A cup of tea makes everything better ~ 8

Felicia:

Makasin illalla sängylläni. Olin selälläni ja katselin kattoon. Suljin silmäni ja yritin ola ajattelematta mitään. Päähäni kuitenkin pompahti aina jostain Louis. Koitin unohtaa hänet, mutten vain pystynyt. Yleensä ihastun johonkin ensisilmäyksellä niin, että sisälläni räiskyy. Louis on paras ystäväni. Ei parhaaseen ystävään kuulu ihastua. Me ollaan oltu ystäviä varmaan kolme vuotta kohta. Hänen täydelliset kasvonsa tunkevat jokaiseen uneeni, enkä malta odottaa huomista, jos vaikka näkisin hänet. Huokaisin ja käänsin kylkeäni. Laitoin herätyksen päälle, etten nukkuisi taas kahteentoista. Painoin silmäni kiinni ja koitin nukkua. 

Louis:

Kieriskelin sängyssä saamatta unta. Nousin ylös ja suuntasin alitajunnasta suoraan ikkunaan. Katsoin viereiseen kerrostaloon. Louis, hän on sinun naapurisi ja ystäväsi! Sanoin itselleni. Huokaisin ja menin huoneeni ovelle. Raahauduin alakertaan ja otin kaapista lasin, jonne otin hanasta vettä. Join sen hiljalleen ja laskin lasin pöydälle. Se ei kuitenkaan laskeutunutkaan pöydälle, vaan tippui lattialle. Lasi särkyi tuhansiksi palasiksi ja kumarruin keräämään niitä. Heitin pienet sirut roskikseen ja otin yhden ison käteeni. Pyörittelin sitä käsissäni ja nostin toisen käteni. Laskin sen ranteelleni, mutten tehnyt mitään. Arposin pitkään, tekisinkö sen vai antaisinko olla. Hyviä puolia keksin monta, mutta huonoja en. Paitsi, että Felicia ei pitäisi tästä todellakaan. Hänen nimensä sai minut taas ajattelemaan. Katsoin itseäni peilistä. Samassa vedin viillon ranteeseeni. Sirpale tippui kädestäni lattialle ja verta valui vaatteilleni. Miksi taas sorruin tähän? Kaikki vain tuntui silloin niin toivottomalta. Laskeuduin lattialle ja nojasin keittiön kaappeihin. Painoin silmäni kiinni ja koitin estää kyyneliä valumasta poskilleni. Millään ei tuntunut olevan merkitystä, joten annoin niiden kastella poskeni. 

Felicia:

Louis katsoi silmiini ja vilkaisi huuliani. Hän veti minua lähemmäksi ja kosketti huulillaan huuliani. Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja vedin hänet kiinni itseeni. Huulemme liikkuivat toisiaan vasten. Yhtäkkiä alkoi kuulu jotain pirinää. Se kuulosti hieman palohälyttimeltä tai...

Sammutin herästyskellon ja kirosin, että olin laittanut sen päälle. Samassa pomppasin pystyyn. Ei, en voinut nähdä tuollasta unta. Katsoin sivuilleni ja nipistin itseäni. Kyllä hereillä ollaan. Nousin nopeasti ylös ja menin kylpyhuoneeseen. Tein tavalliset aamutoimet ja söin pientä aamupalaa. Päätin lähteä pienelle kävelyreissulle, selvittämään hieman ajatuksiani. Vedin kenkäni jalkaan ja juoksin portaat alas pihalle. Lähdin kävelemään hieman tuuliseen kevät ilmaan. Kävelin muutaman kilometrin ja lähdin sitten takaisin kotiin päin. Kävelin juuri Louisin talon ohi, ja yritin olla katsomatta sinne, mutta uteliaisuus vei voiton. Louisia ei harmikseni näkynyt, mutta jatkoin silti kotiin. Kävelin rappuset ylös ja menin sisälle asuntooni. Eteisessä oli joku lappu, joka oli ilmeisesti laitettu sisään postiluukusta. Kävelin lappu kädessä olohuoneeseen ja luin sitä samalla. 

"Moi, et ollu kotona, ku kävin täällä, joten jätin lapun. Tuu meille tänään viideltä, laita jotain kivaa päälle :). xLou" Meinasin ruveta kiljumaan. Oliko tuo treffipyyntö?! Juoksin äkkiä huoneeseeni ja avasin vaatekaappini. Aloin penkomaan kaappia, ja yritin löytää jotain kivoja vaatteita. Meinasin ratketa innostuksesta ja katsoin kelloa, joka näytti vasta yhtä. Mitä nämä kaikki tunnit ajattelin tehdä? Huokaisin ja jatkoin vaatekaapin tonkimista.

// Ihan sika tylsä ja lyhyt, mut koittakaa kestää :/ Oon pahoillani tästä :)