Päiväni pelastaja ~Niall one-shot~

En siis tänään jaksanukaan kirjottaa tota Louis-ficiä, jatkan sitä taas huomenissa, mutta julkaisin nyt tällaisen pikku stoorin muuten vaan. Nauttikaa, ja laittakaan kommentteja kommenttiboxiin :D 


Tiedätte varmaan, kun on sellaisia päiviä, jolloin kaikki menee pieleen. Siis ihan kaikki. Mikään ei onnistu, kukaan ei tunnu huomaavan sinua, ja koko maailma on perseestä. Minulla oli tänään juuri sellainen päivä.

Koulussame oli joka vuotinen vappu konsertti aluillaan. No onneksi tämä on viimeinen, sillä vaihdan koulua ensi vuonna. Luokkamme saapui englannin opettajan johdolla juhlasaliin ja istuimme salin vasemmalle puolelle. Sain suht hyvän paikan, näin ainakin lavalle. Vieressä istuvasta pojasta en ollut niin varma. Hän suti tukkaansa koko ajan ja oli laittanut varmaan litran deodoranttia. Tai mitä partavettä ikinä... Salissa oli kova puheen sorina. Minä istuin tyytyväisenä käytävä paikalla ja katselin salia, joka oli koristeltu serpentiinillä. Muutamat rinnakkaisluokkalaiset pojat olivat ehtineet poksauttaa yhden ilmapallonkin jo. Salissa oli muuten pimeää, mutta lavalle oli asetettu erivärisiä tehoste lamppuja. Opettajat yrittivät hyssytellä oppilaitaparhaansa mukaan, sillä konsertti oli alkamassa. Huokasin raskaasti. Tästä se kidutus nyt alkaisi. Kaksi tuntia, 120 minuuttia kidutusta. Kaksi hiton tuntia jotain musiikki esityksiä...
"No niin... Tervetuloa siis tämän vuotiseen vappukonserttiin" Aloitti kuuluttaja, joka oli joku minua nuorempi vaalea tukkainen tyttö.
"E-ensimmäisenä tai siis... soittaa mu-musiikki luokan oppilaita" Ujompi lyhyt tukkainen tyttö sanoi edellisen vierestä. He poistuivat lavalta ja esiriippu aukesi. Musiikinopettaja laski ääneen tahdin ja oppilaat aloittivat, He soittivat Bruno Marsia. Kappale loppui ja seuraava, yhtä tylsä kappale alkoi.

Kello näytti varttia vaille kahta. Vartti enää, ajattelin iloisena. Olinkin viimeisen tunnin aikana vain katsellut kelloa, ja odottanut pääseväni viikonloppun viettoon.
"Viimeisenä esiintyy B-luokan musiikki valinnaiset. Lahjakkailta kitara sooloiltakaan ei vältytä, sillä Niall Horan -Tämän koulun kitara kuningas- esittelee meille taitojaan" blondi poika sanoi ja heilautti hiuksiaan. Hän poistui lavalta ja uusi, varmaan jo viideskymmenes kappale, alkoi hitaasti. En tunnistanut kappaletta, mutta en siitä piitannutkaan. Katsoin lavalla soittavia nuoria esiintyjiä, ja ihmettelin, että kuka se solisti, Niall oikein oli. Kaksi tyttöä lauloivat epävireisesti huutaen mikkiin, joka ei kuulostanut perin hyvältä. Sitten verhon takaa pujahti esiin sädehtivät nuorukainen. Kundilla oli värjätyt vaaleat hiukset, jalassaan tavalliset farkut ja vaalea t-paita. Hänellä oli kitara edessään. Poika asettui korokkeelle ja alkoi rämpyttämään kitaraa. Niall. Siinä vaiheessa ajantajuni ja keskittymiseni katosi. Spottivalo osoitti häneen ja aika tuntui hidastuneen. Tuijotin häntä lumoutuneena. Niall soitti kuin enkeli ja melodia kuulosti hurmaavalta. Niall tuntui nauttivat soolostaan joka solulla. Harvoin näkee noin selvää lahjaa. Niall oli ainakin löytänyt juttunsa. Toivoin koko ajan, ettei kappale loppuisi. Ikinä. Niall näytti komealta ja valot tekivät tunnelmasta maagisen. Kaikki oli pienen hetken täydellistä.

Mutta kuten kaikki hyvät, ja huonotkin elämykset, tämänkin oli pakko päättyä. Niall vetäisi vielä viimeiset soinnut ja hymyili sitten koko yleisölle. Huomasin suuni olevan auki, ja loksautin sen nopeasti kiinni. Onneksi ei kuola sentään valunut. Niall nosti toisen kätensä ilmaan ja kumarsi söpösti. Niall sai minulta ainakin huikeat aploodit. Käteni olivat kipeät kaiken taputtamisen jälkeen, ja tuntui, että hakkasin kämmeniäni kuin hullu. Niall katsoi yleisöä koko mitallaan ja katseemme kohtasivat. Vain yksi tuhannesosa sekunnista. Hänen taivaan siniset silmänsä katsoivat  omani. Niall vilautti täydellisen hymyn paljastaen suorat valkoisena hohtavat hampaansa, pyörähti ympäri ja katosi lavalta. Hymyni ulottui toisesta korvasta toiseen. Vieressä istuva poika totesi itsekseen, että olen hullu ämmä. En jaksanut välittää hänestä, ajattelin päiväni pelastajaa.

 En nähnyt Niallia enää. En sinä päivänä, en ikinä. Mutta päiväni hän ainakin pelasti. Ja kaikki seuraavat päivät. Se oli vain jotain niin sanoin kuvaamatonta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~