A cup of tea makes everything better ~ 13

"L-louis" henkäisin nähdessäni hänet.
"Ai moi..." Louis sanoi ja vilkuili muualle. Hän käveli vähän eteen päin ja pysähtyi sitten. Välillemme syntyi kiusallinen hiljaisuus. Louis raapi niskaansa ja minä yritin keksiä nopeasti jotain järkevää sanottavaa.
"Öö, mun pitää tästä mennä" sanoin ja lähdin nopeasti pois, katsomatta taakseni.

Kahden (pitkän) viikon kuluttua:

Viimeiset viikot olin vain ollut. En ollut nähnyt Louista, vaikka mieleni ei muuta jauhanutkaan, vaikkei Louis tainnut kovin ikävöidä minua. Jostain syystä Louis oli tänään kutsunut minut hänen luokseen, nyt. Kävelin pihakivetystä pitkin ovea kohti. En ollut laittanut mitään ihmeellistä päälle. Soitin ovikelloa kädet täristen. Louis tuli avaamaan oven.
"Moi" hän sanoi ilmeisesti iloisena.
"Moi" sanoin hieman lattean kuuloisesti. Louis päästi minut sisään ja jätin kengät eteiseen. Menin Louisin perässä olohuoneeseen ja hämmästyin täydellisesti.
"Vau, sä oot siivonnu" sanoin. Kunnes mieleeni putkahti, että Eleanor saattoi olla tämän takana.
"Joo, El vähän vihjas siitä..." Louis sanoi huokaisten pienesti. Istuin sohvalle, josta ei lähtenyt tavallista pölykerrosta. Louis tuli sohvan toiseen päähän istumaan.
"No, oliks sul jotain tosi kiireellistä asiaakin?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Noh, en mä nyt tiiä... Kai jotain..." Louis sanoi epäröiden. Yllytin häntä kertomaan.
"Okei, mun mieltä painaa yks asia" Louis aloitti. Nyökkäsin. "Saanks mä kysyy, miks sä oot vältelly mua viimeiset kolme viikkoa?" Louis kysyi ankarasti. Olin hiljaa. Pidin suuni yhtenä viivana. Louis alkoi muuttua kärsimättömäksi.
"Umh... Mä en oo vältelly sua" sanoin katsoen muualle.
"Felicia, miks?" Louis kysyi. Käteni alkoivat hikeentyä. Aukoin suutani, kuin kala kuivalla maalla, mutten saanut sanottua mitään.
"M-mä... Louis, mä oo, ihastunu suhun" sanoin nopeasti. Tunsin muuttuvani punaiseksi ja painoin kasvoni maahan.
"M-mitä?" Louis ihmetteli. Tunsin itseni ihan toheloksi.
"Anteeks, mun ei oli pitäny sanoo tota.. Kaikki tuntus vaan niin sekavalta ja sit Eleanor ilmestyi ja olin kai mustasukkainen, mut-" aloin selittää, kunnes Louis keskeytti minut. Hän otti leuastani kiinni ja nosti katseeni hänen sinisiin silmiinsä. Tuijotin syvälle hänen silmiinsä. Yhtäkkiä huomasin, että Louisin kasvot olivat melkein sentin päässä omistani.
"Eh.. Lou-" aloitin ja yritin vetäytyä pois, mutta Louis veti minut takaisin. Louis läheni kasvojani ja painoi pehmeät huulensa omilleni. Yllättyin totaalisesti, mutta vastasin suudelmaan. Kiedoin käteni Louisin niskan taakse ja Louis veti minua lähemmäksi. Kunnes palasin takaisin maapallolle. Irrottauduin Louista nopeasti.
"Louis, sun ei olis pitäny tehdä noin, mitä El-" samassa ovi aukesi ja Eleanor pyyhälsi sisään. Hänen silmänsä olivat pudota päästä, kun hän huomasi meidät. Louis piti edelleen lanteiltani kiinni ja olimme epäilyttävästi hyvin lähellä toisiamme. Nouisin salamana ylös seisomaan.
"Louis, nyt mul on kaks syytä jättää sut. Hyvästi, en haluu nähä sua enää. Ikinä" Eleanor sanoi selvästi ja juoksi pois pamauttaen oven kiinni perässään. Odotin Louisin suorastaan sinkoavan Elin perään, mutta herra istui harvinaisen tyytyväisen näköisenä sohvalla.
"Sinne se lähti" Louis sanoi. Aina en ihan pysynyt Louisin ajatusten mukana.
"Louis! Miten sä voit sanoa tolleen?! Sunhan pitäis juosta tyttöystäväs perään!" kivahdin. Louis nousi ylös sohvalta ja käveli eteeni. Hän otti käsistäni kiinni ja värähdin.
"Eleanor... En ikinä rakastanu sitä. Mulla oli aina mielessä joku muu. Eleanor sai tietää mun... Noh viiltelyistä eilen ja lähti jonnekin eikä tullu takasin, ennen ku nyt. Ja nyt ku sä oot siinä, ni en tarvii enää mitään muuta" Louis hymyili ja sai minutkin hymyilemään. Louis nojasi päätään alas päin ja lähestyi minua. Hän oli suutelemassa minua, kun laitoin sormeni hänen huulilleen estoksi.
"Louis, onks tää oikein?" kysyin epävarmasti.
"Enemmän ku oikein" Louis sanoi. Sitten hän painoi huulensa huulilleni ja tunsin sen olevan oikein. Tunsin olevani elossa. Pitkästä aikaa. Louis irrottautui hitaasti ja kasvoni valtaisi mieleletön hymy. Louis naurahti ja vetäisi minut sohvalle makaamaan. Istuin Louisin sylissä ja Louis silitti hiuksiani. Nostin kaukosäätimen lattialta ja laitoin television päälle. Selaisin kanavia ja jätin jonkun leffan pyörimään. Louis hymyili valloittavaa hymyään ja sai minut tuntemaan itseni onnelliseksi. Katsoimme leffaa ja päätimme, että jäisin Louisin luokse yöksi.

**

Istuin yksin pimeässä huoneessa. Louis oli hetki sitten ollut tässä, mutta nyt hänkin oli kadonnut jonnekin. Jostain kuului askelia. Askeleet lähestyivät ja sitten pysähtyivät. Avaimet kääntyivät lukossa ja ovi lennähti auki. Pitkä tyttö asteli sisään kopistellen korkokengillään. Tunnistin tytön Eleanoriksi. Eleanor heilautti hiuksiaan ja kumartui ylleni. Hän irvisti ilkeästi.
"Hei, pätkä. Mitä sä täällä yksin?" Eleanor sanoi ilkeästi. "Ai niin ku Louis jätti sut" Eleanor sanoi. Olin vain hiljaa ja istuin kovalla lattialla.
"Kuule, sun on parasta olla puuttumatta meijän asioihin. Sä et oo Louisin arvoinen ja Louis ei jaksais huolehtii tollasesta kakarasta. Mut onneks Lou valitsi mut ja mä pääsen susta eroon. Hyvää matkaa, pätkä" Eleanor sanoi nauraen ja katosi huoneesta heittäen oven kiinni perässään. Yhtäkkiä lattia petti altani ja aloin putoamaan jonnekin mustaan aukkoon...

Hypähdin istumaan ja koitin tasata hengitystäni. Menin paniikkiin, kun huomasin, etten ollutkaan omassa sängyssäni. Sitten huokaisin. Onneksi se oli vain unta. Katsoin viereeni, jossa Louis tuhisi silmät ummessa. Hän näytti niin haavoittuvaiselta ja suloiselta. Menin takaisin makuulle ja suljin silmäni. En kuitenkaan saanut unta, vaan aloin pohtimaan äskeistä unta. Jos se sittenkin on totta. En ole tarpeeksi hyvä Louisille. Hän ei välitä minusta. Käänsin kylkeäni ja puristin silmäni kiinni. Samat ajatukset tulivat kuitenkin taas esiin.
Varmaan puolen tunnin jälkeen nousin taas istumaan. Kurkkuani kuivasi, joten nousin sängystä ja lähdin kävelemään ovea kohti. Samassa kuitenkin löin jalkani tuoliin. Vingahdin kivusta, mutta tukahdutin äänen. Tuoli kuitenkin kaatui ja jos olisin ollut kerrostalossa, naapuritkin olisivat heränneet. Toivoin silti, ettei Louis heräisi...
"Mitä sä touhuut..?" Louis mumisi. Menin takaisin sängylle pitäen varpaastani kiinni.
"Ööö... Ajattelin käydä juomassa, ku en saanu unta" Sanoin kuiskaten, vaikka ei täällä enää olisi ketään, ketä herättäisin, vaikka huutaisin täysillä. Louis veti minut takaisin viereensä ja vedin peiton ylleni. Painoin pääni Louisin rintakehään ja laitoin silmäni kiinni. Kuuntelin Louisin hengitystä ja yritin hengittää samaan tahtiin. Se oli jotenkin hankalaa, koska Louisilla oli suuremmat kehkot ja hän hengitti hitaammin. Nostin päätäni ja katsoin kelloa. Mihin se puoli tuntia taas meni?
"Lou?" Kuiskasin hiljaa. Louis avasi toisen silmänsä.
"Niin?" Hän kysyi hymyillen laiskasti.
"Eh... Oonks mä tarpeeks hyvä sulle?" Kysyin ujosti. Louis rutisti minut itseensä vasten.
"Parempi kuin hyvä" Louis sanoi ja pussasi otsaani.
"Miten niin?"
"No... ei mitään... Aloin vaan miettimään" sanoin. Louisin silmät olivat kiinni, ja katselin hänen kasvojaan.
"Mitä sä sellasta mietit?" Louis kysyi ja hänen otsansa meni ryppyyn. En vastannut ja hetken päästä Louis avasi silmänsä.
"Fel?" Louis kysyi.
"Mä vaan... Äh, tunnen syyllisyyttä Eleanorista..." sanoin hiljaa.
"Älä tunne" Louis sanoi ja piti päätäni käsissään. "Sä oot mun nyt, ja mä sun. Kukaan ei voi viedä meitä toisiltamme" Louis sanoi. Nyökkäsin hymyillen pienesti. Louis suuteli minua hellästi ja keitoi kätensä sitten ympärilleni. Painoin silmäni kiinni ja nukahdin vihdoin suloisen poikaystäväni veireen.

// Tadaa!! Tää oli nyt viimeinen osa. Mun inspis meni tähän tarinaan ja päätin lopettaa sen nyt, ettei tuu sellasta väkisin kirjottamista, koska siitä ei tuu hyvää tekstiä.

Sit kysyisin teijän mielipidettä seuraavaa ficiä varten: Tykkäisittekö, jos kirjottaisin siitä Zayn agentti ficistä (Why do you hate me) jatko-osan? Sain siihen pienen idean, miten sitä vois jatkaa, ja tykkäsin itse kirjottaa sitä tosi kovin sillon.
Mut laittakaa kommenttia tästä ficistä ja seuraavasta :3