Why do you hate me 8

Heräsin Zaynin suloiseen tuhinaan. Rupesin hymyilemään, kun muistelin eilistä. Käännyin ympäri Zayniin päin. Tarkistin vielä, ettei Jasmin ollut teltassa. Sovimme eilen, että pitäisimme tämän vielä toistaiseksi omana tietonamme. Oikeastaan se oli kyllä minun ideani, mutta Zayn suostui siihen mielellään. Katselin hänen rauhallisia kasvojaan, kunnes hän yhtäkkiä räväytti silmänsä auki.
"Huomentaa" Zayn laulahti pirteänä. Mutisin jotain itsekseni, olin vielä aika väsynyt ja minulla oli kylmä. Zayn taisi huomata sen, kun vetäydyin makuupussini sisälle.
"Miks sul on aina kylmä?" tuo ihmetteli ääneen ja hymyili.
"En mä tiiä, on vaan" Sanoin. Zayn nojautui lähemmäksi ja pussasi otsaani.
"Missäköhän Jasmin on?" Zayn kummasteli.
"Sen ku tietäis" Mutisin, en tiedä olinko hänelle vieläkin vähän kärttyinen. Zayn sanoi jotain, mitä en kuullut ja otti taas sen pokkarinsa esiin.
"Onko hyväkin kirja, ku luet sitä noin ahkerasti?" Kysyin peiton sisästä.
"On, tietenki" Zayn sanoi katsettaan nostamatta. Liikuin hieman lähemmäksi ja laskin pääni Zaynin olalle. Hän silitteli hiuksiani kämmenellään. Pidin silmiäni kiinni ja kuuntelin tuulen huminaa. Ulkona satoi ja tuuli kovaa. Taisi olla tulossa jonkinlainen myrsky.
"Mikä päivä nyt on?" Kysyin.
"Tiistai" Zayn sanoi naurahtaen.

Taisin puoliksi nukahtaakin, mutta havahduin hereille, kun kuulin Jasminen askeleita tulossa tänne päin. Vetoketju aukesi hitaasti. Hypähdin nopeasti omalle paikalleni ja Zayn hivuttautui hieman kauemmaksi minusta. Hän väläytti vielä hymyn, jossa oli ripaus sääliä, tai pettymystä. Läpimärkä Jasmin pyyhälsi telttaan sisään.
"No heräsitehän tekin joskus" Jasmin sanoi ja vaihtoi paitansa kuivaan.
"Missä sä olit?" Kysyin muka unisena.
"Kävin kuule laittamassa tavarat suojaan, tulee aikamoinen myrsky" Jasmin sanoi ja järjesti ruokia riviin seinustalle. Noh, saisi ainakin hyvän syyn olla koko päivän sisällä teltassa.
"Jaa että oikeen myrsky?" Zayn haukotteli kirjansa takaa. Oikeastaan minua ärsytti, kun hän oli nenä kiinni kirjassa koko ajan.
"Haluuks te syötävää?" Jasmin kysyi. Nyökkäsin ja nousin istuma-asentoon.
"Heitä omena ja leipä" Käskin ja sain hetken kuluttua pyytämäni. Haukkasin omenaa ja vilkuilin salaa välillä Zayniä. Hän ei edes irrottanu katsettaan kirjasta, kun voiteli leipäänsä. Söin siis yksin omenaani pienessä nurkassa Zaynin huppariin kääriytyneenä.

"Meen käymää vessassa" Jasmin sanoi. Zaynkin irrotti nokkansa kirjan tekstistä. Jasmin käveli älyttömän hitaasti ovelle ja vetoketjun avaamiseenkin meni tunti. Kun hän sitten pääsi ulos. Zayn hyökkäsi heti viereeni. Olin hiljaa, enkä välittänyt hänestä.
"Mikä on pikku punapää?" Zayn kysyi suloisesti.
"Sun pitäis irrottaa nokkas tosta kirjasta vähän useimmin, kuin kerran viikossa" sanoin yrmeänä.
"Anteeks, mutku tiiän, etten pysty pitää näppejäni erossa susta, jos mul ei oo kirjaa" Zayn sanoi virnuillen. Hän suuteli minua pienesti ja palasi sitten istumaan. Enne kuin hän ehti koskeakaan kirjaan, heitin sen ovelle päin.
"Älä koske siihen" Sanoin nojautuen lähemmäs häntä. "Kyllä me Jazille varmaan voidaan kertoo, muttei muille, okei?" sanoin.
"Asia selvä, sir" Zayn sanoi, kuin armeijassa. Repesin nauramaan ja läpsäytin tuota olkapäähän.
"Lopeta puupää" Nauroin ja Zayn kaatoi minut puoliksi makaamaan syliinsä.
"Miten me kerrotaan Jazille?" Zayn kysyi ja veti hiussortuvan korvani taakse, pois kasvoiltani.
"Me ei kerrota" Aloitin ja nojauduin lähemmäksi. "Näytetään sille" Sanoin ja painoin huuleni Zaynin huulilleen. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja Zayn kietoi omansa minun. Kuin taikaiskusta, Jasmin ilmestyi teltasta sisään.
"Mun pitää varmaan mennä useimmin vessan.." Jasmin sanoi virnistäen. Näytin hänelle kieltä ja jäin makoilemaan Zaynin syliin. Jasmin alkoi heti kysellä meiltä molemmilta kaikenlaista, eikä siitä meinannut tulla loppua lainkaan.

"Yhdellä on mustat lyhyet hiukset, noin 20- v poika. Toinen on kokeneempi tyttö, ruskeat hiukset. Kolmas on erityisen ärsyttävä, punertavien hiustensa kanssa. Tunnen hänet vuosien takaata. Meillä oli pientä.. noh erimielisyyttä. Jos joku heistä tulee leirillemme, ottakaa kiinni" Jonathan selosti meille. Olimme kokoontuneet kaikki pieneen kotaamme, jossa paloi öljylamppu.Tunnelma oli aika kireä. Joku tiesi puuhistamme ja seurasi meitä. 
"Suunnitelma toteutetaan kuitenkin suunnitelmien mukaan" Jonathan sanoi uhmakkaasti. Kaivoin pienen rypistyneen lapun taskustani ja luin sen hymyillen ilkeästi:
"Keskiviikkona, Aberdeessa, kello 12.00"

// Vähä lyhkänen... Mut VASTATKAA TOHON KYSELYYN TUOLLA SIVUSSA! (sitä ei näy mobiiliversiossa, jos joku ihmettelee) :D