Take the rain away ~ 1

Niall:

Ei, tämä ei saa päättyä näin! Eihän tämä kaikki edes alkanut vielä! Miksi juuri minä? Kohotin katsettan hieman ja kyynel valahti poskeltani alas. Suolaiset kyyneleet kirvelivät poskessa olevassa haavassani. Pyyhin niitä varovasti kämmenselälläni pois ja huokaisin. Painoin silmäni kiinni.

Flasback:

" Niall mä yritän ajaa!" Mia huusi nauraen. Lopetin ilmeilyn, jolle Mia nauroi katketakseen.
"Ehkä mun on parasta, ettet sä aja ojaan" Naurahdin vitsillä. Mia näytti kieltä minulle. "Mä en ymmärrä, miten sä sait ajokortin, ku et edes osaa ajaa" Sanoin.
"Mä ajan paremmin ku sää!" tuo huudahti ja läpsäisi minua polvelle.
"Unissas" Naurahdin ja kuulin kun kännykkääni tuli viesti. Kaivoin puhelimeni takataskustani. Se meinasi lentää lattialle, kun Mia kaahasi talon kulmalta.
"Varovasti, pikkunen" Nauroin hänelle. Mia näytti taas kieltä ja keskittyi taas ajamiseen. Hänellä oli ollut ajokortti vasta viikon, enkä ollut kovin vakuuttunut hänen ajotaidostaan. Avasin viestin, joka oli Harryltä:
"Ootteks te jo tulossa, vai jääneet taas jonnekin nuoleskelemaan? Haz" Vastasin viestiin naurahtaen ja laitoin puhelimeni taskuuni.  Juttelimme Mian kanssa hetken jotain tavallista. Nauroimme toisillemme, muttemme voineet arvata, kuinka tärkeitä ne minuutit olivat toisillemme.

 Yhtäkkiä tien yli juoksi musta kissa. Seuraavia sekunteja en pystynyt ajattelemaan selvästi. Mia kurvasi äkisti oikealle, ettei ajaisi kissan päälle. Auto ajautui ulos tieltä ja auto pomppi kivien päällä. Löin pääni ikkunaan. Yritin kääntää rattia, sillä Mia näytti olevan aika paniikissa. Auto ei ollut enää hallinnassa ja pomppi kuhmuraisella maastolla. Yhtäkkiä eteemme ilmestyi rautainen aita. Sydämmeni pysähtyi ja lakkasin hengittämästä. Tuijotin eteeni, kuin siinä olisi ollut musta-aukko. En tuntenut mitään. Auto iskeytyi oikea kylki edellä aitaan ja pysähtyi siihen. Ikiajoiksi.

  Räväytin silmäni auki. Edessäni oli säröillä oleva tuulilasi. Tunsin pistävää kipua poskessani. Kokeilin sitä ja parkaisin kivusta. Kokeilin liikuttaa raajojani hieman. Kaikki tuntuivat olevan kunnossa. Käänsin hitaasti päätäni oikealle. Hahmo istui kärsivä ilme kasvoillaan vieressäni. Kohotin kättäni hieman, mutta tunsin auton liikahtavan. Katsoin ulos rikkoutuneesta ikkunasta ja henkeni salpaantui. Olimme kuin jossain kauhuelokuvassa. Auto keikkui jyrkän kiellekkeen päällä. Auto voisi koska vain kallistuia eteenpäin ja lähteä vierimään alas jyrkkää mäkeä. Rautainen aita oli haljennut iskun voimasta. Käänsin katseeni viereeni.
"Mia, herää!" Huusin häntä. Yritin olla mahdollisimman paikallani ja pysyä rauhallisena. Ravistelin Miaa ja samassa auto vierähti hieman eteenpäin. Kiviä vieri alas mäkeä. Hengitin pätkissä ja yritin saada Mian hereille. Samassa hän avasi silmänsä.
"Niall... " Mia voihkaisi. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi kauhistuksekseen saman kuin minä äsken, olimme kallion jyrkänteellä.
"M-meidän täytyy mennä ulos" Sanoin värisevällä äänellä. Yritin hengittää mahdollisimman syvään, etten ala panikoimaan. Huomasin Mian jalassa verisen haavan. Hän puristi sitä kädellään.
"Pääsetkö sä ulos?" Kysyin häneltä rauhallisena.
"Niall, en! Mua sattuu, sä et voi jättää mua tähän!" Mia kiljui, kun olin avaamassa oveani.
"Shh.. rauhoitutaan nyt" Käskin häntä ja itseäni. Otin Mian kädestä kiinni.  "Yritä mennä varovasti ulos nyt" Sanoin hänelle. Näin kyynelten kohoavan hänen silmiin. Mia nyökkäsi ja yritti hitaasti avata ovea. Hän yritti avata ovea, muttei se auennut. Äkkiä auto taas liikahti ja Mia parkaisi.
"En mä pääse ulos!" Hän parahti. Mietin hetken, mitä nyt pitäisi tehdä.
"Okei, mä meen ulos, ja sä pysyt täällä" sanoin.
"Minne mä tästä katoaisin" Mia vitsaili kyyneleet silmissä. Naurahdin pienesti ja laskin käteni hänen poskelleen.
"Mä kierrän sun puolelle ja autan sut ylös" Sanoin. Mia nyökkäsi hiljaa. " Me selvitään" sanoin ääni väristen. Pussasin Miaa nopeasti ja irrottauduin sitten hänestä. Menin rauhassa ulos ovesta, mutta auto liikahti vähän taas alas päin. Mia oli valkoinen kuin aave ja tuijotti järkyttyneenä alas pudotukseen. Pienet kivet vierivät alas jyrkkää mäkeä. Kiiruhdin hänen puolelleen ja katsoin häntä rikkoutunesta ikkunasta. Ränkytin ovea, mutta se pysyi päättäväisenä kiinni. Huohotin hätääntyneenä, kun auto taas kääntyi nokka kohti pudotusta.
"Mia, m-mä katon, jos takakopassa on jotain, millä saan tän oven auki" sanoin varovasti. mia nyökkäsi. Katsoin hänen vaaleita kasvojaan.
"Mä myönnän, et oon surkee ajaja" Mia sanoi hymyillen pienesti.
"Niall, mitä ikinä tuleekaan tapahtumaan, mä rakastan sua ja-" Mia aloitti.
"Me selvitään!" Sanahdin kyyneleet silmissä. Mia kurottautui silittämään poskeani kädellään.
"Mäki rakastan sua" Sanoin hiljaa.
"Älä ikinä unohda mua, Niall. Mä rakastan sua ylikaiken. Sano se myös kaikille muille meijän ystäville ja mun perheelle" Mia sanoi haikeana.
"Kulta, sä et oo menossa minnekään!" Sanoin ja annoin suolaisten kyynelten virrata poskillani. "Mä haen nyt jotain rautaa, millä saan tän oven auki" Sanoin ja nousin ylös. Juoksin takakopalle ja avasin sen nopeasti. Liian nopeasti. Auto heilahti kovaa. Hengitykseni pysähtyi. Veren kierto lakkasi. Soluni murenivat. Sydämmeni kuoli.  

Ainoa sana, minkä kuulin, oli nimeni, joka tuli hänen suustaan huudahduksena. Hänen, jonka hymyä ja naurua rakastin. Hänen, joka saa minut aina iloiseksi. Hänen, joka muutti elämäni. Mia. Oli. Nyt. Poissa.

Flasback end

Kuulin auton ääntä ja huolestuneita huudahduksia.  En jaksanut nostaa päätäni polvistani.
"Niall?!" joku huusi kaukaa. Tunsin jonkun juoksevan luokseni. "Mitä tä-!" tuttu ääni sanoi. Hän jäätyi, kun näki sen. Joku toinen istui viereeni.
"Niall, missä Mia on?" Liam kysyi vierestäni. Kohotin päätäni hitaasti. Katsoin ensin Liamiin ja sitten Harryyn, joka tuijotti alas. En pystynyt sanomaan mitään. Katsoin alas kallion jyrkänteeltä. Liam katsoi myös sinne, ja järkytys kohosi hänen kasvoilleen. Liam nousi seisomaan ja samassa kaivoi kännykkänsä taskustaan. Harry seisoi vieläkin paikoillaan.
"Niall... O-Onko M-mia tu..." Hän änkytti. Jouduin nyökkäämään. Harry laskeutui alas maahan viereeni. Purin huultani, jotten alkaisi itkemään enempää. Se kuitenkin epäonnistui ja pian löysin itseni Harryn lohduttavasta kainalosta. Liam hölkkäsi taas luoksemme ja höpötti jostain ambulanssista ja Miasta. Heti kun kuulin hänen nimensä, kymmenen uutta kyyneltä löysi tiensä poskilleni. Ne tippuivat veriselle ja märälle paidalleni. Liam nojautui tutkimaan poskeani, joka kyllä sattuikin ihan hirveästi. Minuuttien hiljaisuuden jälkeen kuului kaukaata hälytysajoneuvojen ääniä. Nojasin polviini ja tuijotin alas kuolemaan.

Liam:

Istuimme Harryn kanssa sairaalan kovilla epämukavilla penkeilla. Niall oli tuotu tänne. Ei kai hänelle ollut mitään muuta tapahtunut, kuin lasin siru poskessa. Hän taisi kyllä olla aika shokissa, kuten me kaikki. Palokunta jäi hinaamaan autoa ylös ja ambulanssi miehet hakisivat Mian ruumiin alhaalta. Palomiehet sanoivat hänen kuolleen välittömästi, 50 metrin pudotuksessa. Järkyttävää. Osaan vain kuvitella, miltä tämä tuntuu Niallista. Tunsin puhelimeni värisevän taskussani ja kaivoin sen sieltä hitaasti. Tunnistin tutun pärstän ruudulla ja vastasin latteasti:
"Mo"
"Mitä jätkä?" Louisin pirteä ääni kantautui toisesta päästä.
"Lou, kaikki ei oo nyt kohillaan. Pääseks sä tulee tänne sairaalaan, ni selitetään sulle?" Kysyin häneltä. Louis hämmentyi, mutta sanoi tulevansa heti kun kerkisi. Lopetin puhelun ja tiputin puhelimeni pöydälle. Harry luki jotain naisten aikakausi lehtiä. Ei hänelläkään kaikki piuhat olleet kohdillaan. Otin lehti korista jonkun vääntyneen lehden, en edes katsonut, mikä se on. Lehti paljastui urheilu lehdeksi. Valitsin siitä jonkun jalkapallo aukeaman. Joku oli kaatanut siihen kahvia ja paperi oli käpristynyt hieman. Nojasin seinään ja lueskelin lehteä tylsistyneenä.

// vähän ehkä lyhyt, mut kommentteja? :)