The sun will be rising back home ~ 12

Aurora:

"Sano, jos mä oon väärässä, mut eiks toi oo Garryn mopo" Niallin sanat jäivät kaikumaan päähäni. Sitten lähdin juoksemaan pihalle tukka hulmuten. Kompuroin matkalla, mutta syoksyin ovesta ulos ja näin sivusilmällä Marcuksen tulevan kohti tuttua moottoripyörää. Ennen kuin ehdin edes nähdä pyörän, joku vetäi minut kova kouraisesti vasten betoniseinää. Katsoin ruskeisiin silmiin, jotka kuuluivat Zaynille.
"Et mee sinne" Zayn murahti hiljaa. Tarkkailin hänen ilmeitään samalla koittaen päästä hänen otteestaan. "Se luulee, et sä oot kuollu" Tuo muistutti.
"Ei se silti sitä kato, et en voi mennä tonne nyt" Sähähdin kuiskaten.
"Jaa, että sä oot heränny takas henkiin" Zayn naurahti nopeasti. Yritin päästä pois, mutta tuo piti minut paikoillaan. "Älä. Mä hoidan tän" hän sanoi ja huomasin Niallin juoksevan pihalle. "Hei, kato, et tää pysyy tässä" musta tukkainen supisi ja irlantilainen nyökkäsi. Sitten Zayn porhalsi muinamiehinä Garryn luokse.
"Mitä toi aikoo?" Niall kysyi. Kohautin olkapäitäni ja yritin kuunnella.
"Mitäs sä täällä?" Zaynin ääni kuului epäselvästi.
"Tulin tietenki töihin!" Garry nauroi matalasti ja sai minut jännittämään lihakseni. Niall katsoi minuun ja nojautui lähemmäksi.
"Voi, me unohdettiinki ilmottaa sulle! Sori, meijän on pakko erottaa sut. Me ollaan vähän köyhiä nyt tänä aikana. Tilalla ei mee hyvin ja... Ja meillä on muutenki vähän hankalaa aikaa nyt..." Zayn selitti ja yritti kuulostaa surulliselta lopussa. Kuulin askelia ja sitten Marcuksen, hieman epävarman äänen:
"Jep, sori jätkä" Hetken oli hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään, enkä minä uskaltanut edes hengittää kunnolla.
"No jaa" Garry murahti.
"Joten pakkaa tavaras ja lähe" Zaynin ääni käski tiukasti.
"Okei, okei. Jos mua ei kaivata täällä, niin selvä. En mä täällä pikkusten poikien kaa olis halunnu työskennelläkään" Mies sanoi ja räkätti perään.
"Nii, eihän täällä enää tyttöjä ole..." Marcus huokaisi. Joku käynnisti moottorin.
"Onnea vaan jatkolle. Ei täällä maalla kukaan pärjää!" Garry huusi moottorin melun yli. "Mutta ehkä teillä käy parempi tuuri!" hän jatkoi. Laitoin silmäni kiinni ja rukoilin, että hän nyt häipyisi, eikä enää ikinä palaisi. "Tai sitten ei!" Garry nauroi ja minun piti hillitä itseni, etten menisi pää kolmantena jalkana pihalle ja hakkaisi miehen kuoliaaksi. Moottorin ääni voimistui ja kuulin mopon ajavan pois soratiellä.
"Kehtaatkin tulla takasin!" Zayn huusi vielä perään. Marcus nauroi ja heitti ylävitoset Zaynin kanssa. Juoksin varovasti pihalle Niall perässäni. Pirulainen oli tiessään!
"Hah! Mahtavaa Zayn!" Nauroin ja pörrötin tuon hiuksia.
"Huh... Ei mitää. Meinas pokka vaan pettää, ku jätkä tuli siihe sillee 'Mitä hittoo tääl nyt tapahtuu?'" Ruskea silmäinen nauroi ja taputti Marcusta olalle.
"Mut eiks meijän silti pitäis tehä joku rikosilmoitus?" Niall kysyi takaatani.
"Äh, mitä turhia, jos toi vielä uskaltaa näyttää naamaataan täällä, nii sit voidaan harkita" veljeni nauroi. "Zayn hoitaa kaiken!" Tuo hihkaisi.

Kaksikko alkoi valumaan omiin hommiinsa, kun minä ja Niall jäimme sisäpihalle. Irlantilainen oli omissa ajatuksissaan, kun vedin hänet kädestä istumaan heinäpaalin päälle. Tuo katseli käsiämme ja silitin hänen kämmentään sormellani. Pihalla oli hiljaista. Marcus ja Zayn kävelivät moottoripyörille ja lähtivät ajamaan niiden kanssa. Walter oli varmaan lampaiden luona. Seurasin silmilläni Niallin liikkeitä, mutta tuo vain istui paikoillaan ja katsoi maahan. Muutenkin hän on ollut tänään jotenkin... Outo?
"Hei sinisilmä?" Kysyin hiljaa. Tuo kohotti päänsä hitaasti ylös ja katsoin hänen silmiinsä. Hän huomasi kasvoillani kysyvän katseen ja huokaisi.
"Totta. Mun pitäis... Tuota... Puhuu sulle yhest a-asiasta" Hän sönkötti. Liikuin aavistuksen lähemmäs häntä ja nostin käteni hänen olkapäälleen.
"No, kerro" sanoin ja asetin huuleni hänen poskelleen. "Mitäs mun poikkiksella on asiaa?" Kysyin hymyillen. Niallin ilme vaihtui ensin hämmennykseen ja siitä hymyyn.
"Oonko mä sun... Poikaystävä?" Hän kysyi. Nauru kumpuili vatsastani.
"No miks ei?" sanoin virnistäen ja kumarruin hieman lähemmäksi häntä. Niall painoi huulensa huulilleni ja perhoset lentelivät vatsassani. Vedin häntä lähemmäksi ja tuo syvensi suudelmaa.
"Ehkä mä jätän sen asian myöhemmälle..." irlantilainen mumisi huuliani vasten. Nauroin hänelle, ennen kuin suutelin häntä uudestaan. Suunnittelmani ei toiminut, sillä yhtäkkiä kuulimme auton ajavan pihaan. Irrottauduimme toisistamme hämillämme. Nousin seisomaan ja katsoin tuntematonta autoa otsa rypyssä. Musta auto pysähtyi ja kuskin puoleinen ovi avautui. Niall vilkaisi minua nopeasti. Käänsin katseeni takaisin autoon uteliaana. Henkeni salpaantui, kun tutut silmät kohtasivat omani.

~~~
Sori lyhyt :((
Ja koska oon saanu vähän huonoa palautetta koko tän tarinan aikana, nii tää on toiseksi viimeinen luku tästä. Oikeastaan mun inspis tähän on lopahtanu, ja kesäl oon koko ajan menossa jonneki, enkä hirveesti ehi kirjottaa. Nyt kuitenki koitan saada tän loppuun :DD Laittakaa kommenttii tästä