A cup of tea makes everything better ~ 7

Felicia:

Jokin ärsyttävä ääni tunki uniini ja herätti minut. Nousin kyynerpäideni varaan ja räpyttelin silmiäni. Sama ääni jatkoi soimistaan. Vasta muutaman sekunnin kuluttua huomasin sen olevan kännykkäni, jonka oli eilen unohtanut keittiöön. Nousin sängystäni ja juoksin keittiöön. Vastasin, ennen kuin ehdin katsoa soittajan nimen.
"Moi" sanoin aamukäheällä äänellä.
"Huomenta, herätinkö?" Tuttu ääni kysyi. Henkeni salpaantui, ja minun oli pakko tarkistaa soittajan nimi puhelimestani. Voiko tämä olla totta? Näkenkö vieläkin unta vai..
"Haloo?" Kuului toisesta päästä.
"Ai täh? Et herättäny tai herätit mut ei se niin haittaa" Sopersin punastuen, vaikkei soittaja sitä nähnytkään. Tuli hetkeksi hiljaista.
"Umh... Louis?" Kysyin epävarmasti.
"Niin?" Louis sanoi hiljaa.
"A-anteeksi" sanoin lopulta.
"E-ei se niin paljon haitannut. Tiesin, että pojat saa sen joskus selville..." Louis puhui hiljaa. Hymähdin pienesti.
"Odota hetki" Louis sanoi nopeasti ja sulki puhelimen. Kummastelin hetken sitä, kunnes ovikello soi. Juoksi ovelle vaaleanpunainen yöpaita päälläni. Avasin oven ja seisahduin paikalleni. Louis seisoi edessäni. Nyt vasta huomasin, miten häntä olin kaivannut. Katsoin hänen ihaniin silmiinsä ja vaivuin jonnekin omiin maailmoihin. Ennen en ollut sitä huomannut tai sitten en vain ollut uskahtanut myöntää sitä itselleni, mutta nyt huomasin, että olin koko olemuksellani ihastunut tuohon nuorukaiseen. Ei siinä mitään kiertelyjä tarvittu. Louisin ilme kääntyi virneeseen.
"Tiiän et näytän aika hyvältä, mut sun kuola alkaa kohta valua" Louis sanoi naurahtaen. Kokeilin leukaani varmistukseksi. Louis nauroi minulle ja tuli sisälle sulkien oven perässään.
"Siitä onkin pitkä aika" Louis sanoi mietteliäänä. Ohjasin Louisin olohuoneeseen ja hän meni istumaan sohvalle. Menin laittamaan teetä molemmille ja koitin rauhoittaa mieleni. Päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Melkein kaksi viikkoa, kun näin Loun viimeksi. Otin molemmille mukit ja kaadoin niihin teetä. Vein ne olohuoneeseen ja ojensin toisen Louisille.
"No mitäs oot touhunu täällä yksinäs?" Louis kysyi hörppien teetään.
"En oikeen mitään..." sanoin hiljaa katsoen vastakkaiseen seinään. Tunsin Louisin tulevan lähemmäksi minua. Käänsin pääni häneen päin.
"Mä oon oikeesti pahoillani siitä" sanoin hiljaa.
"Unohda se" Louis sanoi huokaisten.
"Enkä! Kaikki inhoo mua nyt! Harry, Niall, sä-"
"Kukaan ei inhoo sua" Louis puollusti.
"Mistä sä sen tiedät?" tiuskaisin. Kaduin sitä heti.
"Sori" Sanoin nopeasti ja käänsin katseeni taas lattiaan. Louis joi teensä loppuun ja laski mukin pöydälle. Olimme aivan hiljaa. Kumpikaan ei puhunut mitään. Kulautin teetä kurkkuuni. Yhtäkkiä Timberin alkusoitto alkoi soimaan eteisestä. Louis muuttui hetkessä punaiseksi kuin tomaatti ja hyppäsi ylös sohvalta. Louis juoksi eteiseen ja musiikki lakkasi. Hän palasi olohuoneen ovelle puhelin kädessään. Mukini lensi kirjaimellisesti kaaressa olohuoneen lattialle ja olin tukehtua teehen. Yskin ja nauroin samaan aikaan. Louis seisoi tyhmän näköisenä edessäni. Kun sain yskäni tukahdettua, nostin mukin lattialta ja kävelin Louista kohti.
"Kiva soittoääni" Sanoin kävellessäni hänen ohi keittiöön. Otin tiskirätin ja menin pyyhkimään teen lattialta. Hykertelin itsekseni vieläkin ja Louis murjotti nurkassa.

Hetken päästä istuimme taas sohvalla, nyt rennommin kuin äsken.
"Mitä hauskaa siinä oli?" Louis kysyi huvittuneena.
"En mä tiiä, vaan niin huvittavaa" Sanoin. En tiedä itsekään, miksi nauroin niin kovasti. Päästin vain kaiken kerralla ulos.
"Okei" Louis sanoi katsoen minuun. Ihailin hänen sinisiä täydellisiä silmiään. Käänsin päätäni vähän oikealle ja syvennyimme toistemme silmiimme. Yhtäkkiä ovikello soi. Hätkähdin hieman ja Louis tirskahti. Läpsäisin häntä leikkimielisesti reidelle ja nousin ylös. Menin eteiseen ja avasin oven. Toinen pitkä komistus seisoi edessäni ja katsoi minuun.
"Täällähän käy tänään paljon vieraita" Sanoin Harrylle ja päästin hänet sisään. Louis tuli uteliaana eteiseen ja hämmästyi nähdessään Harryn.
"Terve, ei oo suakaan paljon näkyny" Harry sanoi ja osoitti sen ilmeisesti Louisille.
"No herra on ollu jossain hevokuusessa" Louis naurahti ja käskin pojat olohuoneeseen. Yhteisten anteeksi pyyntöjen jälkeen aloimme yhteistuumin katsoa elokuvaa. Harry valisti sen ja jo alkuteksteistä huomasi, että se oli taas joku tyhmä kauhuleffa.

"Pliis... Te tiiätte, et mä en tykkää näistä.." Sanoin surkeana. 

"Syytä tota" Louis sanoi osottaen Harryyn. Katsoin Harryä murhaavana, mutta hän ei vähääkään välittänyt. Harry laittoi rennosti kätensä selkänojalle taakseni ja siirtyi kiinni kylkeeni. Katsoin häntä ylös päin. 

"Sä voi tulla mun kainaloon jos pelottaa" Harry virnuili ja keskittyi elokuvaan. Nostin jalkani sohvalle ja liikuin kauemmas Harrystä, Louisin viereen. Pojat keskittyivät elokuvaan, ja minä yritin hokea itselleni, että se oli vain elokuvaa. 

// tässä taas uus luku, laittakaa kommentteja kommenttiboksiin! <3 <3