Hand in hand ~1

Harry:

Lueskelin lentokoneen lehtistä, kun huomasin lentoemännän saapuvan rivillemme.

"Kokis kiitos" Sanoin tuolle. Nainen hymyili ja ojensi minulle pienen tölkin ja muovisen kertakäyttömukin. Kiitin häntä nopeasti ja avasin tölkin. En jaksanut lukea lehteä, sillä siinä ei ollut muuta kuin mainoksia. Avasin kokikseni ja join sen melkein suoraan loppuun. Asetuin mukavasti penkkiin ja katselin vaaleita pilviä ikkunasta. Mietiskelin kaikenlaista, kunnes minua alkoi väsyttämään ja painoin silmäni kiinni.

"Lento 628 on saapumassa Los Angelsiin. Paikallinen saapumis aika on seitsemäntoista kolmekymmentäkaksi. Sää näyttää aurinkoiselta jopa 20 asteen lämpötila.." Heräsin kuulutukseen. Avasin silmäni ja venyttelin käsiäni. Laitoin tavaroitani hieman kasaan ja heitin tyhjän kokis tölkin roskiin. Turvavyö-valo alkoi palaa ja napsautin vyöni kiinni. Kone alkoi pikku hiljaa laskeutua suurelle lentokentälle. Yritin pitää korvat auki ja kirosin etten ollut ottanut purkkaa. Kone tömähti maankamaralle. Se rullasi vielä kenttää pitkin ja pysähtyi sitten. Turvavyö-valo sammui ja irrotin vyöni. Nousin penkistä ja ahtauduin käytävälle muiden joukkoon. Otin laukkuni ja menin ensimmäisten joukossa ulos.

Seisoin lentokentän laidalla matkalaukkuuni nojaten. Etsiskelin katseellani tuttua mustaa autoa, mutta ystäväni taisi taas olla myöhässä. Kaivoin laukustani aurinkolasit, ja laitoin ne päälleni. Otin kännykkäni taskusta ja avasin sen. Siirsin sen oikeeseen aikaan. Samassa tuttu auto kaahasi eteeni ja sisältä esiin tupsahti kukapa muukaan kuin herra Payne.
"Mitä jätkä?" Liam naureskeli ja halasi minua velimäisesti. Heitin matkalaukkuni takakoppaan ja menin istumaan etupenkille. Juttu alkoi heti ja juttelimme melkein kaikesta maan ja taivaan välillä.

Saavuimme noin tunnin päästä Liamin asunnolle, joka oli mukavan kokoinen omakotitalo. Olin ottamassa matkalaukkuani takakopasta, kun Liam tuli viereeni.
"Haz, Tracey on muuten mun tyttöystävä" Liam sanoi ja kännyin katsomaan häntä.
"Ei sit tullu mieleen kertoa?" Kysyin huvittuneena. Hän kohautti olkapäitään ja lähdimme polkua pitkin taloon päin. Ovi aukesi juuri kun saavuimme portaille oven eteen. Brunette pitkä tukkainen tyttö seisoi oven edessä ja hymyili Liamille. Nuori pari suuteli, ja tungin heidän ohitseen sisälle.
"Tervetuloa!" sanoin itselleni ja heitin kenkäni eteiseen. Menin käytävän kautta olohuoneeseen.
"Hei sinä kuka ikinä oletkin, kengät hyllylle!" Kipakka huuto kuului eteisestä. Naurahdin ja menin takaisin eteiseen. Tracey osoitti kenkiäni keskellä tietä.
"No, sä kun nyt siinä seisotkin, nii laittaisitko ne siihen hyllyyn?" sanoin. Tracey tuhahti ja laittoi kenkäni hyllyyn.
"Ai niin, Tracey, tässä on Harry ja Haz tässä siis Tracey" Liam esitteli meidät. Virnistin tytölle ja lähdin takaisin olohuoneeseen. Lösähdin vaalealle sohvalle. Otin rennon asennon ja laitoin telkun päälle. Valitsin jalkapallo-ottelun.
"Jaahas" Traceyn ääni kuului takaatani. "Täällä sitten ollaan ihan ku kotonaan" Hän sanoi ja siirsi jalkani lattialle sohvalta.
"Toinen koti" sanoin vinkkasin silmääni. Tracey tuhahti ja vaihtoi kanavaa. Nappasin kaukosäätimen häneltä.
"Hei ei tätä!" Tracey kiljui ja Liam ilmestyi ovelle.
"Mitä te teette?" Liam ihmetteli.
"Toi kiusaa" Tracey väitti. Katsoin Liamia "todellakin"-ilmeellä.  Liam pyöräytti silmiään ja palasi takaisin keittiöön. Hän kuitenkin palasi heti takaisin oven suuhun.
"Riisiä vai pastaa?" Hän kysyi ja vastasin empimättä:
"Pastaa"
"Riisiäpäs" Tracey väitti vastaan. Liam nauroi.
"Sori, Haz oli eka ja se on vieras" Liam sanoi ja katosi keittiöön. Tracey jupisi jotain itsekseen ja vaihdoin kanavan taas jalkapalloon.

Kahden tunnin päästä istuimme vieläkin sohvalla ja juttelimme Traceyn kanssa.
"Syömään!!" Kuului keittiöstä. No vihdoin! Tracey juoksi keittiöön ja menin hänen perässään.
"Liam!" Tracey valitti. "Harry kiusaa" Tuo sanoi ja halasi Liamia.
"Enhän! Se oli vitsi toope" Naurahdin ja istuin pöytään. Söimme ja juttelimme lähinnä Liam ja minä kuulumistamme. Tracey söi hiljaa yksinään ja osallistui välillä keskusteluun.

Seuraavana aamuna heräsin auringon paisteeseen. Voisiko paremmin herätä? Nousin ylös ja heitin valkoisen peiton lattialta sängylle. Katsoin kelloa, joka näytti kahdeksaa. Venyttelin käsivarsiani hieman ja laitoin ensimmäisenä tulevat vaatteet päälleni. Menin hiljaa ulos huoneestani ja hiippailin Liamin huoneen ovelle. Sieltä kuului kuorsausta, joten hän varmaan nukkui vielä. Tai no, eihän sitä koskaan tiedä vaikka hän kuorsaisi valveilla. Nauroin hiljaa ajatukselle ja hiivin alakertaan. Nappasin lompakkoni, puhelimen ja aurinkolasit ja laitoin kenkäni jalkaan. Menin ulos, jossa aurinko porotti jo lämpimästi. Päätin mennä kävellen keskustaan, ei siellä varmaan vielä mitään ruhkaa olisi. Lähdin kävelemään jalkakäytävää pitkin ja viheltelin itsekseni.

Olin keskustassa ja etsiskelin sopivaa kahvilaa, jossa voisin syödä aamiaista. Kävelin leveää kävelytietä, jonka reunuksilla kasvoi palmuja ja oikealla puolellani oli sininen meri. Sen aallot löivät rantaan. Jäin ihailemaan merta ja nappasin kuvakin. Vatsani kuitenkin murisi joten päätin jatkaa matkaani. Muutaman kymmenen metrin pääsä näkyi houkutteleva kahvila, joten suunnistin sinne. Yhtäkkiä kuitenkin törmäsin johonkin ja se joku kaatui maahan.
"Ups, sori" Sanoin ja katsoin maahan. Punatukkainen tyttö aurinkolaseilla varustettuna katsoi kenkiäni kummastuneena. Samassa hän heräsi taas nykyhetkeen.
"Ai anteeksi" Hän sanoi ja autoin hänet ylös. Otin aurinkolasini pois päästäni ja tyttö pyyhki vaatteitaan. Sitten hän nosti katseensa minuun. Katsoin häntä alas päin.
"Oon muuten Karoline, mut sano vaan Karo" tyttö sanoi. Nyökkäilin. Karoline katsoi minua kysyvänä ja halusi kuulla nimeni.
"Olen Harry" Sanoin silmääni vinkaten.