The sun will be rising back home ~ 14

Ollie:

Ratsastin pitkin laitumia kohti tiettyä paikkaa. Jokin pieni sisälläni sanoi, että Aurora olisi siellä. Heovnen laukkasi kohti kukkulaa ja hengitykseni tiheentyi kurkussani. Vedin syvään henkeä, ennen kuin saavuin kukkulan päälle. Sitten ilo täytti sisukseni. Laukkasin kohti puun alla nukkuvaa Auroraa hymyssä suin. Laskeuduin hevosen selästä ja kiinnitin sen Brownin viereen puun alle. Katsoin ensin siskoani, sitten puuta. Hymy kasvoillani leveni entisestään, kun huomasin Pelastavan puun. Kumarruin siskoni ylle ja ravistin tuota olkapäästä.
"Aurora!" Kuiskasin. Toistin hänen nimeään niin kauan, että tyttö avasi silmänsä. Hänen ilmeensä oli äimistynyt, kun huomasi minut siinä.
"Mitä nyt?" Aurora kysyi, enkä kuullut äänessä yhtään kiukkua.
"Tule, mulla on sulle jotain" sanoin hiljaa hymyillen pienesti. Aurora näytti epäilevältä, ehkä hän oli vieläkin vihainen minulle - ihan syystäkin. Istuin hänen viereensä.
"Pelastava puu" siihen tarvittiin vain yksi lause. Siskon silmät kirkastuivat, kun hän tajusi, että minäkin muistin. Totta kai muistin, miten sen voisi unohtaa?
"Voiposki" Aurora sanoi hiljaa ja pukkasi minua olalle. Hymyn poikanen leikki hänen huulillaan ja istuimme pitkään hiljaa.
"No, tule nyt!" sanoin viimein. "Mun täytyy näyttää sulle jotain" jatkoin innoissani. Kun Aurora ei noussut heti ylös, vedin hänet kädestä ylöspäin.
"Okei okei. Mä oon tulossa" tyttö naurahti ja hyppäsi pystyyn kokonaan. Menimme hevosten luokse ja irrotimme ne puusta. Aurora näytti siltä, kuin haluaisi sanoa jotain. Katsoin häntä kysyvästi.
"Mä... Oon pahoillani" hän sanoi katsoen hevosen jalkoihin. Hymyilin myötätuntoisesti.
"Älä ole. Mä tässä mokasin" tunnustin ja siskoni hymyili minulle. Ponnistin hevosen selkään ja Aurora teki samoin. Katsoimme toisiimme kysyen.
"Kisa?" Aurora kysyi peittelemättä hymyään.
"Kisa!" huusin ja syöksyimme laukkaan.

Aurora:

Kun pääsimme talolle, Ollie käski minun sulkea silmäni.
"Odota siinä hetki" tuo sanoi. "Äläkä kurki!" hän lisäsi ja minä nauroin. Tottelin häntä ja pidin seinästä kiinni. Odotin ja odotin. Jossain vaiheessa mieleeni putkahti silmien avaaminen, mutta sitten en pitäisi lupaustani. Tyydyin pitämään silmäni ummessa. Säikähdin, kun joku kosketti olkapäätäni. Räväytin silmäni auki ja käännyin.
"Aurora" Ollie lausui nimeni puhtaasti. "Anteeksi. Mä sanoin kauheita asioita ja tein typerästi, kun pakenin. Marcus kertoi kaiken Garrystä. Toivottavasti oot kunnossa, ja muuten... Olin siinäki asiassa väärässä" tuo puhui. Sitten veljeni otti ruskean pahvilaatikon takaataan ja laski sen maahan. Kyykistyin sen eteen ja tutkailin laatikkoa veljeni puhuessa.
"Sisko, toivon, et sä pystyt antaa mulle anteeks ja tiiän, et tää ei korvaa mitään, mut ostin sen silti sulle" Ollie sanoi ja antoi sitten minulle luvan avata laatikon. Pidätin hengitystäni ja avasin sen. Haukoin henkeäni ja suuni loksahti auki. Sitten se kaartui hymyyn.
"Ollie!" huudahdin iloissani ja nostin pienen koiranpennun syliini.
"Mähän lupasin ostaa sulle uuden koiran, kun Magnus kuoli, joten tässä se on" Ollie naurahti.
"Sun ei olis tarvinnut" sanoin ja silitin suloisen koiran päälakea. Se puski kuonollaan kättäni.
"Sen nimi on Dara" veljeni sanoi ja kumartui viereeni.
"Dara... Se on suloinen" hykertelin ja kiitin tuhannesti veljeäni.
"No, saanko mä anteeksi?" Ollie lopulta kysyi. Pysyin hiljaa ihan vain kiusakseni.
"Mitä sä kuvittelet?" tuhahdin. "Sä oot paras veli, mitä mulla ikinä on ollu. Tietenki saat, hölmö" naurahdin ja halasin toisella kädellä veljeäni.

"Niall?!" huhuilin sisällä. Kannoin toisella kädellä Daraa, toisessa oli muita koiran tarvikkeita, jotka Ollie oli ostanut.
"Mitääh?" kuului ääni työhuoneesta. Suuntasin askeleeni sinne ja jätin muut tavarat keittiöön. Pidin koiranpentua kahdella kädellä sylissäni. Kun saavuin työhuoneeseen, näin Walterin ja Niallin tutkailemassa jotain tietokoneella.
"Himputin romukasa... Hei! Mikä toi on?" Walter kysyi huomatessani minut.
"Tää on Dara. Hän on niin söpö" lässytin ja painoin poskeni koiran turkkiin.
"Mistä sen sait?" Niall kysyi hölmistyneenä.
"Ollielta" vastasin ylpeänä. "Kannattaa suututtaa veli joskus, saa kivoja lahjoja" totesin ja istuin tuolille.
"Muhun se ei toimi" Walter naurahti ja näppäili taas jotain tietokoneeseen tuskissaan. Katsoin Niallia salaperäisesti.
"Tai poikaystävä..." möläytin hiljaa, ettei Walter kuulisi.
"Ei todellakaan. Mua sä et saa edes vihaiseksi" irlantilainen nauroi ja asettui paremmi tuolissaan Walterin vieressä.
"Mitä te kaks teette sillä koneella?" Kysyin haukotellen.
"Koitetaan saada uusia valvontakameroita toimimaan" Walter puhisi.
"Tähän aikaan yöstä?" ihmettelin nähdessäni seinäkellosta puolen yön mennen jo ohi.
"Joo, ei väsytä" veljeni turisi. Käännyin irlantilaisen puoleen, joka näytti olevan poikki.
"No ihan miten vaan. Mä meen nukkumaan" sanoin ja nostin Daran syliini kunnolla. Kohdistin Nialliin katseen ja tuo vilkaisi Walteria, ennen kuin haukotteli.
"Sopiiko, jos mäkin meen jo sänkyyn?" hän kyseli tietokone nörtiltä.
"Juu..." Walter vastasi ajatuksissaan. Niall tuli luokseni ja rapsutti Daraa. Annoin sen hänelle ja otin käteeni uuden koiransängyn.
"Hyvää yötä" hihkaisin Walterille, joka lähetti samat sanat takaisin.

Hiivimme Niallin kanssa käsi kädessä pimeällä käytävällä, kun törmäsimme Ollieen.
"Jaa, sä veit sitten Walterin sihteerin" tuo naurahti.
"Hah haa..." supisin itsekseni.
"Ooks te niinku virallinen pari?". Olinkin jo päässyt unohtamaan veljeni suorapuheisuuden.
"Joo, ollaan me" sanoin hymyillen ja aistin myös sinisilmän hymyn.
"No, onnee vaan" Ollie sanoi ja halasi minua vielä nopeasti. "Ja hyvät yöt" hän hiukkasi, ennen kuin katosi omaan valtakuntaansa.
"Tuu jo" huomautin Niallille, ja kipitimme portaat ylös. Veimme väsyneen Daran minun huoneeseeni ja se nukahti melkein heti pedilleen.
"Se on niin suloinen" sanoin katsellen koiranpentua.
"Enkö mä sit muka oo?" Niall kysyi 'loukkaantuneena'.
"Suloisin poika, kenet oon ikinä tavannu" sanoin ja suutelin häntä hellästi.
"Mitäs sanot, jos mentäis nukkumaan?" Kysyin, kun makea haukotus pääsi suustani.
"Mikä ettei" poika sanoi ja heitti paitansa kevyesti tuolin karmille. Sitten hän hyppäsi keskelle sänkyäni ja laittoi tyynyn päänsä alle. Pyöräytin silmiäni hänelle ja vedin yöpaitani kaapista. Kävelin kohti ovea ja virnistin Niallille, ennen kuin katosin oven taakse. Hiippailin vessaan ja vaihdoin vaatteet rauhassa. Pesin hampaani ja kasvoni, ennen kuin palasin huoneeseeni. Irlantilaisella oli vanha kirjani kädessä ja tuo luki sitä otsa rypyssä. Vedin verhot ikkunoiden eteen ja sammutin kattolampun. Sitten kömmin sinisilmän viereen ja nappasin kirjan häneltä.
"Mikä sulla kesti?" tuo kysyi.
"Ei mikään. Enhän ees ollu kauaa poissa" vastasin hämilläni sammuttaessa pöytälamppua. Huoneeseen tuli melkein pilkko pimeää.
"Kaipasin sua silti" Niall sanoi ja painoi minut hänen rintaansa vasten. Laitoin silmäni kiinni ja tunsin Niallin huulet hiuksissani.
"Hyvää yötä" sanoin mumisten.
"Nuku hyvin" kuulin vastauksen, ennen kuin uppouduin unen maailmaan.

~~~

Sainkin jo nyt jatkoa! Laittakaa kommenttia, jos tykkäsitte :):)