Live your life ~ 4

Zayn pysäköi moottoripyörän rakennuksen, ilmeisesti klubin eteen. Nousin moottori pyörän selästä ja otin kypärän pois päästäni.
"No eihän ollu niin paha?" Zayn virnisti.
"Ei, kivempi kun odotin" sanoin myötäillen. Menimme sisälle, jossa haisi alkoholille ja tupakalle. Zayn käveli edessäni ja suuntasi tiskille. Vähän vanhemmat miehet katselivat minua, ja se tuntui hieman ahdistavalta. Menin lähemmäksi Zayniä, kun Zayn tilasi meille jotain juomia. Eteemme laskettiin kaksi suurta lasia. Kulautin sitä hieman kurkkuuni.
"Käyks sä paljonki tälläsissä paikoissa?" kysyin Zayniltä, sillä hiljaisuus alkoi muuttumaan pikku hiljaa kiusalliseksi.
"En mä oikeastaan. Vaan joskus kavereiden kanssa viikonloppuisin" Zayn sanoi minun litkiessä juomaani.

**

Kolme tuntia, varmaan ylikin oli jo kulunut. Louis ja Harry, ne pojat joihin törmäsimme silloin kadulla, olivat ilmestyneet tänne. Olimme porukassa pitäneet hauskaa. Minulla ei ole ollut aikoihin näin hauskaa. Tanssimme kuin päättömät kanat. Harry nauroi äänekkäästi tiskillä omille vitseilleen. 
"Katie! Tuu tanssii!" Zayn huusi ja veti minut mukaansa. Tanssimme Zaynin kanssa vaikka kuinka kauan, kunnes lähdimme kotiin...

Heräsin seuraavana aamuna päänsärkyyn. Avasin silmäni hitaasti. Huomasin heti, etten ollut omassa sängyssäni. Joku tuhisi vieressäni. Hyppäsin nopeasti istumaan, mikä oli selvästi virhe, sillä minulle tuli kauhea olo. Juoksin vessaan ja oksensin. Kävelin rauhallisesti takaisin makuuhuoneeseen ja huomasin alusvaatteeni lattialla.
"Ei hitto..." kirosin hiljaa ja keräilin vaatteitani lattilta, jotka siis ilmeisesti olin itse sinne heittänyt. Puin alusvaatteet päälleni ja katselin nukkuvaa paidatonta Zayniä. Voi kunpa muistaisin edes jotain viime yöstä. Laitoin paidan ja hameen päälleni ja lähdin hiippailemaan pois huoneesta. Olimme tulleet näköjään Zaynin luokse yöllä. Menin hieman sotkuiseen keittiöön ja tein kaksi leipää, toisen Zaynille. Otin kaapista lasin ja laitoin vettä hanasta. Katselin ikkunasta ulos kaupungin ruuhkaan.
"Huomenta" joku sanoi yhtäkkiä takaatani. Säikähdin ja sydämmeni pomppasi melkein kurkkuuni.
"Ai huomenta vaan" sanoin kuulostaen todella tyhmältä. Zayn käveli keittiön kaapille ja kaivoi sieltä jotain. Zaynillä oli pelkät housut jalassa ja ihailin näkyä edessäni. 

"Haluutko särkylääkettä?" Zayn kysyi.

"Öh, joo" vastasin nopeasti. Zayn antoi minulle valkoisen tabletin ja otin sen veden kanssa. Zayn istui minua vastapäätä. 

"Toi on sulle" sanoin ja osoitin leipää. Olimme hetken hiljaisuudessa Zaynin syödessä leipäänsä. 

"Umh, Zayn, muistaks sä jotain viime yöstä?" Kysyin arkana. 

"Jonkun verran..." Zayn sanoi ja virnisti pienesti. "Sä et vai?" Zayn kysyi.

"Öh.. En oikeen..." Sanoin takellellen. 

 

Juttelimme hetken kankeasti, kunnes sanoin:

"Mun pitää tästä varmaan lähteä..." Olin lähdössä eteiseen, kun Zayn tarttui käteeni. Käänsin katseeni hänen ruskeisiin silmiinsä. Ne tuikkivat kuin tähdet. 

"Katie, merkitsikö viime yö sulle jotain?" Zayn kysyi. 

"En mä tiiä. Olin kännissä, enkä tajunnu mitään..." Sanoin ja hoipertelin sitten eteiseen. Vedin kenkäni jalkaani. Zayn nojasi eteisen oveeseen rennosti. 

"Nähään huomenna" Zayn sanoi. Katsoin häntä kysyvästi. 

"Niin koulussa" Zayn selvensi. 

"Aa joo..." Sanoin ja käännyin ulko-ovelle päin. 

"Moikka" sanoin ja häivyin ulos. 

Huokaisin viimeisen kerran ja astuin sitten sisälle kotiin. Pelkäsin Liamin reaktiota, siitä että olin ollut koko yön jossain poissa. En kyllä ajatellut kertoa mitä olin tehnyt... 

"Haloo?!" Huhuilin häntä. Kävelin yläkertaan ja lukittauduin huoneeseeni. Onneksi Liam ei ollut kotona. Mietin hetken, että voisin tehdä tänään jotain hyödyllistäkin. Huokaisten aloin järjestelemään huonettani, joka oli päässyt jo vähän liiankin sotkuiseksi. 

"Katie?" Kuului Liamin ääni tuntien kuluttua. 

"Mä oon täällä huoneessani" huusin. Samassa huoneeni ovi avattiin. 

"Katie! Missä hitossa sä taas oot ollut!?" Liam raivosi. 

"Liam James Payne! Istu alas ja kuuntele kerranki mua!" Huusin takaisin. Olin niin kyllästynyt tähän. Ainaiseen huutamiseen Liamille. 

"Aina, joka ikinen kerta, ku oon 5 minuuttii myöhässä, sä alat raivoomaan mulle! Etsä ymmärrä, et mulla on omaki elämä ja saan tehä mitä haluun! Ja sä et oo mun huoltaja, oot vaan isoveli. Puoliveli" sanoin. Liam pysyi hiljaa. Sitten hän nousi uhmakkaasti ylös tuolilta. 

"Katie, kukaan muu ei pidä susta huolta" Liam sanoi.

"Eikä tarviikaan, mä oon jo yli 18-vuotta, herran jestas!" 

"Sähän voisit tehä tuolla ulkona vaikka mitä! Käyttää huumeita tai juoda koko ajan ja herätä sit joka aamu eri miehen sängystä!" Liam huusi. Puna kohosi poskilleni muistaessani viime yön. 

"Öh... Sä tiiät, etten tekis mitään s-sellasta" änkytin epäuskottavasti. Liamin silmät suurentuivat. 

"Mitä sä teit?" Liam kysyi. Hän tunsi minut liiankin hyvin. 

"En mitään. Yhtikäs mitään" sanoin ohimennen ja aloin laittamaan vanhoja lehtiä laatikoihin. 

"Katie, mä tunnen sut" Liam sanoi takaatani. Olin hiljaa tovin. 

"S-se oli vahinko. Oltiin kännissä ja ei tajuttu mitään..." Sanoin epäröiden. 

"Hyi, miten sä voi!?" Liam huudahti ja juoksi pois huoneestani. Liam oli niin idiootti. Vaikka kello oli vasta kahdeksan, mutta olin ihan tarpeeksi väsynyt kaikesta, päätin mennä nukkumaan. Heitin vaatteeni lattialle ja laitoin yöpuvun päälleni. En jaksanut käydä suihkussa tai mitään, menin suoraan peiton alle ja sammutin valot. Tarkistin vielä puhelimeni, johon olikin tullut yksi viesti. 

"Sä taisit muistaakseni tykätä siitä moottoripyörä ajelusta eilen, nii haluutko kyydin kouluun? x Zayn" "Okei, tuu hakee puoli yheksän :) x Katie" lähetin takaisin. Laitoin puhelimen pöydälle ja painoin pääni tyynyyn. Pohdin kaikkia maailman asioita vielä tovin, kunnes suljin silmäni ja vaivuin rauhattomaan uneen. 

//Äää... Sori jos tää on ollut tylsä ja nyt tuli vähän lyhyt lukukin, mut oon jo jotenki kesäloma tunnelmissa xD...