A cup of tea makes everything better ~ 12

Muutaman pitkän päivän jälkeen heräsin väsyneenä auringon paisteeseen. Raahauduin puoliksi unessa keittiöön ja otin jääkaapista appelsiini tuoremehua. Otin lasin toisesta kaapista ja kaadoin sitä mukiini. Yhtäkkiä havahduin siihen, että märkä neste kasteli housunu ja sukkani. Räpäytin silmäni auki ja huomasin kaataneeni appelsiini mehua hieman ohi. Kirosin itsekseni ja hain keittiöpyyhkeen. Pyyhin lattian ja pöydän ja join ne mehut, jotka olivat osuneet mukiin. Menin olohuoneeseen ja laitoin telkkarin päälle. Haukottelin makeasti ja May hyppäsi sohvalle viereeni. Se käpertyi mukavan näköisesti pieneksi palloksi ja nukahti siihen. Selailin kanavia, mutta mistään ei tullut mitään mielenkiintoista. Huokaisten nousin ylös ja menin huoneeseeni. Kaivelin vaatekaappiani ja laitoin lopulta päälleni revityt farkut ja vaalean punaisen hupparin. Menin vessaan laittamaan hiuksiani, kun ovikello yhtäkkiä soi. Menin avaamaan oven ja seisahduin paikalleni.
"Mooi!" Eleanor huudahti ja pyrähti sisään. Puoli pullollista havuvettä hän ainakin oli laittanut.
"Ihana kämppä sulla! Ooks sä ite sisustanut tän? Oi, mikä ihana koriste tyyny.." Eleanor ihaili asuntoani. Hän katosi olohuoneeseen ja katsoin Louista mitä-ihmettä-ilmeellä. Louis kohautti olkapäitään.
"Mitä teette täällä...?" Kysyin hieman epävarmana. Louis oli juuri vastaamassa, kun olohuoneesta kuului:
"Oi mikä ihanuus!" päätin mennä katsomaan, mitä Eleanor puuhasi olohuoneessani. Hänihasteli äidin vanhaa maljakkoa. Minusta se oli kaikkea muuta kuin ihana...
"S-se on äidin vanha" sanoin Eleanorille.
"Ai, no se on kaunis muutenkin" Eleanor sanoi ja alkoi lörpöttelemään jostain omistaan. Louiskin oli tullut olohuoneeseen ja hymyilin hänelle nopeasti.
"Ottaako joku teetä?" Kysyin kohteliaana, vaikken oikeasti halunnut, että he olisivat täällä yhtään sen pidempää.
"Joo-"
"Ei kiitos, me olimme vain moikkaamassa" Louis sanoi ja hymyili kireästi. Hän suurinpiirtein veti tyttöystävänsä eteiseen, huusi moikka ja lähti. Seisoin siinä silmät selälläni ja koitin sisäistää kaikkea tapahtunutta.

**

"Harry... Sä et ymmärrä, se on ihan varmana joku adhd tyyppi! Oisit nähny sen!" sanoin Harrylle, jonka olin kutsunut teelle, sillä naapurini eivät olleet huolineet sitä.
"Eleanor on ihan kiva ihminen... Ehkä vähän sähläri ja ylienerginen... En kyl ymmärrä miten Louis jaksaa kattoo sitä päivät pitkät" Harry sanoi ja hörppäsi teestään.
"Mitäh? Asuuks ne jo yhessä?" Kysyin ihmeissäni. Harry nyökkäsi.
"Niin siis millon ne tapasikaan?" Kysyin taas.
"Öh... Kaks viikkoo sitten" Harry sanoi.
Ja millon ne alko seurustelee?" Kysyin epäilevänä.
"Runsas viikko sitten" Harry sanoi. Huokaisin. Siinäpä nopeaa toimintaa. Samassa Harryn kännykkä soi. Hän vastasi siihen ja viesti minulle, että tärkeä puhelu. Harry meni käytävälle puhumaan. Ajattelin Louista, jonka kanssa en ollut kunnolla puhunut moneen kuukauteen. Katsoin ulos, jossa taas satoi. Koko kesän oli vain satanut. Harry palasi keittiöön ja sanoin:
"Olin kokonaan unohtanut, et mun piti mennä tänää yhen kaverin kaa ulos, mun pitää mennä" Harry hymyili anteeksipyytävänä.
"Joo, mene vaan" sanoin. "Mäkin taidan lähtee jonneki ulos hetkeksi" sanoin ja menimme eteiseen.
"Tonne sateeseen vai?" Harry ihmetteli kun puin tennareita jalkaani.
"Hei, sateenvarjo on keksitty" sanoin naurahtaen ja esittelin sateenvarjoa Harrylle. "Onko tuttu kapine?" Kysyin naurahtaen.
"Just joo..." Menimme ulos asunnostani ja kävelimme portaat alas.
"Nähään taas joskus" Harry sanoi ja heilautti kättään.
"Jep!" sanoin apeana ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan. Kuljeksin metsän reunalla ja hengitin raikasta happea keuhkoihini. Sade oli lakannut, joten suljin sateenvarjoni. Samassa huomasin kulman takana turhankin tutun ihmisen. Miksi juuri nyt?

// kommentteja? :)