kaukaisuuteen ja yksinäinen kyynel vieri hänen poskelleen. Pyyhin sen varovaisesti pois.
" Älä koske minuun!" Kevin huusi ja sain nyrkin silmääni. Kaaduin maahan. Yhtäkkiä kuulin poliisiauton äänen ja ovi aukesi. Kevin potkaisi vielä selkääni kivuliaasti, mutta lähti sitten karkuun. Poliisit lähtivät Kevinin perään ja jäimme yksin huoneeseen. Konttasin Harryn luokse. Nousin istumaan ja katsoin elotonta Harryä. Purskahdin itkuun ja nojasin Harryn kehoa vasten. Pyyhin hieman kyyneliäni ja tutkin Harryä. Luoti oli mennyt sisään suoraan vasempaan keuhkoon. Haava näytti aika pahalta, sanoo ihminen, joka ei tiedä lääkärin touhuista yhtään mitään. Yritin tyrehdyttää havaa jollain kankaan palalla, jonka löysin maasta. Veri tulvi kuitenkin kankaan läpi ja yritin etsiä jotain toista tekstiiliä. Heitin hupparini nopeasti pois päältäni ja painoin sitä Harryn haavaan. Vaikka huppari oli aivan uusi, Harry oli silti arvokkaampi. Miljoona kertaa ainakin. Veren vuoto ei siltikään loppunut. Yritin etsiä Harryn pulssia hänen kaulastaan. Olin nähnyt lääkäreiden tekevän näin elokuvassa. En kuitenkaan tuntenut sitä tai sitten en vain osannut etsiä oikeasta kohdasta. Veren vuoto ei vain loppunut ja Harry oli aivan kalpea. Kuulin oven käyvän ja pian joukko ihmisiä saapui luoksemme. Tai luokseni, miten sen nyt ottaa jos toinen on kuollut. Jotkut ambulanssi miehet menivät Harryn kimppuun ja joku nuorempi mies tuli minun ylleni. Hän nosti minut ylös.
"Oletteko kunnossa?" mies kysyi. Nyökkäsin pitäen katsettani Harryssä. Kyynelputous ei kuivunut hetkeksikään. Mies painoi jotain silmääni ja nosti minut syliinsä. Hän alkoi viemään minua ambulanssiin.
"Ei Harryy!!" huusin, kun minut vietiin pois hänen luotaan. Vanhemman näköinen nainen tuli viereeni, kun mies laski minut alas. Ovet heitettiin kiinni ja tunsin auton lähtevän liikkeelle.
"H-harry..." kuiskasin ja kyynel tipahti polvelleni. Tämä kaikki ei saa olla ohi nyt.
------

Apua jo 10 444 katselu kertaa!! Kiitos kaikille! :D

-Maija