Take the rain away ~ 4

Niall istui muoden poikien kanssa yhteiskämpän olohuoneessa. Harry laukoi vitsejä tiuhaan tahtiin, vaikkei kukaan oikeastaan nauranut niille yhtään. Niall ei ollut sanonut sanaakaan. Hän oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei edes huomannut muiden touhuja. Ei ollut hankala arvata mitä hän ajatteli. Niall oli nähnyt Mian toissa päivänä hänen huoneessaan. Ensin hän ajatteli, että se oli jokin näky, mutta Niall nautti joka hetkestä hänen kanssaa, oli Mia sitten aave tai ei.  Hän havahtui vasta kun tunsi poskellaan jotain kosteaa.
"Niall..?" Joku lausui hänen nimensä. Niall pyyhkäisi kyyneleen nopeasti pois ja käänsi katseensa poikiin. Kaikki katsoivat häntä. Jopa Harry oli hiljaa. Niall huitoi käsillään ilmaa ja yritti sanoa jotain, mutta sanat takertuivat kurkkuun.
"Tuuks t-te s-sairaalalle?" Niall sönkötti. Pojat tuumivat asiaa hetken, mutta päättivät sitten tulla hänen mukaansa.

Keväinen ilma oli muuttumassa pikemminkin syksyiseksi. Pitkät puut heiluivat tuulessa ja tuuli sekoitti poikien hiukset. Niallin ehdotuksesta he olivat päättäneet mennä kävellen. Pojat kävelivät epämääräisessä rivissä asvaltti tiellä. Harry ja Zayn pitivät käsiään taskussa, Louis ja Liam juttelivat hiljaa. Niall oli eristäytynyt metrin päähän lähinnä kävelevästä Zaynistä. Niall koitti olla ajattelematta mitään, mutta vaikeaahan se on.

He saapuivat sairaalan portille ja menivät yksitellen sisään. Niall tuli viimeisenä. Harry selitti vastaanottoon jotain ja nainen johdatti meidät jonnekin vähän kauemmas. Matkalla laskin päiviä siitä. Viisi päivää. Voiko siitä olla jo niin paljon?  Nainen avasi meille oven pimeään huoneeseen. Hän sytytti valot ja meni sisälle. Nainen käveli hitaasti valkoisen sängyn vierelle ja laski liinan varoen alas.

Siinä vaiheessa Niall ei kestänyt enää. Ennen kuin nainen paljasti Mian elottomat kasvonsa, Niall juoksi ulos huoneesta. Hän juoksi pitkin käytäviä saaden lääkäreiltä toruvia ja huolestuvia katseita. Niall juoksi ulos sairaalasta. Hän jatkoi juoksua ulkonakin. Niall juoksi ja juoksi. Hänen kurkkuaan kuivasi, kyyneleet kirvelivät silmissä ja tuntui kuin keuhkot räjähtäisivät. Silti hän ei pysähtynyt. Hän juoksi monia katuja pitkin ja oikaisi joskus jonkin pellon kautta. Mitään ei ollut hänen mielessään.
Kun hän ei yksinkertaisesti enää pystynyt ottamaan askeltakaan, hän kaatui maahan.

"Niall" Kuului pieni ääni jostain. Niall käänsi kasvonsa tutun äänen suuntaan. Niall oli tukehtua. Mia seisoi hänen vieressään. Mia laskeutui alas ja auttoi Niallin ylös. Niall oli täysin sekaisin. Hän ei mitä sanoa.
"Mia.." Hän henkäisi. Mia hymyili myötätuntoisesti. Yhtäkkiä Niall huomasi olevansa ihan jossain muualla, kuin Lontoossa.
"Miksi?" Niall kysyi ja vuodatti kyyneleitä.
"Ei ole mitään syytä. Se vain tapahtui. Se ei ollut sinun syysi" Mia sanoi. Niall seisoi noin metrin päässä Miasta.
"Miksi juuri nyt?" Niall niiskautti. Mia kohautti olkapäitään.
"Mitä teen ilman sinua?!" Niall parahti lohduttomana. Hän katsoi syvälle Mian sinisiin silmiin.
"Niall, sun pitää pysyy vahvana. Mun perheen, teijän bändin ja fanien ja koko maailma takia" Mia sanoi. Niall ei vieläkään ymmärtänyt, miten Mia pystyi hymyilemään.
"Me tavataan vielä. Sen mä lupaan" Mia sanoi ja naurahti.
"Älä mee" Niall kuiskasi. "Me luvattiin selvitä tästä"
"Mä rakastan sua" Mia sanoi.
"Mäki sua" Niall sanoi. Hän hymyili vain Mian takia.
"Voinko mennä nyt?" Mia kysyi iloisesti hymyillen. Niall pudisti nopeasti päätään.
"Saanko soittaa sen kappaleen sun h-hautajaisissa?" Niall änkytti nopeasti.
"Saat, kulta" Mia sanoi. Mia hymyili leveintä hymyä, mitä kasvoilleen sai. Yhtäkkiä tuntui, kuin Niall laskeutuisi jostain alas päin. Koko ajan metri metriltä hän vajosi alas päin.

Niall tömähti kovaan maahan. Hän nousi ylös ja huomasi olevansa tasantarkkaan samassa paikassa, kuin äskenkin. Mihin Mia oli mennyt. Tai missä hän äsken oli ollut? Kaikki oli niin sekavaa, ettei Niall edes halunnut vaivautua ajattelemaan.
Toisin sanoen, Niall oli tyhjää täynnä. Hänestä ei ollut paljon enää mitään jäljellä. Vain ontto hymyilevä ulkokuori.

//Aika tylsä.. Haittaisko ihan kauheesti, vaiks tähän tulis enää pari lukuu, kosk mun mielestä tää oli aika iso virhe alkaa  kirjottaa tällästä. Vai tykkäättekö te? :D