The sun will be rising back home ~ 16

"Niall? Mitä sun piti sanoo sillon, ennen ku tää myrsky alko?" kysyin maatessani sängylläni. Vatsat pullollaan olimme ruokalevolla myrksyn pauhatessa ulkona. Pääni oli irlantilaisen vatsan päällä ja näpersin tuon paidan helmaa. Dara kieri leikkisästi lattialla.
"Nii... No ei sillä niin välii oo..." Niall sanoi. Käännyin ympäri, niin, että näin hänen siniset silmänsä. Katsoin häntä silmiin. Kuulin hänen huokaisevan.
"Me ollaan lähdössä Englantiin" Hän sanoi suoraan. Silmäni suurenivat lautasen kokosiksi. Olimme molemmat jääneet sanattomiksi. Ymmäsin kyllä, etteivät he täällä voineet asua, mutta eihän Niall voi minua noin vain jättää?
"Ette te voi" sanoin hiljaa, sillä ääneni oli jäänyt kurkkuuni. Niall näytti surulliselta.
"Aurora... Se on tosi asia" irlantilainen totesi apeana.
"Mun tulee ikävä sua" sanoin katsoen Niallin rintaan. Olimme pitkään hiljaa, kunnes Niall henkäisi.
"Ei, jos sä tulet mukaan!" hän hihkaisi.
"M-mitä?" päästin suustani.
"Sä tuut meijän mukaan. Sitähän sä oot aina halunnut! Kiertää maailmaa" sinisilmä iloitsi. Minä en ihan syttynyt. Dara haukahti ja katsoin sitä, kun se koitti saada häntäänsä kiinni.
"Mut... Miten muka?" ihmettelin. Niall otti käteni käsiinsä ja katsoi syvälle silmiini.
"Tuut mukaan meijän kiertueelle! Kierretään yhdessä maailmaa" hän sanoi onnellisena. Kun asia pääsi vihdoin aivojen ytimeeni, -pitkät piuhat- tajusin vasta asian.
"Ei oo totta! Tapaanko muut pojat?" kysyin innostuneena.
"Koitaki estää" Niall sanoi. "Meillä olis tietty melkeen joka päivä keikka, mut ei se mitään haittaa. Pääsisit Pariisiin, Lontooseen, New Yorkiin, San Franciscoon, Rio de Janeiro, Dubliniin ja --"
"Joo!" keskeytin hänet naurullani. "Kyllä mä ymmärsin". Niall punastui innostuksestaan.
"No? Tuletko?" Tuo kysyi innoissaan. Mietin asiaa vielä muutaman minuutin.
"Mut... Miten pikku-Dara pärjää?" Kysyin katsoessani koiranpentua.
"No sä voit ottaa sen halutessas mukaan tai jättää sen sitten tänne. Kyl se pärjää" Niall sanoi ja rapsutti sitä niskasta.
"Kuinka kauan me siellä oltais?" kysyin mietteliäänä.
"Kolme neljä kuukautta" Niall vastasi. Tuo kyllästyi miettimiseen, joten jatkoi: "Mentäis jopa Mullingariin!"
"Okei, joo, tuun mä!" huusin iloisena.
"Oikeesti?" Niall näytti 10-vuotiaalta lapselta, joka sai juuri uuden jäätelön. Nauroin hänen ilmeelleen.
"En kai mä sun innostusta vois pilata!" sanoin jatkaen pian: "Mut kerrotaan mun veljille vasta vähän myöhemmin..?" Niall nyökytti nopeasti. Sitten hän suuteli minua nopeasti.
"Täydellistä" hän hymähti.
"Sä oot niin suloinen" naurahdin. Tuo veti minut lähemmäksi itseään ja pussasi päälakeani.

**

"Ei herätetä niitä, ne on niin suloisia" kuulin tutun äänen kuiskivan.
"Herätetäänpäs! Ne saa luvan mennä korjaamaan risuja pihalta" kuului toinen, kovempi ääni. Räpytin silmiäni ja huomasin nukahtaneeni Niallin päälle. Kierähdin omalle puolelleni ja herätin samassa poikaystävänikin.
"Menkää pois!" Niall tuhahti pää tyynyssä ja heitti toisen tyynynsä kohti häiritsijöitämme. Sitten tuo kierähti toisinpäin.
"Huomenta" sanoin ja pussasin häntä suulle. Niall mumisi jotain silmät ummessa. Nousin istumaan ja venytin käsiäni, kun yhtäkkiä kädet kietoutuivat vatsani ympärille. Vahvat käsivarret vetivät minut takaisin makaamaan ja Niall nojautui päälleni. Hän painoi huulensa huulilleni, mutta ne siirtyivät nopeasti kaulalleni ja niskaani. Kikatin pienesti, sillä se kutitti. Niall naurahti minulle, muttei lopettanut touhujaan. Kuulimme koputuksen ovelta.
"JooO?" Ääneni kohosi pari oktaavia, kun tunsin Niallin hampaat ihollani.
"Öh, mä en ehkä haluu tietää mitä teette, mut tuutteko kohta ulos?" Zaynin ääni kuului. Irlantilainen nosti päänsä ylös ja katsoi minuun sinisillä silmillään.
"Joo, me tullaan sitten ku Niall lopettaa mun kiusaamisen" sanoin yrmeänä.
"Hei! En mä mitään tehnyt!" Poikaystäväni huudahti ja nousin ylös sängystä nauraen. Otin kaapista valkoisen topin, mustat revityt farkkushortsit, puna mustan flanellipaidan ja menin vessaan vaihtamaan vaatteet. Kun tulin takaisin, Niallilla oli jo vaatteensa päällä ja nuorukainen tappeli hiustensa kanssa peilin edessä. Nauroin hänelle ja pörrötin tuon hiuksia.
"Noin. Nyt ne on hyvin" sanoin Niallin katsoessa epäluuloisena peiliin.
"No mitä ikinä!" Hän tuhahti. Lähdimme alakertaan aamupalalle ja sen jälkeen töihin takapihalle kahdestaan.

Istuimme pöydässä, kaikki kuusi, ja söimme minun ja Niallin tekemää omenapiirakkaa. Pojat rouskuttivat sitä kuin viimeistä päivää. Yskäisin saaden huomion minuun.
"Tota mulla ja Niallilla olis vähän asiaa" sanoin epävarmasti.
"Älä sano et sä oot raskaana!" Walter parahti ja mulkaisin häntä murhaavasti.
"Me... Mä oon menossa... Tai siis..." Änkytin ja katsoin Niallia hakien apua sanoihin häneltä.
"Noh, niin kun tiiätte, et Zayn ja Niall ei voi asuu täällä ikuisuuksiin, niin ne on lähdössä takaisin Englantiin" sanoin lopulta. Veljet nyökkäilivät.
Ja mä oon menossa niitten mukaan" sanoin odottaen pelolla jätkien reaktiota. No Zaynille olimmekin jo kertoneet, mutta Marcus, Walter ja Ollie olivat tietämättömiä asiasta. Pojat olivat hiljaa, kunnes Marcus avasi suunsa.
"Jaa, että viette sitten meijän parhaan työntekijän taas pois"
"Me ollaan vaan kolme kuukautta siellä. Pääsen mukaan noitten kiertueelle!" Hihkaisin innokkaana.
"Käykö se teille?" Walter kysyi Zayniltä.
"Joo, ei se mikään ongelma oo" ruskea silmäinen vastasi.
"No? Pääsenkö mä?" Kysyin katsoen vuorollaan jokaista veljeäni. He vilkaisivat tosiaan.
"Jos sä et tällä kertaa tuo viittä poikaa tänne" Ollie naurahti. Helpotuksen aalto pyyhkäisi lävitseni.
"Joo, en tuo" naurahdin.
"Millon te lähette?" Marcus kysyi. Katsoin Niallia.
"Ylihuomenna" hän ilmoitti. Katsoin häntä vähän kummissani, ei hän sitten minulle tuollaista ollut ilmoittanut.
"Te pääsette musta taas eroon hetkeksi" virnistin. "Mutta mä taidan käydä vielä ulkona, syökää te rauhassa vaan loppuun" jatkoin ja nousin tuolista.
"Dara!" Huusin sille ja se pinkaisi mukaani.

Kävelin yksin pimeällä pihamaalla katsellen kauas horisonttiin. Mielessäni pyöri kaikenlaista. Dara juoksenteli ympäriinsä edessäni. Yhtäkkiä kiljahdin, kun joka nappasi lantioltani kiinni ja nosti minut ilmaan.
"Mitä sä täällä yksikses kävelet?" Niallin ääni kuiskasi korvaani. Haukotus karkasi huuliltani, kun painaiduin vasten poikaystäväni rintakehää.
"Väsyttääkö, kulta?" Niall kysyi matalalla äänellään.
"Joo, mut ei mennä vielä" sanoin ja vedin keuhkoihini puhdasta, sateen raikastamaa ilmaa. Niall heitti Daralle keppiä, koiran hakiessa sen aina vain takaisin.
"Et sit mulle kertonu, et lähetään ylihuomenna" tuhahdin ja katsoin poikäystävääni.
"Kerroinhan" tuo väitti.
"Et kertonu"
"Kerroin"
"Et"
"Joo!"
"Et!"
"Kyllä" Niall ei meinannut antaa periksi, joten minä annoin periksi.
"No ihan miten vaan..." Sanoin hiljaa. Minua alkoi väsyttää yhä enemmän ja kutsuin Daran luoksemme. Niall laittoi kätensä ympärilleni ja kävelimme takaisin sisälle.

Kuvitelkaa noitten tennareitten tilalle sellaset mustat nahkakengät :))

*****

Tylsä joo tiiän... Tää on ehkä vähän tylsä nyt, mut koitan saada seuraavaan lukuun jotain menoo taas :DD
Ja kiitti kaikille kommenteista!! Ne oli ihania!