Why do you hate me 10

"Senkin sika!" huusin ja yritin rimpuilla irti naruista.
"Etkö parempaa haukkumanimeä keksi?" Jonathan nauroi. Viettely voimani ei ollut tehonnut tällä kertaa Jonathaniin, kuten silloin kerran... Hän oli solminut minut tiukasti kiinni tuoliin ja tutki nyt tavaroitani.
"Ei. Asia suoritetaan suunnitelmien mukaan. Kello kaksitoista. Täys tuho" Jonathan sanoi kuulokkeeseensa. Katsoin miestä tummasti. Jonathan nousi ja käveli verkkaisesti edessäni. Hän huomasi töllötykseni ja tuli luokseni. Jonathan kumartui ylleni ja katsoi minua pitkin nenän varttaan. Jonathan silitti karhealla kädellään poskeani.
"Meillähän oli hauskaa silloin ennen" Jonathan sanoi. En voinut vastustaa kiusausta, vaan syljin hänen naamaansa. Aloin  nauramaan, kun Jonathan yritti pyyhkiä sylkeä naamastaan.
"Aivoton pask-" Jonathan aloitti.
"Shh!" Keskeytin hänet. "Muista mitä opetit, eipäs kiroilla" sanoin näsäviisastellen. Jonathan katsoi minua inhottavasti, ja tiesin, että hän juoni jotain. Pääsisin kyllä helposti pois näistä köysistä, se ei ongelma ollut. Halusin vain vähän pitää hauskaa. Oli minulla toinenkin salainen ase, jonka käyttäisin sitten myöhemmin... Tiesin yhden asian, jota kukaan muu ei tiedä...
"Missäs vaiheessa sä lopetit ne opettajan hommat?" kysyin virnuillen. Jonathan kääntyi nopeasti minuun ja tuli silmän räpäyksessä eteeni.
"Jos sä mainitsetkin sitä, niin saat olla varma, et kostan samalla mitalla" Jonathan sihisi.
"Vastaa mun kysymykseen" Pyysin.
"Ole hiljaa. Tiiät hyvin, etten voinu jatkaa enää sen jälkeen" Jonathan sanoi huokaisten.
"Sinusta tuli siis sen lyhyen kemian opettaja uran jälkeen, tällainen pahis" Sanoin ärsyttäen Jonathania. Hän mulkaisi minua. Jonathan selaili jotain papereita hetken ja istahti tuolille. Hän katseli minua arvioivasti. Näytin kysyvältä.
"Sähän olet aika etevä työssäsi. Mitäs sanoisit, jos tulisit tänne töihin?" Jonathan kysyi. Mitäh?! No joo, en todellakaan! Mutta päätin käyttää Jonathanin sinisilmäisyyttä kerrankin hyväkseni.
"Ööh no sopiihan se" Sanoin muka miettien. Jonathan näytti tyytyväiseltä.
"No sepä hyvä. Kun nyt olet siinä, niin voisit vaikka aloittaa heti" Jonathan sanoi. Nyökkäsin.
"Selvitä Aberdeen koulun nykyisen rehtorin puhelin numero" Hän sanoi.
"Päästä mut eka irti" Sanoin. Onneksi olin joskus teatterissa, osaan näytellä. Jonathan käveli luokseni ja kumartui ylleni. Hän avasi solmut oikein hitaasti ja päästi minut ylös.
"Anna mun reppu" Käskin. Jonathan antoi sen minulle. Kaivoin minitabletin esiin ja näpytin siihen lukituskoodin.
"Mitä teet?" Jonathan kysyi.
"Etsin rehtorin puhelin numeron, kuin käskit" sanoin katsoen häntä hiusteni alta. Jonathan nyökkäsi ja syventyi taas lukemaan jotain. Huomasin Zayniltä tuleen viestin: "Missä viivyt?" Vilkaisin nopeasti Jonathaniin. Lähetin hänelle nopeasti vastauksen: "Jonathanin joukko hyökkää kello 12.00 Aberdeen kouluun. Pysäyttäkää ne, ja tulkaa sit hakemaan mut täältä niiden leiriltä. xC" Jonathan ei huomannut viestittelyäni, onneksi. Hain nopeasti rehtorin puhelin numeron.
"Jonathan?" sanoin ja näytin hänelle numeron.
"Kiitti. Käyn soittaa muutaman puhelun" Jonathan sanoi. Hän hipaisi kättäni ohi mennessään. Se ei tuntunut enää miltään. Niinkuin silloin ennen. Jonathan katsoi minua sinisillä silmillään.Sekään ei tuntunut enää miltäkään. Jonathan hymyili ja katosi ulos. Yksi asia minut sai hymyilemään. Olin vihdoinkin päässyt siitä yli. Tai siis hänestä.

Jonathan:
Ei ei ei!! En saa tehdä tätä. En itselleni tai hänelle. Nojasin kodan seinämään ja annoin tuulen hyväilla ihoani. Huokaisin itsekseni. Miksi? Miksi minulla pitää olla vieläkin tunteita häntä kohtaan? Miksei rakastamista vain voi lopettaa? Puuskahdin ja soitin Peterille. Kerroin hänelle, että Cherry tuli meille töihin. Hän ei tuntenut Cherryä, joten hän suhtautui siihen ihan okei. Seuraavaski soitin rehtorille. Sanoin hänelle, että kaupungin toisella laidalla hänen vaimonsa ja lapsensa olivat joutuneet onnettomuuteeen. Hän lähti pää kolmantena jalkana sinne. Naurahdin itselleni ja menin takaisin sisälle. Cherry puhui jonkun kanssa puhelimessa. Olin kieltänyt häntä soittamasta kenellekään. Cherry huomasi minut ja sanoi puhelimeen:
"Nähään, muru" Sitten hän lopetti. Katsoin häntä vihaisena.

Cherry:
Jonathan lähestyi minua uhkaava ilme kasvoillaan. Samassa hänen kännykkänsä pirahti soimaan. Jonathan vastasi siihen ja jätti minut rauhaan.  Toisesta päästä kuului huutoa, ja Jonathanin täytyi pitää puhelinta kaempana hänen korvastaan. Nauroin hänelle ja Jonathan näytti keskaria ja kääntyi pois pääin minusta.
"Rauhotu Peter!" Jonathan huudahti. "Että mitä?!" Jonathan huudahti. Hän kuunteli hetken tämän Peterin puhetta ja kääntyi sitten minuun kasvot valkeina."Asia erityisen selvä" Jonathan sanoi ja katsoi minua edelleen tuimasti. Sitten hän lopetti puhelun.
"Sulla on varmaan jotain tekemistä sen kanssa, että kaksi agenttia on estänyt puuhamme ja paljastanut meidät poliisille.Nyt heidät on pidätetty ja mua etsitään" Jonathan sanoi ja lähestyi minua. Yhtäkkiä huomasin, että olin kulmassa jumissa Jonathanin ahdistellessa minua. Hän painoi minut seinää vasten ja piti käsiään toinen toisella puolella ja toinen toisella.
"Cherry, mä rakastan sua vieläkin" Jonathan sanoi. Se oli se viimeinen pisara.
"Ja paskat!" Huudahdin ja potkaisin häntä jalkojen väliin. Hän perääntyi ja voihki kivusta. Nappasin nopeasti reppuni ja pamautin sillä Jonathania päähän. Jonathan makasi maassa ja kävelin hänen luokseen.
"Sä olit joskus ihan siedettävä" sanoin. "Millon susta tuli tollanen paskiainen?" kysäisin ja potkaisin häntä kylkeen. Nautin hänen satuttamisestaan. Hän oli tehnyt sitä minulle niin monta kertaa.
"Lopeta!!" Jonathan huusi. Opin häneltä muutaman uuden kirosanan, kun hän niitä siinä luetteli. Yhtäkkiä ovi lennähti auki.
"Kädet ylös!" Mies ääni huusi. Käännyin ympäri. Samassa, en tiedä miten se kävi, mutta Jonathan oli kimpussani. Kaaduin lattialle, se takiainen selässäni. Hän yritti hakata minua, mutta se muuttui tasavertaiseksi painiotteluksi.
"Irti hänestä" sama mies käski. Nousin seisomaan Jonathan selässäni.
"Kuka sä luulet olevas?" Jonathan kysyi.
"Zayn, Cherryn tyttöystävä" Zayn sanoi. Kohotin toista kulmaani ja pudotin Jonathanin selästäni.
"Mä en tiennytkään, et oot mun tyttöystävä" sanoin virnuillen. Zayn purskahti nauruun ja tuli juosten luokseni. Jonathan ei enää jaksanut tai halunnut nousta lattialta. Hän vain hakkasi itkien lattiaa. Kummarruin hänen ylleen.
"Sori, Jonathan rakas, mulla on toinen. Enkä tuu kaipaamaan sua" läpsäisin häntä vielä poskelle ylpeänä. Zayn oli vähän pihalla, mutta virnisti. Suutelin Zayniä pitkään, kuunes joku pyyhälsi taas ovesta sisään.
"Anteeks Cherry, oon niin pahoillani en tienny et Jonathan on täällä ja-" Jasmin aloitti, mutta tukin hänen suunsa.
"Ei se mitään. Soittiks joku poliisit?" Kysyin halattuani Jasminea.
"Jep" Zayn sanoi ja näytti ulkona olevaa jeparia. Poliiseja juoksi sisälle ja he ottivat nyyhkyttävän Jonathanin käsirautoihin.
"Koko nimi?" Poliisi kysyi.
"Jonathan Br-" Jonathan aloitti.
"Hetkonen, hänen oikea nimensä on Jonas Miller" täsmensin poliiseille. Pollari nyökkäsi ja Jonathan, siis Jonas katseli minua murhaavana.
"Mä vielä kostan tän..." Hän mutisi.
"Unissas" sanoin ja nojasin Zaynin kylkeen. "Keksisitpä muuten huonon salanimen" sanoin ja Zayn naurahti. Jonas mulkaisi meitä vielä kerran, kunnes poliisit veivät hänet pois.
"Onko teillä kaikki kunnossa?" Vanhempi konstaapeli kysyi.
"On, kaikki raajat tallella" sanoin vitsaillen. Jepari naurahti.
"Tässä teille palkkio vielä" Poliisi sanoi ja ojensi isoa seteli nippua.
"Hmm, me voitais ottaa kyllä jotain muuta.." sanoin mietiskellen ja katsoin komeaa poikaystävääni.
**
"Kenen idea oli lähteä noitten kahen kanssa kylpylähotelliin?" Jasmin huokaili altaan toisesta päästä. Irrottauduin Zaynistä ja nauroin.
"Mun idis" Alan ja Jasmin huokaisivat ja päättivät mennä jonnekin toiseen altaaseen. Olimme siis lähteneet kylpylähotelliin pienelle lomalle. Alankin oli tullut mukaamme.

Zayn leikki vedellä vieressäni. Hän piirteli veteen pieniä ympyröitä. Sitten hän käänsi katseensa minuun.
"Haluutko kertoa sun ja Jonaksen väleistä?" Zayn pyysi. Mietin hetken.
"En oikeastaan. Meillä vain oli sellainen tyhmä opettaja-oppilas suhde, joka kesti varmaan kaksi viikkoa. Hän jätti minut aika raa'alla tavalla. En ole sitten sen jälkeen seurustellut, tai ollut muutenkaan kiinostunut pojista" Selitin ja katsoin vettä. "Kunnes sitten tapasin sinut" Sanoin kirkkain silmin ja katsoin Zayniä. Zayn hymyili ja nojautui lähemmäksi. Kun Zayn painoi huulensa omilleni, tunsin vihdoin valitsevani oikein. Zayn irrottautui ja sanoi ne kolme pientä sanaa:
"Mä rakastan sua"
"Rakastan sua enemmän" sanoin hymyillen ja suutelin häntä uudestaan.

// The End! Mitäs tykkäsitte?
Oke, täst tuli aika lyhyt kokonaisuudessaan, mut sain jo idean seuraavaan ja mun mielest tähän oli hyvä lopettaa. Eli jos tohon kyselyyn ei tuu enää enempää äänestyksiä, niin teen Niallista :D