Just trust me 10

Heräsin aamulla herätyskelloni ääneen. Mätkäytin sen sammuksiin nyrkilläni. Vedin peiton, joka oli tippunut lattialle päälleni, ja makoilin sängyssä vielä hetken. Minun oli kuitenkin pakko nousta ylös, sillä Harry ulisi hakemaan minua kymmeneltä. Minulla oli onneksi vielä noin tunti aikaa valmistautua. Ajatuskin siitä, että joudun lentämään melkein kahdeksan tuntia, sai selkääni kylmät väreet. Lentäminen ei ollut minun juttuni. Aika lapsellista se on, mutta pelkään aina, että kone tippuu alas ja me kaikki kuolemme. Valitsin vaatekaapista farkut, mustan t-paidan ja punaisen flanellipaidan sen päälle. Harjasin hiukseni ja menin keittiöön syömään aamupalaa. Otin jääkaapista appelsiini mehua ja kaadoin sitä lasiin. Otin tavallisia muroja hyllyltä ja kaadoin niitä kulhoon. Lisäsin hieman maitoa ja aloin syömään. Yhtäkkiä kuulin ovikellon äänen. Vilkaisin nopeasti kelloon, joka näytti varttia vaille kymmentä. Eihän Harryn nyt vielä pitänyt tulla. Otin muro kulhoissa mukaan ja menin avaamaan oven. 

"Hei anna mulleki muroja!" Harry huudahti iloisen kuuloisena. Naurahdin ja päästin hänet sisään. Harry heitti kenkänsä lattialle ja tuli perässäni keittiöön. 

"Miksä näin aikaisin tulit?" Kysyin tuolta, kun hän kaatoi pieneen kulhoon muroja. 

"Ajattelin tulla vähän aikasemmin kun kotona oli yksin tylsää" Harry sanoi. Hän istui vastapäätä minua ja katseli minua kun söin. Harry lusikoi omat muronsa loppuun ennen minua ja vei kulhossa tiskialtaaseen. 

"Onko sulla muuten kaikki valmiina lähtöön?" Harry kysyi kuulostaen innostuneelta. 

"On kai" vastasin ja huokaisin. Laitoin astiani tiskialtaaseen ja tunsin, miten Harryn kädet kietoutuivat ympärilleni. Nojasin toisella kädellä pöytään. 

"Sidney, mä tiiän et sä et tykkää lentämisestä, mut sun on vaan kestettävä se" Harry lohdutti ja keinutti meitä hieman.

"Mä tiedän, Harry" sanoin ja käännyin häntä kohti. "Mut mä selviin ehkä sun kanssa" sanoin pienesti hymyillen. Harry tuli lähemmäksi ja suuteli minua pitkään. 

"Lähdettäisiinkö jo?" Kysyin suudelman jälkeen. 

"Joo" Harry sanoi ja pussasi minua vielä poskelle. Hain matkalaukkuni huoneestani ja menin sen kanssa eteiseen. Laitoin mustat lenkkarit jalkaani ja nappasin käsilaukkuni lipaston päältä. Harry otti matkalaukkuni, ennen kuin ehdin itse napata sitä. Hän kantoi sen ulos ja heitti kevyesti auton takaluukkuun. Sammutin sisältä vielä viimeiset valot ja lukitsin oven. Menin autoon etupenkille. Harry kiersi toiselle puolelle ja tuli sisään. Hän käynnisti auton ja peruutti pois pihaltani. Juttelimme ja nauroimme koko matkan. Luulen, että Harry yritti vain viedä ajatukset pois tulevasta. 

   Noin 45 minuutin kuluttua eteemme aukesi suuri lentokenttä. Huokaisin pienesti ja tuijotin edessäni olevia lentokoneita. Tuonne minä kohta joutuisin. Rakastin matkustamista, ilman lentämistä. Harry aisti kärsimykseni ja silitti reittäni. Laitoin käteni hänen kätensä päälle ja väänsin tekohymyä kasvoilleni. Harry parkkeerasi auton ja sammutti moottorin. 

"Onko kaikki nyt ok?" Harry varmisti. Kaikki oli ok, ei huonosti, muttei hyvinkään.

"Luulisin" sanoin ja käänsin katseeni Harryn virheisiin silmiin. Harry laittoi kätensä poskelleni ja veti kasvoni lähemmäs omiaan. Painoin hymyillen huuleni hänen samettisille huulilleen, ja suutelimme pitkään. Irrottauduimme ja nousimme autosta ulos. Harry nosti matkalaukkumme ulos takaluukusta.

"Ja sä et kyllä kanan mun laukkua" sanoin Harrylle, kun hän ei meinannut antaa laukkuani minulle. 

"Miksen?" Harry kysyi. 

"Koska mä saan itsekin kannettua sen" sanoin ja otin laukun itselleni. 

"Ja sitäpaitsi, me ei voida pitää käsistä kiinni, jos sun molemmat kädet on varattu" virnistin ja tartuin Harryn käteen. Harry naurahti minulle ja lähdimme kävelemään sisälle asemalle. Sisällä oli kova melu, paljon ihmisiä ja toisin sanoen täysi kaaos. Kaiuttimista kuului epäselvää puhetta, ihmisiä pyöri sikinsokin ja minä ainakin eksyisin tänne yksinäni. Mutta onneksi Harry on keksitty. 

"Tänne päin" Harry ohjasi minua. Menimme jollekin tiskille ja laitoimme matkalaukkumme hihnalle. Saimme matkaliput ja lähdimme turvatarkastukseen. Kävelimme laitteen läpi ja käsimatkatavaramme tarkistettiin. Tämän jälkeen kävimme shoppailemassa hieman ja Harryn pyynnöstä kahvilla. 

"Lento 28 Floridaan, matkustajat portille B30" kuului kaiuttimista. Nousimme Harryn kanssa ja lähdimme kävelemään portillemme. Joku vartija tarkasti lippumme ja pääsimme tunneliin. Harry piti kättään alaselälläni, aavistaneet minun hermostukseni. Ei tämä silti vielä se pahin kohta ollut. Nousimme koneeseen ja etsimme paikkamme. Minun oli Harryn vieressä tietenkin. Onneksi Harry oli ikkunan vieressä, enkä minä. Harry laittoi turvavyönsä kiinni vieressäni. Minä yritin saada sitä kiinni, mutta se ei totellut minua. Harry naurahti vieressäni ja laittoi sen puolestani. 

"Rentoudu" Harry kuiskasi korvani vierestä. Laitoin silmäni kiinni ja yritin ajatella jotain muuta. 

"Tervetuloa lennollemme. Nousemme aivan pian ilmaan..." Kaiuttimesta kuului. Laskin Harryn käden olkapäältäni alas ja laskin sen välissämme olevalle käsinojalle. Pudotin sormeni Harryn sormien väliin ja puristin hänen kättään. Kone alkoi rullaamaan kiitoradalla ja jauhoin purkkaa suussani tiiviisti. Vedin ilmaa keuhkoihini ja puhalsin sen suun kautta ulos. Tunsin miten Harry katsoi minua ja silitti peukalollaan kämmenselkääni. Kone vain kiihdytti ja kiihdytti ja lopulta tunsin sen nousevan maasta ilmaan. Korvani menivät lukkoon ja puristin silmäni tiukasti kiinni. Tämä oli yksi niistä pahimmista kohdista. 

    "Saisiko olla jotain ruokaa tai juomaa?" Pirteää esittävä lentoemäntä kysyi meiltä. Olimme lentäneet nyt noin puoli tuntia. Neljä ja puoli tuntia kidutusta jäljellä...

"Kana salaatti ja kokis, kiitos" Harry sanoi. Lentoemäntä katsoi minua kysyvästi.

"Vesi, kiitos" sanoi huokaisten. Pidin yhä Harryn kädestä kiinni. Irrotin käteni, jotta sain annettua Harryn salaatin hänelle ja otettua juomamme vastaan. Harry avasi pöytänsä ja laski salaattina siihen.

"Etkö sä todellakaan aikonut syödä mitään?" Harry ihmetteli.

"Ei oo nälkä" sanoin. Katselin kun Harry söi salattiaan. Hän näytti aika suloiselta. Hymyilin hänelle ja Harry käänsi katseensa minuun. 

"Mitä nyt?" hän kysyi ihmetellen, miksi yhtäkkiä hymyilin. 

"Sä olet vain niin suloinen" sanoin ja pussasin hänen poskeaan. Join hieman vettä. Katsoin Harryn salaattia, joka oikeastaan näytti aika houkuttelevalta.

"Mä tiesin, et sulla on nälkä" Harry sanoi ja syötti minulle haarukallisen salaattia. Pureskelin sen nautinnollisesti ja kulautin vettä suuhuni. Lentoemäntä käveli juuri sopivasti ohitsemme. 

"Hei, tuota, saisinko sittenkin tuollaisen salaatin?" Kysyin häneltä. 

"Totta kai" tuo vastasi ja ojensi salaatin.

"Kiitos" sanoin ja aloin ahmimaan salaattia.

     Kun saimme syötyä, nojasin Harryn olkapäähän. Hän silitti kättäni hellästi ja katsoin ulos ikkunasta. Olimme todella korkealla, ja minua alkoi hieman huimata. Käänsin katseeni nopeasti pois ja katsoin Harryä. Hänen kauneista kasvoiltaan ei saa koskaan tarpeeksi. Hymyilin ja suutelin häntä yllättäen. Kiedoin käteni hänen niskan taakse ja vedin hänet lähemmäksi. 

"Woou! Mistä ton ansaitsin?" Harry kysyin virnistäen. Hymyilin tuolle ja sanoin:

"Kaikesta, mitä oot tehny". Nojaisin Harryn olkapäähän ja Harry piti käsiään ympärilläni. Silmäni painuivat kiinni, Harryn silittäessä kylkeäni.

Noin tunnin kuluttua, Harry:

Heräsin yhtäkkiä johonkin töyssyyn. Avasin silmäni ja kesti hetken paikantaa, missä olin. Tajusin, että olimme lentokoneessa. Sidney hieroi silmiään ja käänsi katseensa minuun. Hymyilin hänelle ja laitoin hänen hiuksensa paremmin. Toinen ilmakuoppa sai Sidneyn räväyttämään silmänsä suuriksi. 

"Pahoittelemme ilmakuopista. Yritämme kiertää ne, mutta tuuli on sen verran kova, ettemme pääse pohjoiseen päin. Pahimmassa tapauksessa voimme joutua laskeutumaan jopa 50 metriä alaspäin..." Kaiuttimista kuului taas. Sidney vilkaisi minuun silmissään pelokas katse. 

"Älä huoli, ei me pudota mihinkään" sanoin rauhoittavasti. Sidney nojautui kylkeäni vasten ja silitin hänen käsivarttaan. 

"Harry?" Sidney kysyi nimeäni. 

"Niin?" Vastasin. Hän oli hetken hiljaa minun katsoessa hänen täydellisiin silmiinsä. 

"Ei mitään" Sidney sanoi ja minä annoin asian olla. Yhtäkkiä lentokone kaartui nokka alaspäin ja menetimme korkeutta jonkin verran. Minua otti mahan pohjasta. Sidney puristi kättäni ja tatuoi puolirenkaita kynsillään ihooni. Hän hengitti nopeasti ja puristi silmiään kiinni. Voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu, jos minäkin meinaan haljeta. 

"Menetämme korkeutta. Menetämme korkeutta" kaiuttimista kuului säristen. Pidin Sidneytä tiukassa halauksessani. 

"Käynnistäkää varamoottori" kuului kaiuttimista. Mitä siellä oikein nyt tapahtuu. Onneksi tunsin koneen rauhoittuvan ja se palasi suoraan asentoon. Se taisi olla hieman isompikin ilmakuoppa. Kuulin Sidneyn huokaisevan raskaasti. Käänsin hänen kasvonsa omiani kohti. 

"Sidney..." En oikein osannut lohduttaa häntä juuri nyt. Pidin häntä vain tiukasti halauksessani ja silitin  hänen päätään. 

"Mä pelästyin hengiltä" Sidney kuiskasi. 

"Samat. Hiukan otti kyllä mahan pohjasta" sanoin ja Sidney naurahti. Lentoemäntä kiersi kaikkien luona ja kysyi:

"Onhan täällä kaikki hyvin?" Vilkaisin Sidneytä ja sanoin:

"Suurin piirtein" lentoemäntä hymyili ja lähti seuraavien luokse. 

"Harry, mua väsyttää taas" Sidney sanoi ja nojasi puoliksi minuun.

"Nuku vaan" sanoin ja Sidney sulki silmänsä. Jäin katsomaan häntä ja ihailin hänen kauneuttaan. Hän piti käsiään itsensä ympärillä ja arvelin, että hänellä oli kylmä. Riisuin hupparini ja laitoin sen Sidneyn ylle. Se oli niin iso, että kävi hänelle peitosta. Katselin välillä ikkunasta ulos, josta näkyi kaunis meri maisema. Nojasin istuimeen ja painoin itsekin silmäni kiinni. 

------

Nyt voi tulla pieni tauko mun kirjoittamiseen, kosk mennään tuttujen luokse huomenna ja sit meille tule kaikkii vieraita ja silleen. Mut koitan jatkaa mahd. nopeesti :):)

-Maija