Hand in hand ~ 7

Muutama päivä myöhemmin:
 Karoline:

Heräsin apeana. Kello näytti yli kahtatoista, vaikka tuntui, etten yhtään ole nukkunut. Laahustin keittiöön ja huomasin Annan ja Sashan syömässä aamupalaa.
"Huomenta" Anna sanoi pirteänä.
"Mm.." Mutisin lyhyesti. Lässähdin tuolille ja nojasin kämmeniini. Varastin Sashan leivän ja haukkasin siitä palasen. Leipä maistui pahalle ja työnsin sen takaisin Sashalle. Huokaisin raskaasti. Tytöt katsoivat minua myötätuntoisena.
"Mä en tiiä mikä mulla on! Mä en nuku, syö, mun ajatukset pyörii ja mä oon ihan sekaisin!" Sanoin dramaattisesti. Anna istui vastapäätäni ja antoi minulle teekupin.
"Karo, sä oot rakastunut" Anna sanoi ja hymyili. Katsoin teetä ja pyörittelin lusikkaa siinä. Nostin katseeni ylös ja sanoin:
"Harry lähti takas Lontooseen, eikä palaa tänä kesänä tänne, koska ne riiteli Liamin kanssa" Sanoin surkeana. Anna ja Sasha vilkaisivat toisiaan ymmärtäväisenä.
"Kyllä se palaa, ei se sua voi unohtaa tolleen vaan" Sasha lohdutti. Huokaisin hiljaa ja join teeni loppuun. Menin sen jälkeen huoneeseeni ja vaihdoin yöpaitani juoksutrikoisiin ja toppiin. Harjasin hiukseni korkealle ponihännälle ja menin käytävän kautta olohuoneeseen.
"Tuleeks joku lenkille?" Kysyin ystäviltäni.
"Riippuu kuinka pitkälle?" Sasha kysyi.
"5 kilometrii" Sanoin, varmana, ettei Sasha kuitenkaan suostuisi enempään.
"2 kilsaa" Sasha aneli.
"Neljä?" suostuttlein ystävääni.
"Kolme ja puol ?" Sasha kysyi varovasti.
"Ei, tää vaatii ehdottomasti viisi kilometriä" Sanoin päättäväisenä.
"No sit saat mennä yksin" Sasha sanoi. Katsoin toiveikkaana Annaa, joka pudisti päätään.
"No meen sit yksin" sanoin ja huikkasin vielä heipat. Vedin lenkkarini jalkaani ja tungin kuulokkeet korvilleni. Lähdin tyytyväisenä ulos ja aloitin lenkin.

Juoksin ja juoksin. Kidutin itseäni juoksemalla kahdeksan kilometriä. Kurkkuani kuivasi ja keuhkot olivat pullistua ulos. Jokainen hengenveto sattui aina edellistä enemmän. En tuntenut kunnolla jalkojani, mutta olin päättänyt, että juoksen loppuun asti. Ja päätökseni pitää. Juoksin vain kovempaa ja sain uutta energiaa musiikista. En ehtinyt ajatella mitään, keskityin vain juoksemaan. Meinasin kompastua, mutta sain pidettyä tasapainon. Vielä kaksi korttelia. Kiihdytin entistä enemmän vauhtia, joka vei tunnon kokonaan jaloistani. Puristin käteni nyrkkiin ja tunsin hien valuvan alas otsaltani. Näin jo talomme edessäni. Juoksin minkä ikinä jaksoin ja suurin piirtein pyörryin nurmikolle makaamaan, kun pääsin pihallemme. Hengitin syvään ja pidin silmiäni kiinni. Annoin ilman virrata keuhkoihini muutaman minuutin ja avasin sitten silmäni. Katsoin taivaalle, jossa ajelehti muutama pilvi. Lentokone huristeli taivaalla ja kuvittelin Harryn vilkuttavan sieltä minulle. Hei joo nyt lopetat! Käskin itseäni ja nousin ylös.  Menin sisälle suihkuun ja hautauduin sohvalle telkkarin ääreen.

Makasin Big Sur:in rannalla ihaillen sinertävää merta. Olin anellut Anna, Sashan ja Jerryn, yhden kaverimme, mukaani. He olivat tietenkin suostuneet ja olimme lähteneet heti aamunkoitteessa, kun Sasha oli saatu ylös sängystä.
"Hei tyypit! Tulkaa tänne!" Huusin muille ja huidoin heidät luokseni. Jerry kantoi Sashan reppuselässä luokseni ja Anna juoksi heidän perässään.
"No mitä nyt?" Anna kysyi hengästyneenä.
"Mennääks yhteen paikkaan? Se on tossa ihan lähellä" kysyin. Jerry ja Sasha nyökkäilivät.
"Joo!" Anna huusi innokkaana. Nousin ylös ja lähdin johdattamaan muita kallio luolalle. Kiipesimme kallion kiellekkeelle ja minulle tuli heti ikävä Harryä. Muistelin, kuinka olin pelännyt hypätä tästä ja hyppäsimme lopulta käsi kädessä.
"Vau!" Anna hihkaisi. Muutkin ihailivat maisemaa ja Jerry meinasi heti hypätä. Nauroin hänelle ja Sasha uhkasi, ettei ikinä hyppäisi täältä. Muutama sekunti sen jälkeen kuului kiljaisu ja näin, kuinka Sasha lensi Jerryn sylissä veteen. Nauroimme Annan kanssa kiellekkeellä heille ja hyppäsimme perään.

Noin tunnin päästä, kun makoilimme kalliolla aurinkoa ottaen, Anna valitti nälkäänsä.
"Ei lähetä vielä" Sasha sanoi ja hyppäsi taas veteen. Nousin ylös ja venytin selkääni.
"Mennään syömään!" Anna huusi. Nousin istumaan ja katselin muiden puuhia. Istuin hieman kauempana muista ja Harryn kasvot palautuivat tahtomatta mieleeni. Minulla ei ikinä ole ollut näin kova ikävä ketään poikaa. Harry vain... No hän vain on niin vastustamaton.
"Haloo?!" Sasha heilutti kättään naamani edessä.
"Häh?" Havahduin ajatuksistani.
"Me oltiin lähdössä" Anna sanoi. Nousin ylös ja menimme takaisin rannalle.

Harry:

Tuntui pahalta istua koneessa ja katsella näkyvistä katoavaa Losia. Samalla sinne jäi myös Karolina, johon olin pahasti ihastunut. Liamkin sinne jäi, mutta se oli vain hyvä. Miten voikin olla niin itsepäinen, ärsyttävä, omahyväinen ihminen? Okei, tuo oli vähän liiankin tuhmasti sanottu, mutta riitamme oli kokonaan hänen syytään, vaikka se lapselliselta kuulostaakin. Huokaisin ja hymyilin tekohymyä lentoemännälle. Kaivoin kuulokkeeni taskustani ja laitoin ne korvilleni. Kuuntelin jotain surullista, joka sai minut vielä huonommalle mielelle. Yritin nukkua, mutta uni vain ei halunnut tulla. Aloin muistelemaan Karoa ja kaikkea, mitä teimme kahden viikon aikana. Siinä ei mennyt kauaa, kun sain hyvän idean. Yhtä nopeasti kuin sen keksinkin, myös päätin sen toteutuvan. En sittenkään hyvästellyt Karolinaa kokonaan. Palaisin Losiin vielä. Samassa kaivoin kalenterini esiin ja tutkin viikkoja. Ensi viikolla on tuo ja lupasin mennä tonne, sitten on noi ja nuo pitää hoitaa. Tuntui, etten milloinkaan ehtisi takaisin Losiin. Huokaisin ja laitoin kalenterin kiinni. Sen välistä tippui joku lappunen. Se oli taitettu ja avasin sen varovasti. Luin sen hymyillen:

Taitaa olla kiirettä ;) x Karo

Perässä oli vaaleanpunainen sydän. Avasin kalenterini ja laitoin lapun sinne säilöön. Selasin vielä viikkoja, kun ajatus kulki selkeämmin. Siirsin vähän menoja ja sain kolme viikkoa tyhjäksi kahden viikon kuluttua. Laitoin kalenterin pois ja keskityin maisemiin, jotka erottuvat aina välillä pilvien välistä. 

// Yritän jatkaa viel tänään.. :D