A cup of tea makes everything better ~ 10

Felicia:

Heräsin vasta puolen päivän aikaan seuraavana aamuna. Ulkona satoi ja oli ankean näköistä. May hyppäsi vatsani päälle ja käpertyi siihen lepäämään. Yritin pitää Louisin pois mielestäni, mutta se oli kuitenkin yllättävän hankalaa. Jokainen ajatus toi mieleeni hänet. Hakkasin päätäni tyynyyn, ajatellen, että se helpottaisi paljonkin. Lopulta nousin ylös sängyltä ja raahauduin vessaan. Tein tavalliset aamutoimet ja meinasin lähteä ulos, mutta satuin muistamaan, että siellä satoi kaatamalla. Huokaisten kaaduin sohvalle ja avasin television. Sieltä ei tullut mitään kiinnostavaa. Nousin sohvalta ja kävelin hitaasti ympyrää. Tylsää, tylsää, tylsää. Päätin ruveta tekemään jotain hyödyllistä. Menin huoneeseeni ja laitoin tietokoneen päälle. Näpytin hakuun työpaikat ja aloin selailemaan niitä. Pitäisi saada syksyksi taas jokin työpaikka jostain liikkeestä.
Jonkin ajan kuluttua olin lähettänyt varmaan viiteen eri paikkaan hakemuksen ja suljin tietokoneen. Pyörähdin ympäri tuolilla ja nousin ylös. Menin varastoon ja otin sieltä siivoustarvikkeet ja aloin imuroimaan.

*Muutaman viikon päästä*

Laitoin tietokoneen päälle ja katsoin ensin sähköpostini. Muutama roskaposti, muttei muuta. Huokaisin ja aloin selaamaa twitteriäni. Louis oli twiittaillut jotain kummallista. Hän kiitti Australiaa jostain keikasta... Kummaksuin sitä ja klikkasin toiselle sivulle. Kävin tarkistamassa poikien keikka järjestyksen (tai mikä ikinä) ja selasin kesäkuuhun.
"No just" tuhahdin ja suljin koneeni. Uskomatonta! Uskomatonta, ettei kukaan ollut kertonut minulle, että yhdet lähtevät Australiaan kahdeksi viikoksi. Tai no, miksipä he minulle enää mitään kertoisi. Huokaus karkasi huuliltani ja nousin tuolilta. Menin May seuranani keittiöön ja keitin itselleni teetä. Yleensä se paransi pahan olon. May leikki vanhalla villasukallani ja katsoin hänen puuhiaan. Tee valmistui ja kaadoin sitä mukiin. Menin keittiön pöydän ääreen ja siemailin teetäni. Katselin ulos, jossa sade alkoi hiipua. Viimeiset kaksi viikkoa olikin pelkästään satanut, voisi se aurinkokin välillä näyttäytyä. Join teeni loppuun ja päätin lähteä ulos. May vinkuin eteisessä, ilmeisesti halusi mukaani, joten laitoin hänelle hihnan ja nostin hänet syliini. Kävelin rappuset alas ja avasin oven. May melkein hyppäsi sylistäni ja lähti taapertamaan kostealla nurmikolla. Sade oli lakannut, mutta paksu pilvipeite peitti auringon. Kävelin hitaasti pois kerrostalon pihalta ja May tahtoi välttämättä jatkaa matkaansa. Lähdin kävelemään jalkakäytävää pitkin potkiskellen samalla pikku kiviä. May alkoi tunkemaan jonkin aidan ali, mutta vedin hänet takaisin. Yhtäkkiä huomasin olevamme Louisin portilla. May yritti tunkea taas aidan ali Louisin pihalle, mutta vedin hänet takaisin. Katsoin pimeään taloon. Keräsin kaikki rohkeuteni ja avasin portin. Kävelin kivillä päällystettyä pihatietä pitkin rappusille. Ovessa oli jokin lappu. Repäisin sen irti ja luin sen hiljaa ääneen.
"Lähdettiin Australiaan kahdeksi viikoksi. Tulen takaisin 21.6. Louis". Suuni oli loksahtanut auki. En tiedä kenelle se lappu oli tarkoitettu, mutta rypistin sen ja heitin maahan. Otin Mayn syliini ja lähdin marssimaan kotiin päin.

Heräsin seuraavana aamuna taas puhelimen pirinään. Seuraavaksi laitan sen kyllä äänettömälle...
"Hm, moi" vastasin käheällä äänellä.
"Huomenta" tuttu ääni sanoi.
"Öö... Haloo?" kysyin, kun toisesta päästä ei kuulunut mitään.
"Niin, ooks kotona?" Harry kysyi pirteänä. Mihin aikaan hän oli oikein päässyt ylös sängystä? Yleensä Harry nukkuu ainakin puoleen päivään asti.
"No missäs muuallakaan..." vastasin vaisusti.
"No hyvä, tuu avaa meille tää ovi" Harry sanoi.
"Täh?" ihmettelin.
"Me ollaan täällä sun oven takana" Harry naurahti.
"Ketkä?" kysyin uudestaan.
"Tuu avaa ni näät" Harry sanoi ja lopetti puhelun. Laahauduin ylös sängystä ja menin eteiseen. Avasin oven ja kaksi nuorukaista tunki sisään. Zayn huomasi heti peilin, ja alkoi laittamaan hiuksia. Pyöräytin silmiäni hänelle ja katsoin heitä kysyvänä.
"Terve" Harry sanoi.
"No tervetuloa" sanoin naurahtaen.
"Mikä teijät tänne lennätti?" kysyin kulmiani kohottaen.
"Tuutsä meijän kaa yllättää Louis?" Harry kysyi innoissaan. Pelkkä Louisin nimi sai minut värähtämään.
"Ei kiitos" sanoin vaivautuneena.
"Miks et?" Zayn kysyi ja irroitti katseensa peilistä.
"Umh... Meillä oli pikku riita taas... Ja se ei päättynyt hyvin.." sanoin näpertäen paitani helmaa.
"Mikä riita tällä kertaa?" Harry kysyi. En vastannut, pudistin vain päätäni.
"Ei mikään teille kuuluva" sanoin katsoen muualle. Odotin poikien lähtevän, muuta he ottivat kenkänsä pois jalastaan ja tulivat perässäni olohuoneeseen. He pakottivat minut kertomaan kaiken. En suostunut siihen, mutta lopulta jouduin alistumaan heille.
**

Seisoimme Louisin ovella. En olisi uskonut, että pojat pystyisivät tähän, mutta niin vain seisoisin taas kohta vastatusten Louisin kanssa. Olin kuvitellut, etten enää ikinä puhuisi hänelle.
"Oke, mä lasken kolmeen, sit mennään" Harry sanoi virnistäen. Huokaisin viimeisen kerran.
"Yks-kaks-kolmee!" Harry huusi ja he ryntäsivät oven läpi. Jäin vähän taaemmaksi, mutta menin kuitenkin sisään. Zayn ja Harry juoksivat yläkertaan vesilasi mukanaan. Kuului kiljuntaa ja naurua. Samassa joku rämisteli alas portaita. Sydämmeni jätti muutaman lyönnin välistä. Oli niin helpottava, mutta samalla surullista nähdä Louis taas. Louis seisoi paikallaan ja katsoi minuun. Hänen reaktionsa oli aivan toisenlainen kuin odotin: Yhtäkkiä Louis syöksyi halaamaan minua niin, että melkein kaaduin taakse päin.
"Anna anteeksi, mä en tarkottanu mitään, mitä sillon sanoin" Louis sanoi ja irrottautui halauksesta.
"Mun pitäis pyytää sulta anteeksi" sanoin ja pieni hymy kohosi huulilleni.
"Oon niin pahoillani, Louis" sanoin katsoen toista.
"Unohdetaan se tällä kertaa oikeesti" Louis sanoi. Harry ryntäsi portaat alas vauhdilla ja oli vähällä kompastua mattoon.
"Mullla oli ikävä sua, miks et ilmottanu et lähette jonnekin Australiaan?!" kysyin naurahtaen.
"No se tieto tuli meilleki vähän yllätyksenä" Louis sanoi ja vilkaisi Harryyn ja Zayniin. Olin iloinen, että Louis ei vihoitellut minulle sen enempää. Samassa ovikello soi. Louis meni avaamaan oven. Luulin, että Liam tai Niall tulisi, mutta sisään tuli joku tyttö, joka tervehti Louista iloisena. Tyttö käveli luoksemme. Hän oli kaunis ja hänen ruskeat hiuksensa kiilsivät puhtaina. Louis tuli tytön taakse ja kietoi kätensä tytön lanteille.
"Eleanor, tässä Felicia, mun hyvä ystävä, Felicia, Eleanor, mun tyttöystävä" Louis esitteli meidät ja pussasi tytön hiuksia. Suuni loksahti tahtomattani auki. T-tyttöystävä...?

// ehkä vähän tylsä, mut sainpas edes jonkun juonen käänteen tähän... :)