Why do you hate me 7

// Laitan tähän alkuun nyt sen Peterin näkökulman, ku unohin sen tost edellisestä..


Heräsin innoissani. Laskin jo päiviä siihen. Miten kestänkään vielä kolme kokonaista päivää. Nousin sängyltäni ja menin juttelemaan Maxin kanssa. Juoruilimme kaikesta tavallisesta, kunnes Jonathan tuli tiukka ilme kasvoillaan luoksemme.
"Joku tietää aikeistamme" hän sanoi kylmästi katsoen jonnekin syvälle metsään. Emme uskaltaneet sanoa sanaakaan. 

Cherry:
Makasin yksinäni teltassa katsellen kuinka telttakangas heilui tuulessa. Olin kääriytynyt Zaynin villaiseen paitaan, joka tuoksui ihanalle. Mietiskelin kaikkea ihmeellistä, kuten piparkakkutaikinaa ja kaktuksia. Minkä takia pipareita leivotaan juuri jouluna? Samassa kuulin puhelimeni soivan.
"Moi" Vastasin.
"No terve, Livingston" Alan vastasi naurahtaen äänen sävylleni. "Eteneekö tutkinnat?" Hän jatkoi.
"No Jaz ja Zayn on just tutkimassa sitä paikkaa, mä jäin tänne majapaikalle" Sanoin kyllästyneenä.
"No hyvä, ilmoittakaa jos selvii jotain uutta" Alan sanoi. "On muuten mahdollista, että ne tietää, et joku seuraa niitten touhuja" Alan selitti.
"Jaa" vastasin. Rupattelimme vielä hetken, kunnes kuulin tuttua puhetta.
"Noi tuli nyt" Sanoin Alanille.
"Joo, muitakaa olla kunnolla. Äläkä tee Malikin kanssa mitään luvatonta" Alan varoitti.
"Miten niin mä ja Zayn?!" puollustauduin kävellessäni ulos teltasta. Moikkasin nopeasti Zaynille, Jasmin oli vielä jossain.
"Kaksi rakastunutta samassa teltassa..." Alan sanoi ja nauroi itselleen.
"Joo joo... Mä lähen, ni sä saat jatkaa sun fantasioitas" Sanoin ja lopetin puhelun.
"Kenen fantasioista te puhuitte?" Zayn kysäis, kun istuin hänen viereensä.
"Alanin" sanoin yksinkertaisesti.
"Kenestä se nyt uneksii?" Zayn kysyi naurahtaen.
"Meistä" sanoin lyhyesti. Zayn katsoi minua kysyvästi.
"Susta ja musta samassa teltassa" Sanoin ja pyöräytin silmiäni. Zayn naurahti hieman kankeasti. Olimme molemmat hiljaa. En oikein tiedä mitä Zayn ajatteli, mutta jotain hän pohti, kunnes Jasmin tuli puukasan kanssa luoksemme.
"Nuotiota kokoomaan pojat" Jasmin sanoi ja heitti puut maahan. Zayn alkoi järjestämään puita kasaan, mutta minä en tehnyt mitään sen eteen.
"Tee työtä alamaiseni!" Jasmin käski.
"Mä en oo poika" Sanoin.
"Tollo! Hae ees se sytytin" Jasmin käski ja nousin laiskasti ylös. Hain teltasta sytyttimen ja palasin takaisin muiden luo. Ilta oli alkanut jo hämärtyä, joten nuotion sytyttäminen ei ollut lainkaan hullumpi idea. Sytytin nuotion helposti ja sillä aikaa Zayn oli hakenut ruokaa meille. Zayn tarjosi Jasminelle ensin ja tuli sitten minun viereeni istumaan. Jasmin katsoi meitä virnuillen. Zayn ei sitä huomannut, vaan tuijotti nuotioon. Söin banaaniani hiljaa. Jaz tuijotti minua. Halusin puhua Jasminelle kahdestaan nyt, mutta se ei ollut mahdollista. Siksi otin viittomakielen käyttöön, jottei Zayn ymmärtäisi keskusteluamme.
"Jaz! Mitä mä teen?"  viitoin nopeasti. Olimme opetelleet tämän agentti hommien takia.
"Mikä asia?" tuo viittoi.
"Zayn" vastasin nopeasti.
"Se on niin pihkassa suhun. Ei puhu muusta ku susta" Jasmin viittoi.
"Mistä sä sen tiiät?!" ihmettelin. Itse keskustelun aihe ei ollut huomannut vittoamistamme lainkaan, vaan tuijotteli liekkeihin miettien jotain. Jäin katselemaan häntä pitkäksikin aikaa. Zayn käänsi päätänsä ja kohtasi silmäni. Katsoin nopeasti Jasmineen, joka virnuili yhä edelleen.
"Lopeta toi" käskin viittoen.
"Te oisitte niin söpö pari" Jasmin viittoi. Zayn oli ilmeisesti huomannut keskustelumme.
"Me vähän juteltiin Zaynin kanssa tossa matkalla..." Jasmin viittoi.
"Sä oot tyhmä. Ethän sä paljastanu mitään?!" Viitoin nopeasti.
"Hidasta, mä en ehdi tajuta!" Zayn vinkui. Minun ja Jasminen katseet lukittautuivat häneen.
"Älä vaan sano, et sä ymmärsit ton" Kysyin häneltä.
"En mä, joitain sanoja kyllä. Puhuitte musta" Zayn sanoi virnistäen. Hän katsoi ihanilla ruskeilla silmillä minuun. Hänen silmänsä kiilsivät nuotion valossa. Me vain olimme siinä ja katsoimme toisiamme. Ihan kuin kaikki muu olisi kadonnut.

Yhtäkkiä huomasin Jasminen vittovan minulle jotain.
"Söpöö... Sun pitää kertoo sille, ku te ette muuten ikinä päädy yhteen"  Jasmin viittoi.
"Jaz!" Murahdin ja nyökkäsin Zayniä kohti.
"Ups!" Jasminen huulilta pääsi. Zayn ei onneksi näyttänyt tajuavan juttua. Pyörittelin viinirypälettä kädessäni, ja se lennähti vahingossa Zaynin naamaan. Näytin katuvalta, mutta sain itsekin rypäleen naamaani. Meininkimme rentoutui ja aloitin keskustelun kaktuksen piikeistä...

Juttelimme varmaan yhteentoista siinä nuotion ääressä. Ei tämä sittenkään ollut niin hirveä juttu tulla tänne mettään. Jasmin haukotteli makeasti.
"Mä meen ainaki jo nukkumaan" Jasmin sanoi ja nousi ylös. Hän seurasi liikkeitäni.
"Joo mäki tuun" Sanoin ja nousin ylös. Venytin vähän selkääni ja aloin sammuttamaan nuotiota. Jasmin katsoi minua jotenkin oudosti. En välittänyt hänestä, halusin vain nukkumaan. Menimme Jasminen kanssa jo edeltä telttaan, kun Zayn jäi korjaamaan tavaroitamme nuotiolta.
"Teijän pitäis viettää kadenkeskeitä aikaa" Jasmin torui heti, kun pääsimme pois Zaynin kuuloalueelta.
"Hei voiks sä nyt lopettaa ton painostamisen, kerron ite jos kerron, sitten ku haluun!" kivahdin ja vedin Zaynin villapaidan pois päältäni. Laitoin yöpaidan päälleni ja kiipesin makuupussiini.

Zayn ja Jasmin suunnittelivat huomista tutkintaa.
"Voitteks te olla hiljaa!" Murahdin pussistani.
"Sä saat yksin mennä tutkii sitä leirii, jos et osallistu tähän keskusteluun" Jasmin tiuskaisi.
"Voin mennäki. En ainakaa sun kaa tuu!" Kivahdin ja vedin makuupussini pääni yli. Jasmin loukkaantui, eikä puhunut minulle enää lainkaan.
"Hei tytöt, koittakaa nyt olla ihmisiks" Zayn pyysi.
"Sano se tolle" Mutisin peittoni sisältä. Ulkona oli alkanut tuulla kovaakin, muttei onneksi satanut. Makoilin hetken paikoillani. Käänsin kylkeäni muihin päin. Zayn luki jotain pokkaria taskulampun valossa. Jasmin murjotti nurkassa yksin. Minulle tuli syyllinen olo.
"Jaz-"
"Turpa tukkoo kana!" Jasmin sihisi.
"No ei sitten idiootti!" Murahdin takaisin ja Zayn mulkaisi minua.
"V*ttu et sä mikään mun isä oo" Tiuskaisin tuolle. Zayn heitti kirjan pois ja sammutti valon. Tuli ihan pimeää, enkä edes nähnyt Zayniä enää. Käänsin taas kylkeäni ja yritin nukkua.
   
Tärisin kylmästä. Ulkona oli alkanut tuulla oikein kuunolla. Käänsin taas kylkeäni, ja huomasin olevani solmussa makuupussini kanssa. Nousin istumaan ja yritin avata vetoketjua. Ensin en löytänyt sitä. Sitten kun löysin, huomasin sen olevan juuttunut kiinni. Puuskahdin ja tulin kömpelösti ulos pussista. Huomaamattani olin kai herättänyt Zayninkin, sillä hän seurasi huvittuneena touhujani.
"Herätinkö?" Kuiskasin.
"Et, oli jo hereillä. En oo nukkunu lainkaan" Zayn kuiski.
"Saaks sä tän auki?" Pyysin häntä avaamaan vetoketjun. Zaynillä ei mennyt montakaan minuuttia, kun se jo oli auki.
"Kiitos" Kuiskasin naurahtaen. Kiipustin takaisin makuupussiin.
"Miks et nuku?" Kysyin Zayniltä hetken päästä.
"Mietiskelen tässä kaikkee" Zayn sanoi  poissaolevana.
"Kuten mitä?" Kysyin katsellen häntä pimeässä, vaikka en kunnolla nähnyt häntä. Zayn ei vastannut. Minua ei itseasiassa väsyttänyt enää lainkaan.
"Mennäänkö ulos juttelemaan, ettei herätetä Jazia?" Kysyin kuiskaten. Zayn nyökkäsi hieman epävarmasti. Oikeastaan en itsekkään olisi halunnut tuonne ulos tuulee, mutta menin sitten avaamaan sen suuren suuni. Nousimme ylös ja suuntasimme ulos. Kävelimme hetken matkan päähän teltasta. Menimme pienelle aukiolle, jota kuu valaisi hienosti. Jäimme seisomaan vastakkain. Uppouduin Zaynin ihanan ruskeisiin silmiin. Ne kimmelsivät kuun valossa. Ne näyttivät niin ihana pehmeiltä ja kauniilta. Heräsin transsistani kun tuuli läpäisi kehoni ja sai minut värähtämään.
"Oisit ottanu sen mun villapaidan" Zayn sanoi ja virnisti. Hän siis olikin huomannut, että vähän lainasin sitä.
"Ota tää" Zayn sanoi ja ojensi hupparinsa.
"Enkä ota, sä jäädyt" sanoin ja pudistin päätäni.
"Ota nyt!"
"Eeen!!" En tiedä miten se kävi, mutta jotenkin hän sai minut suostuteltua ottamaan sen. Vedin huppurin kuitenkin salaa tyytyväisenä päälleni. Se tuoksui ihanalle. Zayniltä. Zayn huomasi haisteluni ja nauroi. Punastuin pienesti ja hautasin kasvoni huppuun.
"Mennäänkö tuonne?" Osoitin polkua, joka johti kallion päälle.
"Vaikka" Lähdimme kävelemään polkua pitkin. Zayn oli ajautunut viereeni, ehkä liiankin lähelle minua. Zayn yritti selvästi sanoa jotain, muttei oikein tiennyt, millä sen ilmaista.
"Zayn, haluutko auttaa mua vähän?" Kysyin häneltä.
"No?" Zayn kuulosti yllättyneeltä.
"Jos sä olisit, tai no siis et joku.. Äshh! Mä oon niin pihkassa yhteen poikaan" Sanoin, ei sen sanominen niin kauheata ollutkaan. "Sen kasvot tunkee mun uniin ja ajattelen sitä koko ajan. Jazkin sanoo, etten puhuu muusta ku siitä" Kerroin. Zayn näytti jotenkin.. Surulliselta? "Onks sul koskaan sellasta?" Kysyin.
"On" Zayn vastasi nopeasti. Katselin maahan, eikä Zaynkään katsonut minuun.
"Hän on kyllä työkaverini, eikä minulla olisi lainkaan mahdollisuuksia häneen" Zayn jatkoi.
"Hänen ihanat, vihreät, sädehtivät silmänsä. Hänen kauniit kasvonsa. En saa häntä pois mielestäni" Zayn sanoi haikeana. Saavuimme kallion ylle. Seisoimme tasanteella, jonne kuu hohti. Seisoimme taas vastatusten.
"Hänen tuoksunsa" sanoin katsoen Zayniä.
"Hänen naurunsa" Zayn sanoi.
"Hänen tyhmät suihkunsa" sanoin hymyillen. Leveämpi hymy kohosi Zaynin huulille.
"Hänen oudot puheenaiheet"
"Hänen lämpöiset villapaitansa"
"Hänen ihmeelliset hämähäkkisuihkeensa" Zayn sanoi ja sai minut nauramaan. Olimme yhtäkkiä hyvin lähellä toisiamme.
"Hänen ruskeat silmänsä"
"Saavat minut pitämään hänestä vain enemmän ja enemmän" Zayn sanoi.
"Kuka se onnenpekka mahtaa olla?" Kysyin Zayniltä.
"Hän seisoo edessäni" Zayn sanoi. Sydämmeni pysähtyi kirjaimellisesti. Tuijotin vain häntä. Yhtäkkiä kaikki katosi. Maailma ei enää ollut siinä. Metsä ei ollut. Kallio ei ollut. Kukaan muut ei ollut siinä tilanteessa. Oli vain kaksi ihmistä. Kaksi toisiinsa ihastunutta nuorta ihmistä. Minä ja Zayn.

Palasin nykyhetkeen. Zayn lähestyi minua milli milliltä. Kätemme olivat yhdessä. Ne olivat luonnollisesti luotu siihen. Odottamatta Zayn painoi huulensa omilleni. Huulemme liikkuivat sulavasti yhdessä. Irrottauduin vastahakoisesti Zaynistä. Katsoin häntä silmiin. Hänen kasvoillaan oli leveämpi hymy, kuin ikinä. Niin oli varmasti minunkin. Naurahdimme ja syöksyin halaamaan Zayniä: Hänen sylissään oli turvallista ja lämmintä.
"Ihastuin suhun heti ensi näkemällä" Zayn sanoi. Se sai minut vain hymyilemään enemmän.

//  Täst tuli tällänen söpöstelu tost lopusta... Kommentteja?