A cup of tea makes everything better ~ 11

Felicia:

T-tyttöystävä..? Oliko Louisilla tyttöystävä. Räpyttelin silmiäni hetken pöljän näköisesti ja pudistin sitten päätäni. Kurkussani oli palanen, enkä pystynyt puhumaan.
"Öö.. M-mun pitää mennä kotiin.." mumisin ja puskin Louisin ohitse ovelle. Heilautin kättäni todella nopeasti ja kompastelin sitten ulos talosta. Suurin piirtein juoksiin kotiini ja pysähdyin vasta omalla ovellani. Hengitin hetken syvään, ja päätin, että nyt en jäisi murehtimaan mitään tuollaista. Jospa tämä olikin vain unta. Nipistin varmuudeksi itseäni.
"Aih!" voihkaisin ja lampsin sitten keittiöön. May mutusteli ruokaansa kyyryssä. Katsoin keittiön pöytää ja katseeni valui tehosekoittimeen, jota en ollut käyttänyt viikkoihin. Yhdessä vaiheessa tein joka aamu jotain smoothieta. Se sai minut aina virkeäksi ja energiseksi. Juuri sitä tarvitsinkin! Energiaa ja positiivisuutta. Ryntäsin hedelmäkulholle, jossa oli muutama mustunut banaani ja ryppyinen mandariini. Huokaisin ja otin mandariinin käteeni. Pyörittelin sitä hetken aikaa käsissäni, kunnes päätin kuoria sen. Pilkoin mandariinin ja laitoin sen tehosekoittimeen. Avasin jääkaapin ja löysin sen perukoilta mangoa säilykepurkissa. Kumosin senkin sekottimeen. Katsoin seuraavaksi pakastinta. Ei mansikoita tai vadelmia... Huokaisin ja huomasin toisella pöydällä puoliksi syödyn omenan. Kai senkin voisi käyttää hyödyksi. Lattasin kaikki hedelmät, mitkä löysin sekoittimeen ja käynnistin sen. Kone hyrräsi hetken, ja sitten smoothieni oli valmis. Kaadoin sitä korkeaan siniseen lasiin ja maistoin kulauksen. Naamani vääntyi varmasti huvittavaan irveeseen. Juoma oli kirpeää ja happaman makuista. Lisäsin siihen vähän sokeria, ja se maistuikin jo ihan siedettävältä. Kun olin juonut tarpeeksi sitä, laskin lasin pöydälle ja otin ryhdikkään asennon.
"Yksi: Minä, Felicia Lavelle en pidä Louisista enempää kuin ystävänä" Selostin äänen itselleni. "Kaksi: Eleanor voi olla ihan mukavakin tyyppi, jos tutustun häneen. Voin saada hänestä hyvänkin ystävän. Kolme: Olen iloinen heidän puolestaan" Huokaisin. Ihan todella, en tarkoittanut niistä yhtään. Yksi: Olen valitettavan epätoivoisesti rakastunut Louisiin. Kaksi: En tule ikinä pitämään Eleanorista. Nimikin jo maistuu karkealta. Kolme: No tähän kohtaan ei paljon selityksiä varmaan tarvita... Huokaisin. Ehkä minun todella pitäisi mennä pyytämään heiltä anteeksi. Ei, en näytä naamaani enää heille ikinä. Ajatukseni olivat todella ristiriitaisia, enkä oikein tiennyt, mitä pitäisi oikeasti tehdä.  Yhtäkkiä joku astui keittiöön ja meinasin saada sydärin.
"Harry, mitä hittoa?!" Kivahdin pelästyksestä.
"Kivat suunnitelmat" Harry sanoi ja katsoi smoothietani.
"Maista ihmeessä" Sanoin ja työnsin lasin häneen päin. Istuin nyt lysyssä kädet puuskassa vatsani päällä. Harry otti lasin käteensä ja katsoi koostumusta hetken.
"Hmm..." Harry hymähti ja maistoi ihme juomaani sitten. Hänen nenänsä nyrpistyi, silmät menivät kiinni ja hän näytti siltä, että voisi oikeasti oksentaa. Naurahdin hänelle.
"Eiks oo hyvää?" Kysyin sarkastisesti.
"Ehdottomasti" Harry sanoi ja antoi suosiolla lasin takaisin minulle.
"Se antaa energiaa ja tekee mielen positiiviseksi" kerroin. Harry näytti epäilevältä.
"Laissako se lukee?" Harry kysyi. Näytin hänelle kieltä.
"Mitä sä höpisitkään Louisista ja Eleanorista?" Harry kysyi.
"Miten sä pääsit tänne?" Kysyin, kuin en olisi kuullutkaan Harryn koko kysymystä.
"Ovesta. Louis-" Harry sanoi ja nojasi pöytään.
"Miks sä tänne tulit?"
"Älä vaihda puheen aihetta!" Harry sanoi nopeasti. "Mitä sä sanoit Eleanorista?"
"En mitään..." Sanoin katsoen muualle. Tunsin Harryn ankaran tuijotuksen minussa. Hän yskäisi. Käännyin häneen päin hitaasti. Katsoin häntä silmiin kulmieni alta. Harry ei irrottanut katsetta. Se oli kuin jostain pokeri-pelistä. Tuijotin Harryä samalla uhkaavasti ja hiljentäen. Harry nykäisi suupieltään nopeasti. Pokkani alkoi pettää, mutta yritin pitää sitä parhaimpani mukaan. Harry kohotti kasvojaan ja hänen suupielensä kääntyivät hitaasti ylös päin.
"Okei, sä voitit jo" Sanoin nauraen hieman.
"Miks sä oot niin vastaan Eleanoria?" Harry kysyi. Inhotti kuulla hänen nimensä.
"Ei miellytä mua" Sanoin välinpitämättömästi.
"Miksei?"
"Koska se ei vaan oo mun tyyppiä!" Kivahdin.
"Eiks Louis liity tähän mitenkään?" Harry kysyi vihjailevasti.
"Haz..." Sanoin ja katsoin häntä murhaavasti.
"Et kerro kenellekään" pyysin.
"No en" Harry vastasi lyhyesti.
"Mä oon epätoivoisesti rakastunut Louisiin" Sanoin. Oli jotenkin vapauttavaa sanoa se ääneen.

// Sori pikku tauosta... :)
Mut mitäs piditte? Ens osassa tapahtuu ehkä sit taas vähän enemmän :D:D