Take the rain away ~ 3

//Älkää hämääntykö, päätin sittenki kirjottaa tällee "ei kenenkään" näkökulmasta. Ja korostetulla tekstillä olevat on niin ku mennyttä aikaa :D


Niall käveli poliisilaitokselta kotiin. Siellä oli mennyt monta tuntia ja kello oli jo yli seitsemän. Ulkona oli pimeää ja tihkutti hieman sadetta. Hän käveli pää painuksissa ja oli päättänyt mennä eri reittiä kotiin, mitä yleensä. Katulamput valaisivat tietä, jolle ilmestyi pikku hiljaa vesilätäköitä.Niall kääntyi toiselle tielle. Samalla sekunnilla hän katui sitä...

"Ota kiinni, jos saat!" Mia huusi nauraen. Niall ampaisi juoksuun ja olisi sillä vauhdilla voittanut MM- mitallin. Mia juoksi nauraen sivutielle  Niallin seuratessa perässä. Mian epäonneksi tie päättyi. Niall sai hänet kiinni ja nappasi hellästi hänen vyötäröltä. Niall käänsi Mian seinää vasten ja hymyili leveästi. 
"Sainpas" Niall sanoi voiton riemuisena ja Mia naurahti. He molemmat kuitenkin hiljentyivät ja katsoivat toista silmiin. Niall lähestyi Miaa sentti sentiltä. Sitten heidän huulensa kohtasivat. Se oli heidän ensi suudelma.

Niall perääntyi askel askeleelta. Paikka oli hänen muistoissaan. Tuntui, kuin siitä olisi vasta viikko. Mutta... Kohta kaksi vuotta oli kulunut Mian ja Niallin ensisuudelmasta. Ja se tapahtui juuri täällä. Se oli Niallille liikaa ja hän kääntyi nopeasti pois päin. Kaikilta salaa, hän kuitenkin toivoi olevansa vielä tuossa aikakaudessa.
Niall juoksi kyyneleet silmissä kotiinsa, pamautti ulko-oven kiinni ja purskahti itkuun kaatuen eteisen lattialle.
**
Seuraavana aamuna Niall heräsi eteisen matolta. Hänen silmänsä olivat ärtyneet ja hänen selkäänsä saattui. Niall nousi hitaasti ylös ja raahautui olohuoneeseen katsomatta itseään peiliin. Se olisi ollut ehkä liikaa. Niall istui sohvalle tiputtaen jotain lattialle. Niall nosti sen vaistomaisesti takaisin. Se oli Mian sininen huppari. Niall nosti sen syliinsä ja haistoi sitä. Hän hengitti Mian tuoksua keuhkoihinsa, niin paljon kuin pystyi. Sitten hän laski sen vierelleen, ja kuvitteli, että Mia istuisi siinä. Niall kietoisi kätensä Mian ympärille, eikä päästäisi ikinä pois. Niall pussaisi hellästi Mian poskea ja antaisi tämän nojata hänen olkapäähänsä.

Niall ei tiennyt, milloin oli viimeksi itkenyt näin paljon. Tai muutenkaan itkenyt. Kuintenkin tämä kaikki sai hänet vuodattamaan kyyneliä, joita olisi voinut muillekin jakaa.

Niall tuijotteli ikkunasta alkavaan kevätaamuun. Kaikkialla oli valoisaa. Linnut lauloivat puissa ja autoja ei juurikaan näin syrjässä liikkunut. Muutamat lapset leikkivät pihalla. Kumpa itsekin olisi vasta noin pieni.
 
Sitten hän keksi sen. Niall suorastaan lensi ylös sohvalta ja juoksi pää kolmantena jalkana yläkertaan huoneeseensa. Hän kaivoi laatikosta niin kovalla tohinalla, että kaikki olivat sen jälkeen sekaisin. Siinä Niallilla nyt oli  paperi ja kynä. Muuta laulun kirjoittamiseen ei sitten tarvitakaan.

Niall istui kirjoituspöytänsä ääressä ja koputti kynää pöytään hermostuneena. Sitten hän huokaisi ja painoi kynän paperiin. Kun hän kerran kirjoittamisen aloitti, siitä ei meinannut tulla loppua. Tekstiä tuli ja tuli, välillä Niall huokaisi äänekkäästi ja pyyhki jotain pois. Hän täydensi tekstiä, eikä tehnyt moneen tuntiin mitään muuta. Kynä sauhuten hän kirjoitti, kuin hänen koko elämänsä riippuisi siitä.

Sitten Niall nappasi akustisen kitaransa seinästä. Niall viritti sen korva kuulolla ja alkoi lisäämään melodiaa tekstiin. Ensin siitä ei meinannut tulle mitään, mutta kun hän pääsi siihen jyvälle, se valmistui hujauksessa. Niall kuunteli kokonaisuutta hiljaa. Teksti oli aika vahvaa, yskinäistä ja surullista. Niall harjoitteli vielä kerran melodian kitaralla, ja päätti sitten ottaa oikein "juhla oton".
"Some things are eternal
Some things pass away
But the light which comes
When the night is gone
Is not just called the day
Sometimes pain is useless
Sometimes pain is brief
But the fragile hope
That delays the loss
Is another word for peace
Take the rain away
Oh take the rain away" Niall lauloi hieman käheällä äänellään. Hän soitti lyhyet loppu soinnut ja oli tyytyväinen kokonaisuuteen. Hän jopa soi pienen hymyn teokselleen.

Niall lopetti soittonsa kauniiseen kitaran näppäilyyn. Se oli ensimmäinen kerta, kun Niall näki Mian itkevän. Mia yritti hymyillä, mutta teksti liikutti häntä vahvasti. 
"Älä itke. Saat mutki itkemään" Niall naurahti ja laski kitaransa alas. Mia hyppäsi Niallin kaulaan ja melkein rutisti tämä kuoliaaksi. Niallin vahvat kädet kietoutuivat Mian laihan vartalon ympäri melkein kaksi kertaa. Mia irrottautui Niallista ja sanoi:
"Se oli ihana" hän huokaisi. Niall hymyili. "Voitko soittaa vielä?" Mia pyysi ja risti kätensä. 
"En usko, sillä ajattelin tehdä nyt jotain ihan muuta" Niall sanoi ja painoi huulensa Mian huulille. Molemmat hymyilivät leveästi, eivätkä osanneet lopettaa sitä lainkaan. 

//Täst tulee nyt joku supermega surullinen stoori :'( halusin vaa jotenki kirjottaa vaihteeks tälläsen surullisen. Mut kommentteja, mielipiteitä? :)