Niall:
Naputin tuolin käsinojaa kärsimättömästi. Katsoin rauhallisesti sängyllä nukkuvaa Auroraa. Hän hengitti tasaisesti, mutta tahdoin vain hänen heräävän. En pystynyt ajattelemaan eilistä, se oli liian kovaa. Kumarruin lähemmäksi ja katsoin tuon kasvoja, joissa oli naarmuja ja yksi pahempi haava silmäkulmassa. Nyt hän oli puhdas ja tytön hiukset lepäsivät tyynyllä vielä pesusta kosteina. Eilen hän oli ollut yltä päältä tumman savun tahrima ja verta käsissä. Tuska kulki lävitseni, kun ajattelin, mitä kaikkea hän oli kokenut. Sitten nousin ylös ja raahauduin ovelle. Olin menossa hakemaan vettä, kun yhtäkkiä Aurora käänsi kylkeään. Tarkkailin häntä, mutta pettymyksekseni hän tuhisi yhä unessaan. Kävelin allapäin alakertaan ja tepastelin hiljaa keittiöön. Laitoin veden kiehumaan ja otin teekupin valmiiksi kaapista. Istuin keittiön pöydän ääreen ja katselin ikkunasta ulos. Yöllinen maisema näytti nukkuvan, niin kuin kaikki muutkin. Toivoisin voivani muuttaa tänne. Täällä oli kaikki niin kaunista, ihmiset ystävällisiä, eikä missään pakokaasun täyttämiä pääkatuja. Samassa joku pyyhälsi keittiöön ja sai minut hypähtämään tuolista seisaalleen.
"Niall!" Zayn läähätti. Katsoin ystävääni säikähtäneenä ja samalla hämmentyneenä, niin kuin hänkin.
"Mitä helvettii sä teet täällä keskellä yötä?" sähähdin ja istuuduin takaisin tuolille.
"Niall, meijän täytyy puhua yhdestä jutusta" Zayn kuiskasi nopeasti. Hieroin silmiäni ja otin teen pois liedeltä. Katsoin Zayniä kysyvästi pidellen kuppia kädessäni. Ystäväni nyökkäsi ja kaadoin hänellekin teetä.
"Ja pitääkö siitä puhua keskiyöllä?" palasin asiaan.
"No pitää" tuo sanoi ja nojasi pöytää. Hän oli hetken hiljaa, minun odottaessa hänen jatkavan.
"Nii, että... No säkin varmaan oot tienny, ettei me täällä voida älyttömän kauan olla" ruskea silmäinen selitti. Odotin hänen jatkavan väsyneenä. "Must tuntuu, et meijän pitäis lähtee -"
"Malik, puhutaan tästä joskus aamulla. En jaksa ajatella nyt" sanoin ja hörppäsin teeni loppuun. Zayn näytti ymmärtäväiseltä ja taputti minua olalle.
"Okei, mee nyt nukkumaan, mate" tuo sanoi minun noustessani ylös. Suuntasin ovelle ja huikkasin olkani yli hyvät loppu yöt. Sitten käppäilin yläkertaan ja suunnistin huoneeseeni. Kurkistin nopeasti Auroran huoneeseen, mutta tyttö lepäsi pöytälampun valossa. Kävelin hänen huoneeseensa ja hiivin sammuttamaan lampun. Katsahdin vielä Auroraan ja huokaisin raskaasti. Hipsin huoneeseeni ja riisuin paitani. Rynttäsin sen tuolille ja kömmin sitten pehmeään petiini. Suljin silmäni ja yritin nukkua.
Aurora:
Heräsin säpsähtäen, kun joku käveli huoneessani. Silmienkin avaaminen tuntui raskaalta keskellä yötä. Ehdin nähdä vilauksen vaalea tukkaisesta hahmosta, kun valot sammuivat. Kuulin askeleita ja pystyin tuntemaan tutun lattialaudan narahduksen oven edessä. Sitten ovi laitettiin hitaasti kiinni. Heitin kuumaa peittoa vähän pois päältäni ja jatkoin uniani.
Heräsin hieman levottoman unen jälkeen hämilläni. Pyörittelin päätäni ja venytin kipeää niskaani. Nousin istumaan sängylle ja katsoin ulos avoimesta ikkunasta. Taas yksi kuuma päivä tulossa. Noustessani seisomaan tunsin kipua kyljessäni. Kohotin yöpaitaani ja katsoin kämmenen kokoista mustelmaa ihossani. Tahdoin unohtaa koko edellispäiväisen tapahtuman ja puuskahdin turhautuneesti. Kömmin ylös sängystä ja suuntasin vaatekaapilleni. Avasin sen ja ihmettelin taas, että kuka sitä tällä kertaa oli sotkunut. En löytänyt sieltä mitään hyvää päälle pantavaa, olisikohan kylppärissä se hyvä t-paita? Hiivin ulos huoneestani ja kurkistin Niallin huoneeseen. Tuo nukkui puoliksi pudonneena sängystä, ja minun oli pakko tukahduttaa tirskahdukseni. Hiiviskelin huoneeseen ja nostin pudonneen tumman t-paidan lattialta. Katsoin sitä hetken ja käänsin katseeni sitten nukkuvaan Nialliin. Virnistin ja hiiviskelin ulos huoneesta. Vedin ihan Niallilta tuoksuvan paidan alusvaatteideni päälle ja hyppelin sitten portaat alas alakertaan. Kuuntelin hetken alhaalla, mutta talossa oli hiljaista. Tepastelin Ollien huoneeseen, mutta se ammotti tyhjyyttään. Minulle tuli ontto olo. Kaipasin veljeäni todella. Hänen tapaansa pörröttää hiuksiani aamupalapöydässä ja kapasin hänen typeriä vitsejä, joille vain hän itse nauroi. Mutta ilmeisesti hän ei halunnut enää tulla kotiinkaan. Huokaisu karkasi huuliltani, kun menin keittiöön. Suunnistin jääkaapille ja naputtelin ovea katsellessani sen sisällystä. Minun ei oikein tehnyt mieli mitään ruokaa, joten pamautin oven kiinni.
"Voi helvetti Marcus!" sähädin pamauttaen käteni kasvoilleni.
"Huomenta sulleki" veljeni sanoi ja haukkasi leipäänsä.
"Mä menasin saada sydärin!" huudahdin ja heitin sanomalehden häntä päin. Marcus otti lehden tyynen rauhallisesti ja alkoi lukemaan sitä.
"Ei mun ongelma" tuo mumisi.
"Argh!! Idiootti" sanoin itsekseni. "Et yhtään sit välitä, et olin tossa kidnapattu kaks päivää!" tuhahdin.
"Huomenia!" Walter syöksyi sisään. Minä murahdin ja istahdin tuolille. Joku idiootti kuitenkin veti tuolin odottamatta altani ja horjahdin maahan.
"Saamari Waler!" Kiljuin, enkä välittänyt, vaikka Niall olisikin herännyt. Kuulin naurua ja hyppäsin takapuoli kipeänä ylös lattialta. Walter juoksi räkättäen ulos ovesta suoraan pihalle. Juoksin hänen peräänsä huutaen.
"Pysähdy!!" Kiljuin. Onnekseni veljeni kompuroi ja sain hänet kiinni. Hyppäsin hänen reppuselkäänsä. Walter horjahteli, mutta pysyi pystyssä minun kiertäessä käsivarteni hänen kaulansa ympärille. Veljeni katsoi minua virnistäen ja hengästyneenä.
"Älä vaan... Et! Lopeta nyt heti!" huusin, kun Walter yhtäkkiä lähti juoksuun. Hän juoksi kuistille päin, ja huomasin Niallin tulleen ulos. Hän hieroi silmiään ja haukotteli väsyneesti.
"Niall!! Auta mua!" kiljahdin tuolle. Hän kääntyi katsomaan meitä ja meinasi purskahtaa nauruun.
"Älä naura!!" huusin hysteerisesti ja laitoin käteni Walerin silmien päälle. Hän melkein törmäsi kukkaruukkuun, joten otin käteni kuitenkin pois. Walteri pysähtyi ja kumartui alas. Hyppäsin hänen selästään alas ja läpsäsin häntä vielä selkään.
"Ai toi sattui" Walter nyrpisti nenäänsä.
"Niin varmaan" naurahdin ja käännyin kannoillani. Hyppelin Niallin luokse ja varvistin hieman antaakseen hänelle pienen, nopean suukon poskelle.
"No niin kaikki ihmiset" Marcus käppäili kuistille ja asetti hattunsa päähän. "Meijän pitää ajaa 500 lammasta tarhaan iltapäiväksi" tuo ilmoitti ja Walter nyökytti.
"Ootteko te kaks tulossa?" Walter kysyi ja osoitti minua ja Niallia. Vilkaisin sivulleni ja kohtasin kaksi sinistä silmää.
"Joo, vaihdan vaan vaatteet" sanoin ja katosin sisälle veljieni virnistysten alta. Kuulin jonkun tulevan perässäni ja juoksin portaat ylös yläkertaan. Tallustin huoneeseeni ja jätin oven raolleen. Avasin sotkuisen vaatekaappini ja nappasin vaaleat farkut ja kirkkaan punaisen topin käteeni. Käännyin ympäri ja huomasin Niallin nojaavan rennosti oven karmiin. Hän suoristi jalkansa ja käveli hitaasti luokseni. Asetin vaatteet sängyn karmille ja tuijotin irlantilaista silmiin. Niall nosti kätensä lantiolleni ja kiersi ne hitaasti ympärilleni. Hymyilin pienesti tuon kohottaessa toista kulmakarvaansa salaperäisesti. Sitten hän käänsi päätään sivulle ja painoi huulensa omilleni. Vatsassani kihelmöi ja hymyilin onnellisesti Niallin huulia vasten. Häntäkin alkoi hymyilyttää, ja lopulta meidän oli pakko irrottautua, sillä suutelemisesta ei tule mitään, jos molemmat vain hymyilevät typerästi. Naurahdin hänelle ja laitoin käteni tuon rintakehälleni. Kuulin yhtäkkiä moottoripyörän kaahaavan pihaan. Irrottauduin Niallista ja menin ikkunalle. Sydämmeni jätti muutaman lyönnin välistä. Siinä samassa ryntäsin pää kolmantena jalkana portaisiin. Syöksyin ne alas kolme kerrallaan ja kuulin, kuinka Niall hyppeli perässäni.
"Aurora... Sano jos mä oon väärässä, mut eiks toi oo Garryn mopo?" sinisilmä kysyi vakavana. Minä en sanonut mitään. Pysähdyin vakavana ja nyökkäsin.
~~~
Tällästä tällä kertaa... Kommentoikaa mielipiteenne! Sori etten joka päivä jaksa kirjottaa, koska ei oikeen tee mieli istuu koneella päivät pitkät ku ulkona paistaa kerranki aurinko :))
Naputin tuolin käsinojaa kärsimättömästi. Katsoin rauhallisesti sängyllä nukkuvaa Auroraa. Hän hengitti tasaisesti, mutta tahdoin vain hänen heräävän. En pystynyt ajattelemaan eilistä, se oli liian kovaa. Kumarruin lähemmäksi ja katsoin tuon kasvoja, joissa oli naarmuja ja yksi pahempi haava silmäkulmassa. Nyt hän oli puhdas ja tytön hiukset lepäsivät tyynyllä vielä pesusta kosteina. Eilen hän oli ollut yltä päältä tumman savun tahrima ja verta käsissä. Tuska kulki lävitseni, kun ajattelin, mitä kaikkea hän oli kokenut. Sitten nousin ylös ja raahauduin ovelle. Olin menossa hakemaan vettä, kun yhtäkkiä Aurora käänsi kylkeään. Tarkkailin häntä, mutta pettymyksekseni hän tuhisi yhä unessaan. Kävelin allapäin alakertaan ja tepastelin hiljaa keittiöön. Laitoin veden kiehumaan ja otin teekupin valmiiksi kaapista. Istuin keittiön pöydän ääreen ja katselin ikkunasta ulos. Yöllinen maisema näytti nukkuvan, niin kuin kaikki muutkin. Toivoisin voivani muuttaa tänne. Täällä oli kaikki niin kaunista, ihmiset ystävällisiä, eikä missään pakokaasun täyttämiä pääkatuja. Samassa joku pyyhälsi keittiöön ja sai minut hypähtämään tuolista seisaalleen.
"Niall!" Zayn läähätti. Katsoin ystävääni säikähtäneenä ja samalla hämmentyneenä, niin kuin hänkin.
"Mitä helvettii sä teet täällä keskellä yötä?" sähähdin ja istuuduin takaisin tuolille.
"Niall, meijän täytyy puhua yhdestä jutusta" Zayn kuiskasi nopeasti. Hieroin silmiäni ja otin teen pois liedeltä. Katsoin Zayniä kysyvästi pidellen kuppia kädessäni. Ystäväni nyökkäsi ja kaadoin hänellekin teetä.
"Ja pitääkö siitä puhua keskiyöllä?" palasin asiaan.
"No pitää" tuo sanoi ja nojasi pöytää. Hän oli hetken hiljaa, minun odottaessa hänen jatkavan.
"Nii, että... No säkin varmaan oot tienny, ettei me täällä voida älyttömän kauan olla" ruskea silmäinen selitti. Odotin hänen jatkavan väsyneenä. "Must tuntuu, et meijän pitäis lähtee -"
"Malik, puhutaan tästä joskus aamulla. En jaksa ajatella nyt" sanoin ja hörppäsin teeni loppuun. Zayn näytti ymmärtäväiseltä ja taputti minua olalle.
"Okei, mee nyt nukkumaan, mate" tuo sanoi minun noustessani ylös. Suuntasin ovelle ja huikkasin olkani yli hyvät loppu yöt. Sitten käppäilin yläkertaan ja suunnistin huoneeseeni. Kurkistin nopeasti Auroran huoneeseen, mutta tyttö lepäsi pöytälampun valossa. Kävelin hänen huoneeseensa ja hiivin sammuttamaan lampun. Katsahdin vielä Auroraan ja huokaisin raskaasti. Hipsin huoneeseeni ja riisuin paitani. Rynttäsin sen tuolille ja kömmin sitten pehmeään petiini. Suljin silmäni ja yritin nukkua.
Aurora:
Heräsin säpsähtäen, kun joku käveli huoneessani. Silmienkin avaaminen tuntui raskaalta keskellä yötä. Ehdin nähdä vilauksen vaalea tukkaisesta hahmosta, kun valot sammuivat. Kuulin askeleita ja pystyin tuntemaan tutun lattialaudan narahduksen oven edessä. Sitten ovi laitettiin hitaasti kiinni. Heitin kuumaa peittoa vähän pois päältäni ja jatkoin uniani.
Heräsin hieman levottoman unen jälkeen hämilläni. Pyörittelin päätäni ja venytin kipeää niskaani. Nousin istumaan sängylle ja katsoin ulos avoimesta ikkunasta. Taas yksi kuuma päivä tulossa. Noustessani seisomaan tunsin kipua kyljessäni. Kohotin yöpaitaani ja katsoin kämmenen kokoista mustelmaa ihossani. Tahdoin unohtaa koko edellispäiväisen tapahtuman ja puuskahdin turhautuneesti. Kömmin ylös sängystä ja suuntasin vaatekaapilleni. Avasin sen ja ihmettelin taas, että kuka sitä tällä kertaa oli sotkunut. En löytänyt sieltä mitään hyvää päälle pantavaa, olisikohan kylppärissä se hyvä t-paita? Hiivin ulos huoneestani ja kurkistin Niallin huoneeseen. Tuo nukkui puoliksi pudonneena sängystä, ja minun oli pakko tukahduttaa tirskahdukseni. Hiiviskelin huoneeseen ja nostin pudonneen tumman t-paidan lattialta. Katsoin sitä hetken ja käänsin katseeni sitten nukkuvaan Nialliin. Virnistin ja hiiviskelin ulos huoneesta. Vedin ihan Niallilta tuoksuvan paidan alusvaatteideni päälle ja hyppelin sitten portaat alas alakertaan. Kuuntelin hetken alhaalla, mutta talossa oli hiljaista. Tepastelin Ollien huoneeseen, mutta se ammotti tyhjyyttään. Minulle tuli ontto olo. Kaipasin veljeäni todella. Hänen tapaansa pörröttää hiuksiani aamupalapöydässä ja kapasin hänen typeriä vitsejä, joille vain hän itse nauroi. Mutta ilmeisesti hän ei halunnut enää tulla kotiinkaan. Huokaisu karkasi huuliltani, kun menin keittiöön. Suunnistin jääkaapille ja naputtelin ovea katsellessani sen sisällystä. Minun ei oikein tehnyt mieli mitään ruokaa, joten pamautin oven kiinni.
"Voi helvetti Marcus!" sähädin pamauttaen käteni kasvoilleni.
"Huomenta sulleki" veljeni sanoi ja haukkasi leipäänsä.
"Mä menasin saada sydärin!" huudahdin ja heitin sanomalehden häntä päin. Marcus otti lehden tyynen rauhallisesti ja alkoi lukemaan sitä.
"Ei mun ongelma" tuo mumisi.
"Argh!! Idiootti" sanoin itsekseni. "Et yhtään sit välitä, et olin tossa kidnapattu kaks päivää!" tuhahdin.
"Huomenia!" Walter syöksyi sisään. Minä murahdin ja istahdin tuolille. Joku idiootti kuitenkin veti tuolin odottamatta altani ja horjahdin maahan.
"Saamari Waler!" Kiljuin, enkä välittänyt, vaikka Niall olisikin herännyt. Kuulin naurua ja hyppäsin takapuoli kipeänä ylös lattialta. Walter juoksi räkättäen ulos ovesta suoraan pihalle. Juoksin hänen peräänsä huutaen.
"Pysähdy!!" Kiljuin. Onnekseni veljeni kompuroi ja sain hänet kiinni. Hyppäsin hänen reppuselkäänsä. Walter horjahteli, mutta pysyi pystyssä minun kiertäessä käsivarteni hänen kaulansa ympärille. Veljeni katsoi minua virnistäen ja hengästyneenä.
"Älä vaan... Et! Lopeta nyt heti!" huusin, kun Walter yhtäkkiä lähti juoksuun. Hän juoksi kuistille päin, ja huomasin Niallin tulleen ulos. Hän hieroi silmiään ja haukotteli väsyneesti.
"Niall!! Auta mua!" kiljahdin tuolle. Hän kääntyi katsomaan meitä ja meinasi purskahtaa nauruun.
"Älä naura!!" huusin hysteerisesti ja laitoin käteni Walerin silmien päälle. Hän melkein törmäsi kukkaruukkuun, joten otin käteni kuitenkin pois. Walteri pysähtyi ja kumartui alas. Hyppäsin hänen selästään alas ja läpsäsin häntä vielä selkään.
"Ai toi sattui" Walter nyrpisti nenäänsä.
"Niin varmaan" naurahdin ja käännyin kannoillani. Hyppelin Niallin luokse ja varvistin hieman antaakseen hänelle pienen, nopean suukon poskelle.
"No niin kaikki ihmiset" Marcus käppäili kuistille ja asetti hattunsa päähän. "Meijän pitää ajaa 500 lammasta tarhaan iltapäiväksi" tuo ilmoitti ja Walter nyökytti.
"Ootteko te kaks tulossa?" Walter kysyi ja osoitti minua ja Niallia. Vilkaisin sivulleni ja kohtasin kaksi sinistä silmää.
"Joo, vaihdan vaan vaatteet" sanoin ja katosin sisälle veljieni virnistysten alta. Kuulin jonkun tulevan perässäni ja juoksin portaat ylös yläkertaan. Tallustin huoneeseeni ja jätin oven raolleen. Avasin sotkuisen vaatekaappini ja nappasin vaaleat farkut ja kirkkaan punaisen topin käteeni. Käännyin ympäri ja huomasin Niallin nojaavan rennosti oven karmiin. Hän suoristi jalkansa ja käveli hitaasti luokseni. Asetin vaatteet sängyn karmille ja tuijotin irlantilaista silmiin. Niall nosti kätensä lantiolleni ja kiersi ne hitaasti ympärilleni. Hymyilin pienesti tuon kohottaessa toista kulmakarvaansa salaperäisesti. Sitten hän käänsi päätään sivulle ja painoi huulensa omilleni. Vatsassani kihelmöi ja hymyilin onnellisesti Niallin huulia vasten. Häntäkin alkoi hymyilyttää, ja lopulta meidän oli pakko irrottautua, sillä suutelemisesta ei tule mitään, jos molemmat vain hymyilevät typerästi. Naurahdin hänelle ja laitoin käteni tuon rintakehälleni. Kuulin yhtäkkiä moottoripyörän kaahaavan pihaan. Irrottauduin Niallista ja menin ikkunalle. Sydämmeni jätti muutaman lyönnin välistä. Siinä samassa ryntäsin pää kolmantena jalkana portaisiin. Syöksyin ne alas kolme kerrallaan ja kuulin, kuinka Niall hyppeli perässäni.
"Aurora... Sano jos mä oon väärässä, mut eiks toi oo Garryn mopo?" sinisilmä kysyi vakavana. Minä en sanonut mitään. Pysähdyin vakavana ja nyökkäsin.
~~~
Tällästä tällä kertaa... Kommentoikaa mielipiteenne! Sori etten joka päivä jaksa kirjottaa, koska ei oikeen tee mieli istuu koneella päivät pitkät ku ulkona paistaa kerranki aurinko :))
Milloin tää loppuu? :):) </3
VastaaPoista