Live your life ~ 1

Liam oli taas saanut minut räyhäämään naama punaisena. Hän oli oikein kerjännyt sitä. Paiskasin huoneeni oven kiinni ja napsautin sen lukkoon. Kaaduin sängylleni ja makasin siinä hiljaa itsekseni.

Olen siis Katie, 19-vuotias opiskelija, jolla ei ole mitään hajua siitä, mitä tulee tekemään tulevaisuudessa. Liam on siis rakas isoveljeni. Oikeastaan puoliveljeni, meillä on eri äidit. Isämme meni uusiin naimisiin erottuaan Liamin äidistä. Oma äitini, Gina, kuoli kolme vuotta sitten sydänkohtaukseen. Asumme Isämme Billyn kanssa omakotitalossa. Tai no jos se lasketaan asumiseksi, että isä ehtii tänne asti ehkä kerran puolessa vuodessa jos sitäkään. Hän on maailmaa kiertävä artisti, niin hän itse itseään kutsuu. Minusta hän vain soittaa baareissa jotain bluesia vanhalle väestölle. No, kunhan hän nauttii siitä.

Huoneeni oveen koputettiin. Tiesin sen olevan Liam, kuka muukaan se voisi olla. Hän ei pysty olemaan kauan vihainen.
"Hei Katie, avaa tää ovi. Sä tiiät, et oon pahoillani" Liam ruikui oven takana. Käännyin ympäri ja laitoin tyyny korvilleni.
"Jaaha, heippa" sanoin naama tyynyssä. Kuului huokaisu.
"Eiks me voitais puhuu tästä. Mä tiiän, et mun pitäis hoitaa kotihommiakin joskus..." Liam sanoi katuvasti.
"Niinpä. Mut ei oo mitään puhuttavaa. Sä imuroit ja hoidat koko viikonlopun pyykit" sanoin päättäväisenä. Kuului askeleita, kun Liam käveli laahustaen omaan huoneeseensa. Virnistin voitonriemuisena ja nappasin kännykkäni pöydältä.

Kävelin Lontoon ruuhkaista katua pitkin kohti koulua. Tuntuu nöyryyttävältä raahautua kouluun joka ikinen aamu. Varmaan ainut asia, joka saa minut nousemaan sängystä ja menemään kouluun, on ajatus, että kahden viikon päästä alkaa kesäloma. Käännyin kulmasta vasemmalle ja harmaa koulurakennus tuli eteeni. Huokaisin ja kävelin portista sisään. Muutamat katsoivat minua, kun kävelin pihan poikki ovelle. Juoksin leveät rappuset ylös ovelle ja avasin sen. Poikkesin kaapillani hakemassa englannin kirjat. Laitoin ne laukkuuni ja suuntasin sitten keskikerrokseen. Sandra istui tylsistyneen näköisenä penkillä ja letitti hiuksiaan. Menin hänen viereensä ja tervehdin häntä. Juttelimme hetken, kunnes lähdimme englannin luokkaa kohti. Käytävän päästä asti näkyi Dana tukkimassa koko käytävän. Nyt hänen seurassaan oli joku tumma tukkainen hujoppi jätkä. Jäimme hieman syrjemmällä odottamaan opettajaa ja juttelimme kahdestaan. Kuuntelin kuitenkin toisella korvalla Danan ja ilmeisesti Zaynin keskustelua. Opettaja tuli ja luokka alkoi valumaan sisälle. Jätkä käveli takaatani pois ja sipaisi huomaamattomasti käsivarttani. Vilkaisin häneen nopeasti hiusteni alta. Zayn vinkkasi silmäänsä ja virnisti kääntyen sitten pois. Kuka hänkin luuli olevansa? En jaksanut oikein keskittyä tunnilla, piirtelin vihkooni jotain kivoja kuvioita ja yritin jaksaa istua paikallani.

Vihdoinkin koulu loppui ja ryntäsin tyyttyväisenä alakertaan kaapilleni. Otin tarvittavat kirjat ja muut tavarat kassiini ja läimäytin kaapin oven kiinni. Hätkähdin säikähdyksestä. Se sama musta tukkainen poika, Zayn, seisoi vieressäni ja tuijotti minua.
"Mitä sä siinä teet?" kysyin hieman äreänä.
"Tule tänne" tyyppi käski ja tarttui minua ranteesta. Kännykkäni ja avaimet putosivat kädestäni ja jäivät lattialle. Yritin rimpuilla vastaan, kun hän veti minua jonnekin. Yhtäkkiä olimme jossain huoneessa ja Zayn paiskasi oven kiinni.
"Nyt olemme vain kaksin" Zayn sanoi. En nähnyt häntä pimeässä, mutta tunsin hänet lähelläni. Kylmä käsi kosketti olkapäätäni ja nostin käden valmiina ilmaan, mutta...

Katie ^^

// Eli nyt eka osa tästä, hiukan lyhyt, mutta kuitenki sain julkaistuu tän :) Mitäs mieltä ootte?