Live your life ~ 3

Katie:

"Sä sitten päätit vihdoin herätä" Zayn sanoi matalalla äänellään. Minun kesti hetken opetella hengittämään kunnolla.
"M-mitä ihmettä tää on..?" sopersin tokkuraisena.
"Jäit melkeen rekan alle, mutta onneksi pelastava enkeli oli paikalla. " Zayn julisti. " Syöksyin apuun, mut löit pääsi silti asvalttiin" Zayn jatkoi. Kaikki alkoi pikku hiljaa palautua mieleeni.
"Enkö mä siis olekaan..?" mumisin.
"Mitä? Kuollut?" Zayn naurahti. Mulkaisin häntä tuimasti ja vasta nyt huomasin makaavani sängyssä peiton alla. Hyppäsin ylös sängystä, mutta minua alkoi yllättäen pyörryttää. Zayn otti minusta kiinni vahvoilla käsillään, etten kaatuisi. Hän laski minut alas sängylle ja sanoi hakevansa minulle lasin vettä.
"Pysy siinä sängyssä" Zayn sanoi ja lähti jonnekin. Ja kattia kanssa. Nousin varovaisemmin sängystä ja pysyin jo pystyssä. Hiippailin ulos huoneesta, joka näytti pojan, siis ilmeisesti Zaynin huoneelta. Katselin ympärilleni ja näin keittiön käytävän päässä. Sieltä kuului kolinaa. Lähdin kävelemään toiseen suuntaan, jossa ajattelin oven olevan. Saavuinkin eteiseen ja huomasin kenkäni hyllyllä. Tungin ne nopeasti jalkaani ja menin ovelle. Yritin avata sitä, mutta se ei auennut.
"Katie, jos sä haluut välttämättä lähtee, ni tuu hakemaan sun laukkus täältä!" Zayn huusi huvittuneena jostain. Marssin takaisin keittiöön ja nappasin laukkuni hänen kädestään.
"Etkö ajatellut edes kiittää?" Zayn kysyi surullisena. Tuon pojan pitäisi oikeasti mennä jonnekin teatteriin.
"Kiitos, ja hyvästi" sanoin ja käännyin pois päin. Kävelin käytävän päähän, menin eteiseen ja avasin ulko-oven. Paiskasin sen tahallani kovaa kiinni. Kävelin rappuset alas ja olin taas kadulla. Katsoin ympärilleni. Hetkinen... En ollut niin kuin ikinä edes nähnyt tälläistä paikkaa, miten minä täältä osaisin kotiin? Huokaisin. Minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: Pyytäisin Zayniä viemään minut kotiin tai kävelisin itse kotiin. Liamkin voisi olla kotona, voisin pyytää häntä tulla hakemaan minut. Otin puhelimeni taskusta ja katsoin sitä. Näyttö pysyi pimeänä. Kiva, akku loppu. Enkä edes tiennyt, missä olin, joten en voisi sanoa Liamille: "Moi, tuutko hakemaan mut täältä jostain kuusesta?" Naurahdin ajatukselle ja lähdin kävelemään suoraan. Kyllä minä ennen pitkään kotiin löytäisin. Ehkä. Toivottavasti. Luultavasti...

Kahden tunnin harhailun tuloksena löysin vihdoin kotikadulleni. Laahustin loppu matkan kotiin ja menin sisälle. Huhuilin Liamia, kunnes hän juoksi täyttä vauhtia eteiseen. 

"Missä ihmeessä sä taas oot luurannu!?" Liam karjui. Minua alkoi pikku hiljaa ottaa päähän hänen suojelunsa. 

"Mä saan elää omaa elämääni, ei sun tarvii puuttuu siihen!" tiuskaisin ja marssin hänen ohitseen. 

"Katie, isä soitti" Liam sanoi ja seisahduin paikalleni.

"Ja?" Kysyin.

"Se sanoi, ettei tiedä millon tulee kotiin. Sen ääni vähän sammalsi ja..." Liam sanoi. Hänelle oli ollut kaksi kertaa hankalampaa isän lähtö, kuin minulle.  En sanonut enää mitään, vaan menin huoneeseeni. Laitoin radion päälle, mutta äänenvoimakkuuden hiljaiselle. Selailin twitteriä hetken koneellani ja laitoin senkin sitten kiinni. Kävin nopeasti suihkussa ja menin sänkyyn. Kello näytti puolta yhtätoista. Aika aikaisin minusta, varsinkin kun on perjantai. No menin kuitenkin makuulle ja vedin peiton päälleni. Nappasin puhelimeni yöpöydältä ja selailin sitä tylsistyneenä. Laitoin sen takaisin pöydälle, mutta sainkin joltain samassa viestin.

"Moi, nähäänkö huomenna? x Zayn" Mitäh? Mistä hän ensinnäkin sai numeroni.

"Mistä sä mun numeron vetäsit?! x K" lähetin. 

"Hahaa en kerro ;) " Zayn tekstasi. Samassa huoneeni ovi avautui. Liam kurkisti sisään. 

"Tulin vaan sanooo hyvät yöt" Liam sanoi ja hymyili. 

"Okei, öitä" sanoin ja käänsin katseeni kännykkään. Liam avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ehdin ensin.

"Joo joo, en tekstaa koko yötä" virnistin ja Liam pyöräytti silmiään. Ovi sulkeutui ja käänsin huomioni puhelimeen. 

"Niin, tuutko mun kanssa? Pliis :D" Zayn oli lähettänyt. Mietin asiaa hetken. Zayn ei vaikuta maailman parhaimmalta tyypiltä, mutta hän keihtoo minua jotenkin. Zayn on minulle melkein ventovieras, mutta ihan rehdiltä tyypiltä hän vaikuttaa... 

"Okei, mihin me mennään?" Kirjotin, mutta mietin kahdesti, lähettäisinkö sen. Jokin sisälläni sai painamaan "lähetä". Odotin vastausta pitkään. Juuri kun olin luovuttamassa, viesti tuli. 

"Mä tuun hakemaan sua kuudelta sun kotoota. x Zayn" hän lähetti. Laitoin puhelimen pöydälle, en jaksanut vasta siihen enää. Olisin vaikuttanut liian innokkaalta. Suljin silmäni, mutten pystynyt ajattelemaan muuta, kuin huomista. Mitä pistäisi päälleni? Menäänköhän me jonnekin klubille vai minne... Jossain vaiheessa kuintekin nukahdin.

**

Kello näytti yli kuutta ja istuin keittiön pöydän ääressä. Liam oli lähtenyt jonnekin kavereidensa kanssa, joten hänellekään ei tarvinnut selitellä sen enempää. Olin kyllä sanonut, että tulisin myöhään kotiin. Sen olin oppinut, että Zaynin kanssa nyt on aina myöhässä... Niin kuin hän oli nyt itsekin.

Samassa ovikello soi. Nousin tuolilta hitaasti ja menin sitten ovelle rauhallisesti kävellen. En halunnut näyttää siltä, että olisin odottanut Zayniä koko päivää... Avasin oven ja olin kirjaimellisesti pyörtyä. Zaynillä oli mustat farkut jalassaan, jossa oli polvien kohdalla reikä, musta paita, josta oli napit ylhäältä auki. Hänen tatuoinnit näkyivät selvästi ja pakotin nostamaan katsettani ylös päin. Zaynin hiukset olivat viimisen päälle siistit, ja hän näytti syötävän hyvälle. Zayn oli jäänyt tuijottamaan minua, ja heilutin kättäni hänen naamansa edessä. Nappasin laukkun mukaani ja lähdimme ulos. Portin viereen oli pysäköity moottoripyörä. Zayn meni sen vierelle ja otti avaimet taskustaan. Pysähdyin paikoilleni. 

"Em, Zayn... Et oo tosissas" sanoin epäilevästi. 

"Mitä?" Zayn ihmetteli ja kaivoi toisen kypärän penkin alta. 

"Mä en ton kyytiin nouse" sanoin päättäväisesti. 

"C'moon! Ei me kaaduta" Zayn naurahti ja viittoi minut toiselle puolelle. Laitoin kypärän päähäni. 

"En mä uskalla" vinguin, kun Zayn nousi pyörän selkään. 

"Tuu nyt" Zayn sanoi lempeästi ja auttoi minut pyörän selkään. Zayn laittoi käteni hänen ympärilleen ja nosti jalan maasta. 

"Ei tää oo niin pelottavaa ku luulet. Pidät vaan musta kiinni ja istut siinä" Zayn sanoi. 

"Okei.." Nyökkäsin ja tiukensin otettani Zaynistä. Huomasin Zaynin hymyilevän pienesti. Zayn käynnisti moottoripyörän ja lähti ajamaan sillä. 

//Jee sain jatkettuu jo nyt :D laittakaa kommenttii :):)