The sun will be rising back home ~ 15

Eräänä päivänä, kun heräsin, tunsin, ettei kaikki ollut kohdillaan. Tunne jatkui, kun nousin ylös, söin aamupalan yksin ja lähdin töihin.

Korjasin pohjoislaitumen aitaa ajatuksissani. Taivas oli uhkaavan näköinen ja huokaisin. Marcuksen ennustus myrskystä oli sittenkin oikea. Laitoin vauhtia puuhiini. Kerittävät lampaat pitäisi saada suojaan ennen sadetta, keskeneräinen varastorakennus pitäisi saada kuntoon, ennen myrskytuulta ja talossa täytyi kaikki saada suojaan. Kuulin jonkun ratsastavan takaanani. Käännyin ympäri ja näin Niallin. Hänellä oli vakava ilme kasvoillaan, kun tuo tassutti luokseni. Hän hyppäsi alas hevosen selästä, ihan kuin olisi tehnyt sitä koko elämänsä.
"Mitä nyt?" kysyin ja otin työhanskat pois käsistäni. Niall tuli eteeni ja otti minua kädestä.
"Meijän täytyy jutella. Nyt" irlantilainen sanoi, eikä minulla sitten ollut muita vaihtoehtoja.

Nousimme hevosten selkään ja laukkasin poikaystäväni perässä kukkulan päälle. Laskeuduimme alas ja kiinnitin Brownin puskaan. Se alkoi syömään heinää, kun minä odotin Niallin sanovan jotain.
"Aurora..." hän aloitti.
"Niin?" kysyin katsoen toista silmiin. Olin levoton, eikä minulla ollut nyt aikaa mihinkään turhan päiväiseen. Niall henkäisi syvään.
"Sähän tiiät hyvin, ettei me voida Zaynin kanssa olla täällä ikuisesti. Ja meillä alkaa meijän työt lähiviikkoina. Sit me lähetään kiertueelle" Niall selitti siirtyen suoraan asiaan. Tiesin tämän keskustelun olevan edessä jossain vaiheessa, mutta nyt jo? Kietouduin tiukemmin poikaystävääni.
"Älkää lähtekö..." kuiskasin. Taivas oli tummunut ja näytti siltä, että kohta alkaisi sataa.
"Aurora... Meijän täytyy mennä. Ei me tänne voida muuttaa. Mä en kuulu tänne. Me-" samassa salama valaisi taivaan.
"Tuu! Meijän täytyy mennä nyt!" huusin Niallille, joka huokaisi äänettömästi. Hyppäsimme  hevosten selkään ja ratsastimme kiireesti talolle. Veimme hevoset suojaan ja lukitsimme tallin oven.
"Mitä nyt?" Niall kysyi tuulen sekoittaessa hiuksemme. Katsoin ympärilleni. Walter, Marcus ja Ollie hätistivät lampaita, joten meitä ei varmaan siellä tarvittaisi.
"Tule, varastorakennuksen katto pitää naulata kiinni!" huusin hänelle. Juoksimme talon taakse ja siitä hetken matkaa, kunnes pääsimme rakunnukselle.
"Voiks sä hakee tuolta noi tikkaat?" pyysin Niallia, joka lähti heti osoittamaani suuntaan. Juoksin sisälle ja nappasin vasaran ja naulapaketin. Irlantilainen oli jo tuonut tikkaat ja lähdin kiipeämään niitä ylös päin. Tuuli yltyi koko ajan ja myrsky läheni. Asetuin hyvin katolle, joka ei ollut hirveän korkea, ja aloin naulaamaan lankkuja kiinni.

Yhtäkkiä taivas repesi ja alkoi sataa kaatamalla.
"Tuu alas sieltä!" Niall huusi alhaalta.
"Kohta! Oon ihan just valmis..." huutoni katosi tuuleen. Puut taipuivat melkein maahan ja huomasin olevan turhaa työtä, yrittää korjata kattoa tässä säässä. Liikuin hitaasti kohti tikkaita. Laskeuduin niitä hitaasti alas, ja olin melkein jo puolessa välissä, kun tuuli otti minusta otteen. Horjahdin tikkailla ja naulat lensivät ilmaan. Samassa käteni irtosi ja kiljahdin. Vatsan pohjassa sattui, kun putosin ilman halki. Rutistin silmäni kiinni tiukasti. Tunsin, kuinka lensin muutaman metrin piiskaavassa sateessa. Sitten pamahdin kovaan maahan vatsalleni ja otin kyynerpäilläni tulkea. Ilmat tulivat ulos keuhkoistani ja jäin siihen haukkomaan henkeä.
"Aurora!" Niallin ääni kuului yhä lähempänä. Joku kumartui alas ja yritin saada henkeä. Hengittäminen sattui, mutta olin elossa.
"Niall..." henkäisin hiljaa.
"Sattuuko johonkin? Onko luita poikki?" tuo huolehti.
"Ei... Oon ihan kunnossa" sanoin nousten hitaasti seisomaan. Nostin pääni ja olin katsomassa Niallia, kun yhtäkkiä näin jotain sivullani.
"Ei oo totta!" huudahdin ja ryntäsin juoksuun. Se sattui hieman ja kompuroin matkan varrella. Juoksin kohti hevosen varsaa, joka oli jäänyt pelokkaana seisomaan paikoilleen. Hidastin vauhtiani ja levitin käteni sivuille.
"En tee mitään pahaa" sanoin sille hiljaa. Varsa hirnahti pelokkaasti.
"Shh... Sun pitää mennä suojaan" lähestyin sitä hiljaa. Otin narun maasta ja lähetyin varsaa. Kuiskailin rauhallisia sanoja, kun kiedoin käyden sen kaulan ympäriltä.
"Hyvä poika" sanoin sille ja nyökkäsin Niallille, että hän voisi tulla lähemmäksi pelästyttämättä hevosta. Veimme varsan yhdessä talliin, jossa se pääsi takaisin emonsa luokse. Suljimme portin -tarkistimme sen kaksi kertaa- ja suuntasimme sitten taloon. Menimme sisään ja laitoin oven tiukasti kiinni.
"Että mä vihaan myrskyjä" mumisin itsekseni. "Mennääks laittaa nä vaatteet kuivumaan?" jatkoin ja sain nyökkäyksen vastaukseksi. Kävelimme yläkertaan, kun Ollie yllätti meidät.
"Hei te kaks! Älkää edes yrittäkö hiippailla sinne yläkertaan" tuo virnisti. "Te saatte tehä meille ruokaa"
"Joo, me vaan vaihdetaan kuivat vaatteet" ilmoitin ja kipitimme yläkertaan. Irlantilainen näytti ahdistuneelta.
"Huokaise helpotuksesta, ettei me jouduttu tehä jotain muuta" naurahdin.
"En mä sitä, mut... Mä en oo mikään super hyvä keittiössä" Niall sanoi ujosti. Nauroin hänelle.
"Ei se haittaa, sä voit pitää mulle seuraa, jos et haluu kokata" totesin ja vaihdoin päälleni ruskean lämpimän villapuseron ja vedin mustat legginssit jalkaani. Minua ärsytti hiukseni, sillä ne kihartuivat kastuessaan. Kieputin ne sotukuiselle nutturalle. Niallkin oli saanut kuivat vaatteet ja menimme käsikkäin alas tekemään ruokaa pojille.

*****
So sorry! Tuli lyhyt ja tällänen tylsä väliluku. Koitan jatkaa mahdollisesti jo tänään. Mut tykkäättekö tästä lainkaan? Kannattaako mun kirjottaa tätä, jos kukaan ei lue tätä :(