Take the rain away ~5

Niall ei olisi halunnut herätä seuraavana päivänä. Kyllä häntä väsyttikin, mutta kun hän aukaisi silmänsä, hän muisti heti mikä päivä tänään oli. Mian hautajaiset. Niall kaivautui peiton sisälle, mutta hetken päästä Louis tuli huoneeseen. Hän repäisi peiton lattialle ja pakotti Niallin ylös sängystä.
"Sä tiiät, et mitä nopeemmin se alkaa, se on nopeemmin ohi" Louis lohdutti. Louis oli ollut Niallia lukuunottamatta läheisin Mian kanssa pojista. Mian perhe oli halunnut, että Louis tulee myös hautajaisiin. Nialllilta oli pyydetty pitämään jokin puhe. Niall oli unohtanut sen kokonaan ja alkanut eilen illalla miettiä yhdentoista aikaan puhetta, josta ei tietenkään tullut mitään. Louis melkein veti Niallin nukkumaan. Niall ei saanut unta ennen neljää, joten nouseminen tuotti vaikeuksia senkin takia.

Louis raahasi Niallin aamupala pöytään, jossa oli hyvännäköistä ruokaa. Niall otti vähemmän, kuin olisi normaalisti ottanut, mutta ruoka ei vain maistunut. Niall katosikin nopeasti ruuan jälkeen vessan ja meni virkistävään suihkuun. Hän tuli suihkusta saunatakki yllään ja meni huoneeseensa. Hän katsoi inhoten mustaa pukua, joka roikkui kaapin ovessa. Niall laittoi sen huokaisten päälleen. Hän katsoi itseään peilistä ja vilkaisi samalla kelloa. Sen pölyiset viisarit osoittivat kahtatoista. Samassa Louis koputti raollaan olevaan oveen ja tuli sisään. Hänellä oli tumma puku päällä ja hiukset hieman siistimmin kuin yleensä.
"Oletko valmis?" Hän kysäisi Niallilta, joka laittoi hiuksiaan vielä.
"Joo, mene vain, tulen kohta perässä" Niall sanoi ja jäi muka vielä laittamaan kenkiään. Louis meni ulos ja Niall varmisti vielä, ettei hän nähnyt. Niall istuutui sängylle ja avasi hitaasti yöpöydän alimman laatikon.  Niall otti varoen liinan pois jonkin laatikon päältä. Sen alta paljastui tumma pieni rasia. Niall otti sen ja puhalsi pölyt pois sen päältä. Niall meinasi avata sen, mutta laittoikin sen vain taskuunsa. Pihalta kuului tööttäys ja Niall kiirehti autolle.

Auto matka kirkolle sujui hiljaisissa ja ankeissa merkeissä. Kun Niall ja Louis astuivat ulos autosta, Mian äiti Theresa melkein juoksi Niallin syliin. He olivat aina olleet hyvin läheisiä. Pojat ja Theresa menivät muiden mukana kirkkoon. Ennen kuin Niall astui kirkon suuresta portista sisään, hän huokaisi raskaasti. Muut olivat menneet edeltä, ja Niall tiuhensi tahtiaan. Hän käveli valkoisin kukkasin koristettua polkua pitkin eteen päin. Matka tuntui kestävän vuoden. Vähän matkan päässä ihmisistä, papista ja arkusta oli kolme soittajaa. Kaksi viulua ja yksi sello soitti rauhallista kappaletta, ja Niall moikkasi pienesti tutulle muusikolle. Niall käveli ihmisten luokse ja sai sääliviä katseita. Pappi alkoi melkein samantien puhua jotain, joita Niall ei kunnolla kuunnellut. Hän keskittyi vain pidättämään kyyneliään parhaimman mukaan.

Papin jälkeen Mian äiti ja isä pitivät lyhyen puheen.
"Mia syntyi tällaisena samanlaisena, synkkänä ja pilvisenä päivänä. Hän kasvoi nopeasti yhtä vahvaksi, kuin tämä maaperä. Mutta hän oli yksinäinen. Hän ei tiennyt, mikä hänen päämääränsä olisi. Hän eli päivä kerrallaan, kunnes tapasi erään, joka muutti hänen elämänsä" Mian isä kertoi ja käänsi lopussa katseensa Nialliin. Se oli merkki Niallin vuorosta.

Niall nousi ylös ja asteli eteen, arkun viereen. Häneen ei iskenyt paniikki, hän ei ollut miettinyt minkään laista puhetta. Häntä ei enää edes itkettänyt. Louis ojensi hänelle kitaran. Niall pujotti remmin kaulaansa ja alkoi soittamaan. Hän lauloi samalla ja katseli ihmisiä. Suurin osa pyyhki kyyneliä nenäliinoihin ja yritti hymyillä Niallille. Niall lopetti kappaleen ja laski kitaran vierelleen.

Hän oli hiljaa muutamia minuutteja. Sanoja vain ei ollut. Niall katsoi kaukaisuuteen, ihmisten yli metsän laidalle. Sinne hän tuijoti kauan, kuin sanat olisivat löytäneet tiensä Niallin suuhun sillä tavalla.
"Kaikki ei aina ole suunniteltua. Kun ensimmäisen kerran tapasin hänet, olin hänelle vain yksi kitaran rämpyttäjä. Silloin en vielä tiennyt, että tuo tyttö muuttaa koko elämäni. Jossain kohtaa sitä vain valaistuin, ja huomasin olevani rakastunut. Tiesin, etten pystynyt elämään ilman häntä, joten..." Niall puhui. Hän kaivoi taskustaan samettisen rasian ja ihmisten joukosta kuului hämmästyksen huokaisuja. "Minun piti pyytää häntä kihloihin, mutten..." Niall sanoi ja näytti sormusta kaikille. Aurinkokin ilmestyi pilvien takaa. " En ikinä saanut tilaisuutta" Niall sanoi ja purskahti itkuun. Louis ja Theresa tulivat lohduttamaan häntä, mutta Niall pyyhki kyyneleensä syrjään.
"Rakastan sinua, Mia" Niall sanoi ja laskeutui arkun ylle. Niall laski sormuksen arkun päälle ja kuiskasi: "Hyvästi".

Niall ja Louis auttoivat arkun laskemisessa maahan ja jousi orkesteri alkoi taas soittaa. Arkku laskeutui maahan ja sinne se jäi pysyvästi.

Niall käveli Theresan kanssa kukkulalla.
"Mia Johnsson. Syntynyt nauramaan, sai aina auringon esille" Theresa sanoi.
"Ja hän sai aina sanoa viimeiset sanat" Niall sanoi ja naurahti. Theresa nauroi ja halasi Niallia lempeästi.

// Jee sain vihdoin tän loppuun :D