8. Friends or not

( Emily)

Heräsin Liamin alta ja en saanut happea. Sain viimeisillä voimillani hänet pois päältäni. Nousin istumaann ja nauramaan, sillä Liam ei siltikään herännyt.  Yhtäkkiä muistin eiliset tapahtumat. Juoksin puhelimeni luo ja yritin soittaa Carolinelle. Caroline vastasi väsyneellä äänellä. Kysyin onko hänellä kaikki hyvin. Hän vastasi, että kaikki on hyvin ja poliisit ehtivät paikalle ajoissa, jolloin he veivät hänet putkaan. Olin helpottunut.  Kysyin voisinko tulla sinne Liamin kanssa. Hän kirkui puhelimeen,että taisi mennä kuulo. Otin sen myöteisenä vastauksena ja sanoin tulisimme iltapäivällä.


Astuimme kodikkaaseen pikkuiseen opiskelija kämppään. Caroline opiskelee sisustussuunnittelijaksi.  Huomasin Carolinen tärisevän innosta. Jälkeen, kun Liam kehui hänen sisustus taidoistaan,hän katsoi minua kuin olisi nähnyt haamun. hän alkoi tarjoilla hänen leipomiaan suklaakeksejä jotka olivat yllättävän hyviä. Hän yleensä polttaa hänen leipomat leivokset piki mustiksi. 
" Why these taste so good?" kysyin
" I bought these from store" hän naurahti. Hän varmaan näki yllättyneen ilmeeni naamastani. 
" What happened last night?" Liam kysyi.
" A short version or the long?" Caroline kysyi.
" Long" Ja siitä se tarinan kertominen alkoi.


Huomasimme,että kello oli jo kuusi. Liam joutui lähtemään vetämään keikkaa. Joten jäimme kahdestaan Carolinen kanssa. Juttelimme kaikessa rauhassa sohvalla istuen. Kello oli jo sen verran, että minä päätin lähteä kotiin päin. Käveli hitaasti raahautuen pitkin pitkiä ja pimeitä katuja. Kun pääsin kotikadulleni, juoksin kotiini. Yllätyksekseni huomasin Niallin seisovan ovella. Hän oli umpihumalassa. Hän ei meinannut pysyä paikoillaan.
" Why you aren't at consert? " Kysyin avaessani ovea
" I'm sick" hän sai suustaan vähän ajan päästä. Avattuani oven hän oksensi lempikengilleni ja sammui siihen paikkaan. Huokasin ja raahasin hänet sohvalleni.
" You're so gonna explain this" sanoin turhautuneesti. Raahauduin sängylleni.

Aamu:

Istuin vastapäätä Niallia siihen saakka,kun hän heräsi. Niall pelästyi, kun avasi silmänsä. 
"Now you're gonna explain why you were drunk last night and what are you doing here?" sanoin hänelle tiukasti. Niall nousi kunnolla istumaan sohvalle ja alkoi sepittämään tarinaa:
" Well first, I like you REALLY much, then I have flu, and that's why I didn't go to the consert. Then I went to the bar and there I realized that I like you, but you wasn't at home." En tiedä uskoisinko, mutta kai se nyt on pakko. Nousin tuhahtaen tuolilta ja menin keittiöön. Niall seurasi perässäni ja nojasi seinään. Tarjosin kohteliaisuudella hänellekin teetä. Yhtäkkiä ovelta kuului koputusta. Menin eteiseen ja avasin oven. Liam seisoi ovella ja pyysin hänet sisään. Kaduin sitä kuitenkin heti, sillä unohdin täysin Niallin. Liam meni olohuoneeseen. Huokaisin äänettömästi.
" Why you are here" Liam kysyi. Niall mumisi vain jotain. Vastasin hänen puolesta, että hän tuli eilen umpihumalassa kotiini.
" I don't belive you" hän sanoi kylmästi ja lähti. Kuulin, kun ovi pamahti kiinni. 
" I'm so so sorry" Niall sanoi. Pudistelin päätäni ja juoksin Liamin perään.
" Liam!" huusin hänen peräänsä. Liam oli ehtinyt jo aika kauas. Juoksin kuin viimeistä päivää. En tuntenut kunnolla jalkojani. Kun Liam huomasi minun hänen perässään, hän lähti juoksuun. Miksi hän juoksee minua pakoon? Ihmettelin, kun hänellä ei ollut autoa. Juoksin tosi hengästyneenä ja
hyppäsin hänen päälleen. Kaaduimme keskelle kävelytietä ja Liam parkaisi kivusta. 
"Why did you jump on me?" Liam sanoi ja tönäisi minut pois päältäni.
" Because you didn't stop" yritin hymyillä. Valitettavasti Liam ei hymyillyt. Nousin ja aloin pyyhkimään vaatteitani hiekasta.
" If you don't belive me then you're very stupid. Niall came to my apartment, cause he likes me. But I love you" sanoin hieman huutaen. Pari ihmistä ihmetteli kadulla meitä. Huomasin Liamin jähmettyneen kasvot. 
" I do belive you, I do" hän sanoi ja suuteli minua kauan.
__________________________________________________
 Kovan työn jälkeen tässä on lopputulos tähän tarinaan. ( 4 tuntii kesti tän tekeminen kamun kaa :D:D:D)


-Veera 

Just trust me 15

Heräsin oven kolahdukseen. Avasin silmäni nopeasti ja kesti hetken paikantaa, missä olin. Kaikkialla oli valkoista ja haisi desifiointi aineelta. Huomasin jotenkin tutun vanhemman naisen vieressäni. 

"Huomenta, onko olo yhtään parempi?" Nainen kysyi. Nyökkäsin ja aloin pikku hiljaa palauttamaan eilisiä muistoja mieleeni. Pomppasin pystyyn kun muistin mitä Harrylle oli käynyt.
"Harry" henkäisin ääneen
"Onko hän sinun tuttusi?" nainen tai ilmeisesti lääkäri kysyi.
"Joo. Poikaystävä" sanoin ääni väristen. Lääkäri oli hetken hiljaa ja tutki minua.
"Hän on tuolla toisessa huoneessa" lääkäri sanoi ja jätti minut sitten vielä lepäämään. Harry ei voi olla kuollut. Ei ei...
Nukahdin kyynelten virratessa poskillani.
**
Joku tuli taas häiritsemään untani. Näin unta eilisestä. Sama lääkäri sähläsi huoneessani ja huomasi minun heränneen.
"Millainen olo?" hän kysyi.
"Ihan hyvä" vastasin. "Onko Harry tuota siis..." yritin kysyä, mutta pala tarttui kurkkuuni.
"Haluatko mennä katsomaan häntä? Hän sanoi ikävöivänsä sinua" lääkäri kysyi.
"Eikö hän ole... tai siis onko Harry elossa?" Ihmettelin todella.
"On on, pieni lihas vaurio vain" lääkäri sanoi.
"Mutta luotihan meni suoraan sydämmeen" ihmettelin vieläkin. Näin sen omin silmin, enkä tuntenut Harryn pulssia.
"No kyllä hän on elossa, jos hänellä on sydän vasemmalla puolella" lääkäri nauroi ja auttoi minut ylös. Lääkäri ohjasi minut käytävää pitkin jonnekin huoneeseen. Ovi avautui. En tainnut edes hengittää. Näin samanlaisen huoneen kuin minulla ja pitkä hahmo makasi sängyllä.
"Harry" henkäisin nopeasti viimeisetkin ilmat ulos keuhkoistani. Harry katsoi minua ja leveä hymy nousi hänen kasvoilleen. Jostain syystä horjahdin, kun yritin mennä eteenpäin. Harryn hymy valahti alas, kun meinasi kaatua, mutta lääkäri sai minut kiinni. Juoksin hänen luokseen ja rutistin hänet halaukseeni. Muutama onnen kyynel kieri poskelleni.

 **

"Sä lupasit, ettet sä satuta mua" sanoin huokaisten ja makoilin Harryn vieressä. Lääkäri ja hoitajat olivat jo lähteneet.

"Miten niin?" Harry ihmetteli.

"Luulin et sä kuolit. Ja se satutti mua enemmän kuin mikään" sanoin itkien. Olin vieläkin aivan hysteerinen ja itkin koko ajan Harryn luona. Pelästyin jo menettäväni hänet. 

"Luulitko sä oikeesti, että mun sydän on oikealla puolella?" Harry nauroi. Oli siis paljastunut, että luoti meni oikeaan keuhkoon, eikä vasempaan, jossa sydän oli. 

”En minä siinä paniikissa mitään ehtinyt ajatella” puolustauduin. Harry nauroi ja läpsäisin häntä olkapäälle leikkimielisesti. Nojauduin Harryä vasten ja painoin silmäni kiinni. Minut herätettiin kuitenkin nopeasti, kun ärsyttävä hoitaja käski minut omaan sänkyyni nukkumaan. Tuhahdin ja nousin sängyltä. Olisin ihan hyvin voinut tuossakin nukkua. Suutelin Harryä vielä pikaisesti huulille ja menin omaan huoneeseeni. Menin sängylle makaamaan ja katselin kattoa. Väsymys katosi jonnekin ja aloin penkoa laukkuani, joka oli sänkyni vieressä. Etsin puhelintani, mutta käteeni tarttuikin piirustusvihkoni. Otin sen laukusta ja avasin sen. Viimeisellä aukeamalla oli tiikerin kuva. Se oli melkein valmis, vailla viimeisiä viilauksia. Otin lyijykynän ja aloin viimeistelemään sitä. En muistanutkaan, että olin tällaistakin joskus piirtänyt. Milloin tämänkin aloitin? Ai niin, samana päivänä kun tapasin Harryn ensimmäistä kertaa. Harry tuli ahdistelemaan minua koulussa. Hymyilin kun ajattelin parhaita hetkiämme. Tapaamistamme koulun käytävällä...

Kihara hiuksinen poika nojasi kaapin oveen. Hän ei saanut silmiään irti minusta. Kuten en minäkään hänestä. Kellot soivat ja lähdin kävelemään poikaa kohti. Minulla oli historiaa siellä. Poika käveli minua vastaan. Kun olimme kohdakkain, molemmat käänsimme katseemme toisiimme. Poika katsoi syvälle silmiini ja sipaisi sormellaan samalla olkapäätäni. Kylmät väreet kulkivat kehoni läpi. Käännyin vielä katsomaan poikaa. Kiharapää katsoi minua ja vinkkasi silmäänsä. 

"Sidney" heräsin ajatuksistani. Pomppasin melkein pystyyn ja pudotin vihkoni lattialle. Käänsin katseeni vasemmalle. Harry istui omalla sängyllään hymyillen ja katseli minua. Hänen sänkynsä oli työnnetty omaani kiinni, joten muodostimme vähän niin kuin parisängyn.

"Harry!" Huudahdin pelästyneenä. "Mistä sä siihen ilmestyit?" Kysyin ja menin takasin makuu asentoon. 

"Hoitajat ei kestänyt enää mun valitusta ja ne toi mut tänne" Harry sanoi ja virnisti. Samalla virneellään, kuten silloin...

"Sidney?" Harry huhuili taas. Olinko jossain omissa maailmoissa tänään erityisen paljon? Ehkäpä. Nostin vihkoni lattialta. Tiikeri oli nyt valmis. Ei siitä mikään paras piirrokseni tullut, mutta aika hyvä. Kirjoitin sen alle kaunolla "Trust" ja "Harrylle". Laitoin pienen sydämmen perään ja allekirjoitukseni, kuten piirrustuksiini yleensäkin. Ojensin sen Harrylle. Hän katsoi tiikeriä sanattomana. 

"Kiitos" Harry kuiskasi. Hän tuijotti vieläki paperia. Hänen silmäkulmastaan tippui yksi kyynel. 

"Tämä on aivan upea" Harry sanoi. Pyyhin kyyneleen hänen poskeltaan. 

"Miksi itket?" Kysyin. 

"Luottamus on tärkeintä elämässä. Ja sä olet ainut ja paras, kehen voi luottaa täysillä. Sidney, sä-" Harry selitti.

"Harry, älä tee tästä mitään nyyhkytarinaa" naurahdin, vaikka kyyneleet tulivat minunkin silmistäni. Harryn vihreät silmät tuijottivat minun silmiini. Silloin tiesin, että Harryn on parasta, mitä elämääni on koskaan voinut tulla. 

-----

Voi hyvänen aika mikä loppu... 

Tossa se tiikeri, jonka se piirsi (en löytänyt aivan samanlaista kun kuvittelin).

Tää oli siis tän ficin loppu. Ja kenestä teen seuraavaksi. KOMMENTOIKAA KUKA SEURAAVAKSI? :) Niall, Zayn vai Louis? En varmaan tee Liamista, kosk Veera kirjottaa tota do you like me or love:a samaan aikaan... Mut alotan sen uuden luultavasti vasta tammikuussa joskus, koska lähetään matkalle Espanjaan. Mutta hyvää joululoman loppua ja uutta vuotta kaikille!!

Lol tulipas pitkä teksti taas tähä loppuu, mut toivottavast joku ees jaksaa lukee sitä ja muutenki näin tarinoit :):)

-Maija

Just trust me 14

Muutaman päivän kuluttua:
Kävelimme Harryn kanssa kohti teatteria. Tapaisimme täällä Kevinin. En kyllä ymmärrä, miksi Kevin halusi tavata jossain vanhassa teatterissa. Teatteri näkyi nyt edessämme, ja kylmät väreet kulkivat selässäni. Harry nojasi katutolppaan ja vilkaisi kelloa.
"Kevin valehteli, varasti ja pahoinpiteli, mutta hän ei ikinä myöhästynyt" Harry ihmetteli kelloaan tuijottaen. Kello näytti kymmentä yli kuutta. Kuudelta olimme sopineet tapaamisen. Juttelimme Harryn kanssa ajan kuluksi.
"Nyt kyllä on joku pielessä" Harry sanoi vartin päästä. Menimme teatterin ovelle ja kokeilimme, oliko se lukossa. Se ei auennut.
"Anteeksi, että olen myöhässä" matala ääni sanoi takaatamme. Käännyimme hitaasti ympäri.
"Iltaa" Harry sanoi karhealla äänellään. Minä en saanut sanaakaan suustani. En voinut uskoa, että Kevin, se sama idiootti joka vuosi sitten häipyi elämästäni, seisoi edessäni. Hän nojautui lähemmäksi minua ja tunsin hänen hengityksensä kasvoillani.
"Katsos, me tavataan taas" Kevin sanoi katsoen minuun. Käänsin katseeni nopeasti pois. Harry nappasi minut vierelleen ja laittoi kätensä alaselälleni. Nojauduin hänen lämpimään kylkeensä.
"Mennäänpä sisälle hieman juttelemaan" Kevin sanoi. Menimme hänen perässään sisään koristellusta ovesta. Hän heitti mustan reppunsa, joka hänellä oli mukanaan, jonnekin huoneeseen. Talo oli pimeä ja sekava. Olin Harryssä kiinni koko ajan. Harry tahtoi tutkia hieman teatteria. Pakko myöntää, että paikka oli karmiva. Harry veti minut jonnekin huoneeseen, sillä aikaa, kun Kevin sääti jotain eteisessä. Harry käänsi minut seinää vasten ja laittoi kätensä molemmille puolilleni.
"Sindey, hengitä ja rauhotu" Harry sanoi. Mistä hän taas tiesi, että olin niin hermostunut ja minua pelotti olla täällä, sillä Kevin voisi vaikka tappaa meidät molemmat.
"Voisin tehdä mitä vain, jos saisimme olla jossain muualla" huokaisin. Harry hymyili ja minä väänsin kasvoilleni tekohymyn. Harry lähestyi kasvojani ja suuteli minua huulille.
"Kröhöm" ovelta kuului. Käännyimme sinne päin ja Kevin seisoi ovella nojaten ovenkarmiin, kuten Harry usein. Kevin muutenkin oli jonkin verran muistuttaa Harryä. Muuten en kyllä voi sietää tuota idioottia. Miten edes joskus pidin hänestä. Aloin miettimään Keviniä. Missä me oikein ensimmäisen kerran tapasimme? Hetkinen..
"Sidney?" Harry huhuili. Havahduin ajatuksistani. Olin kai uppoutunut niihin kauaksikin aikaa. Olimme jossain salissa, jossa oli lava ja penkkejä. Ilmeisesti jokin vanha teatteri näyttämö.
"Harry, voidaanko me puhua hetki?" kysyin. Kevin katsoi minua kysyvästi. "Kahdestaan" jatkoin. Kevin kohautti olkiaan ja häipyi johonkin ja kolautti oven kiinni perässään. Harry kääntyi minuun päin ja otti lanteiltani kiinni.
"Harry... Me tavattiin Kevinin kanssa samalla tavalla, kuin sun kanssa" Harry katsoi minua kummissaan. "Se tuli ahdistelemaan mua koulussa ja sitten jossain vaiheessa ihastuin siihe. Sitten alettiin seurustelemaan, mutta sitten se vaan kidnappas mut" sanoin. Harry nyökkäili. Olin hetken hiljaa.
"Harry, ethän sä ikinä satuta mua?" kysyin kiiluvin silmin.
"En. Ikinä" Harry sanoi ja halasi minua tiukasti.
"Aika loppui" ääni sanoi ja ovi kolahti. Kevin saapui takaisin saliin. Salissa oli pimeää ja Kevin asteli luoksemme.
"Mistä sä halusit jutella?" Harry kysyi. Kevin istui jonkin laatikon päälle ja pyöritteli peukaloitaan.
"Maksatko sä sen summan mulle?" Kevin kysyi ja piti katse kontaktia Harryyn. Harry nyökkäsi pienesti.
"Kuinka paljon sä joudut pulittamaan tolle?" kysyin Harryltä.
"500 000" Harry sanoi hiljaa.
"Mitäh!? Puoli miljoonaa!" huudahdin ja pomppasin automaattisesti ylös penkiltä, jossa istuimme. "Et maksa" käskin Harryä.
"Älä sinä puutu tähän" Kevin käski. Hän astui pari askelta lähemmäs.
"Turpa tukkoon! Me ei makseta sulle senttiäkään!" kivahdin. Kevin näytti ärsyyntyneeltä. "Mihin sä edes tarviit niin paljon rahaa?" kysyin.
"Pitää maksaa sakkoja..." Kevin sanoi epäröiden. Niin, niistä kaikista pahoinpitelyistä ja kidnappauksista, jotka hän teki minulle.
"Kevin, olen pitkään pohtinut yhtä asiaa" Aloitin. "Miksi juuri minä?" kysyi. Kevin näytti kysyvältä. "Miksi sä valitsit juuri minut? Kidnappasit mut, hakkasit mua, varastit mun rahoja ja en jaksa edes luetella niitä muita" Kevin oli hetken hiljaa.
"Sidney" Harry aloitti. Työnsin hänet vähän kauemmas. Kevin piti katsettaan minussa.
"Harry, voidaanko me puhua hetki kahdestaan?" Kevin kysyi ja nyökäytti päätään ovea kohti. Harry mulkaisi Keviniä ja painoi huulensa nopeasti huulilleni. Harry katsoi minua vielä Onnea- katseella. Sitten jäin herra Idiootin kanssa kahdestaan.
"No, vastaa kysymykseen" käskin Keviniä.
"Sä olit kaikkein viattomin, heikoin ja hyvän näköisin" Kevin sanoi. Hän tuli lähelleni ja otti minut otteeseensa. Hän kietoi kätensä ympärilleni kova kouraisesti. Kevin katsoi silmiini vihaisesti.
"Mä tiesin, et suhun ei voi luottaa" sanoin. Kevin hymyili ylimielistä hymyään. Yhtäkkiä tuo suuteli minua. Riuhtaisin itseni irti nopeasti.
"Harry!" huusin nopeasti. Kevin laittoi ison kätensä suulleni.
"Turpa kiinni urpo" hän sanoi. Ovelta kuului kolinaa. Harry yritti tulla sisään, mutta ovi oli ilmeisesti lukossa.
"Hupsista, se taisi mennä vahingossa lukkoon" Kevin naurahti. "Ja me lähdetään nyt tuonne takahuoneeseen" Kevin sanoi vihjailevasti. Yritin päästä irti hänestä, mutta se ei onnistunut. Yhtäkkiä ovi pamahti auki ja Harry syöksyi sisään. Kevin paiskasi minut nurkkaan ja löin pääni seinään. Kun pääsin ylös, näin jotain kamalaa. Kevinillä oli käsiase kädessään ja osoitti sillä Harryä. Kiljahdin vahingossa ja Kevin kääntyi minua kohti.
"Lopeta toi huutaminen!" Kevin karjui. Läpsäytin käteni suuni eteen. Kuulin Harryn naurun. Kevin kääntyi taas Harryyn.
"Laske se ase!" käskin. Kevin ei kuitenkaan tehnyt mitään. Yritin hiipiä Kevinin taakse. Harry näki minut ja virnisti. Hän sitten jaksoi virnistää. Harry virnuilee varmaan omissa hautajaisissakin vielä. Nauroin mielessäni ajatukselle. Olin nyt aivan Kevinin takana. Hyppäsin yllättäen hänen selkäänsä. Lensin kuitenkin itse lattialle. Harry katsoi minua surkee-yritys-ilmeellä. Nousin ylös ja menin Harryn viereen. Harry otti kädestäni kiinni.
"Luota muhun" Harry kuiskasi. Luettelin mielessän vaihtoehtoja, millä selviäisimme. Kevin kiersi edessämme pientä puolikaarta. Jos hyppäisin yllättäen eteenpäin, Kevin varmaan ampuisi Harryä. Jos kaataisin meidät molemmat maahan, kuolisimme todennäköisesti molemmat. Sivullekaan ei voinut mennä, sillä olimme perääntyneet nurkkaan. Tässä ei tainnutkaan olla paljon vaihtoehtoja. Seurasin siis Harryä.
"Kevin, laske se ase nyt" Harry sanoi. Kevin pudisti päätään. Huomasin jonkun köyden vierelläni. Kurotin sen maasta varovasti.
"Jos Sä ammut, saat sakot siitäkin ja joudut vankilaan" Harry sanoi. Kevin ei vain luovuttanut. Salaman nopeasti piiskasin Keviniä jalkoihin ja hän kaatui maahan. Kerrankin olisin kiittänyt isääni siitä, että hän pakotti minut pienenä rodeokouluun. Tuo oli ainut, jonka siellä opin. Yhtäkkiä hän oli taas jaloillaan ase valmiina ampumaan. Nyt hän vasta olikin vihainen. Käänsin pääni vain hetkeksi, mutta samalla nanosekunnilla kuulin laukauksen. Harryn ote kädessäni irtosi ja näin hänen kaatuvan maahan.
"Harry!?" huudahdin. Olin menossa hänen vierelleen, mutta Kevin huusi:
"Älä koske häneen" nousin takaisin seisomaan.
"Tule tänne" hän käski. Paras totella. Menin hänen eteensä ja Kevin laittoi aseensa taskuun. Kevin otti käsistäni kiinni ja väänsi ne selkäni taakse. Kun käännyin, näin Harryn makaamassa elottoman näköisenä nurkassa. Kyynel vieri poskeltani ja tippui maahan. Kokosin itseni ja käännyin.
"Kevin" Aloitin. Hän näytti jopa kuuntelevan.
"Älä tee tätä meille. Älä tee tätä itsellesi. Älä pilaa sun elämääsi" sanoin kyynelten virratessa poskillani.
"Mun elämä on jo pilalla" Kevin sanoi.
"Miksi sä sitten pilaat meidän elämät?" kysyin. Kevin pysyi hiljaa. Seisoimme kauan hiljaa katsoen toisiamme. Kyyneleet vierivät tiuhaan tahtiin poskillani.
"Mä en tiedä. En todellakaan tiedä" Kevin sanoi ja murtui täysin. Hän taisi olla aika heikkona, kun murtui noin helposti. Tai sitten minä tein siitä helpompaa. Kevin tuijotti kaukaisuuteen ja yksinäinen kyynel vieri hänen poskelleen. Pyyhin sen varovaisesti pois.
" Älä koske minuun!" Kevin huusi ja sain nyrkin silmääni. Kaaduin maahan. Yhtäkkiä kuulin poliisiauton äänen ja ovi aukesi. Kevin potkaisi vielä selkääni kivuliaasti, mutta lähti sitten karkuun. Poliisit lähtivät Kevinin perään ja jäimme yksin huoneeseen. Konttasin Harryn luokse. Nousin istumaan ja katsoin elotonta Harryä. Purskahdin itkuun ja nojasin Harryn kehoa vasten. Pyyhin hieman kyyneliäni ja tutkin Harryä. Luoti oli mennyt sisään suoraan vasempaan keuhkoon. Haava näytti aika pahalta, sanoo ihminen, joka ei tiedä lääkärin touhuista yhtään mitään. Yritin tyrehdyttää havaa jollain kankaan palalla, jonka löysin maasta. Veri tulvi kuitenkin kankaan läpi ja yritin etsiä jotain toista tekstiiliä. Heitin hupparini nopeasti pois päältäni ja painoin sitä Harryn haavaan. Vaikka huppari oli aivan uusi, Harry oli silti arvokkaampi. Miljoona kertaa ainakin. Veren vuoto ei siltikään loppunut. Yritin etsiä Harryn pulssia hänen kaulastaan. Olin nähnyt lääkäreiden tekevän näin elokuvassa. En kuitenkaan tuntenut sitä tai sitten en vain osannut etsiä oikeasta kohdasta. Veren vuoto ei vain loppunut ja Harry oli aivan kalpea. Kuulin oven käyvän ja pian joukko ihmisiä saapui luoksemme. Tai luokseni, miten sen nyt ottaa jos toinen on kuollut. Jotkut ambulanssi miehet menivät Harryn kimppuun ja joku nuorempi mies tuli minun ylleni. Hän nosti minut ylös.
"Oletteko kunnossa?" mies kysyi. Nyökkäsin pitäen katsettani Harryssä. Kyynelputous ei kuivunut hetkeksikään. Mies painoi jotain silmääni ja nosti minut syliinsä. Hän alkoi viemään minua ambulanssiin.
"Ei Harryy!!" huusin, kun minut vietiin pois hänen luotaan. Vanhemman näköinen nainen tuli viereeni, kun mies laski minut alas. Ovet heitettiin kiinni ja tunsin auton lähtevän liikkeelle.
"H-harry..." kuiskasin ja kyynel tipahti polvelleni. Tämä kaikki ei saa olla ohi nyt.
------

Apua jo 10 444 katselu kertaa!! Kiitos kaikille! :D

-Maija

Just trust me 13

Kävelimme Harryn kanssa rantaa pitkin. Harry oli kietonut sormensa omieni ympärille ja piti tiuksasti käsiämme yhdessä. Aurinko oli laskemassa ja kiipesimme yhden ison dyynin päälle. Harry istui hiekalle ja veti minut syliinsä. Heitin hiekkaa täynnä olevat kenkäni pois jalastani. Harry teki samoin. Katsoimme toisiamme ja Harry sanoi:
"Sidney, mä tuota siis rakastan sua" hän sopersi. Hymy nousi korviini ja sanoin:
"Mäki sua, Harry". Harry veti minut lähemmäs hänen kasvojaan ja suutelimme auringon laskiessa meren taakse. Se jos jokin oli lumoavaa.
**
"Herää unikeko!!" kuulin jonkun huutavan minua. Avasin vaivalloisesti silmäni ja näin Harryn kasvot ylläni.
"Heräsithän säkin joskus" Harry nauroi ja suuteli minua. Kiedoin käteni peiton alta hänen niskansa taakse ja vedin häntä lähemmäs.
"Mikä kiire sulla on vetää mut ylös sängystä?" ihmettelin kun Harry heitti peiton päältäni pois.
"Kohta näet" Harry sanoi salaperäisesti. Nousin nopeasti ylös, sillä en tykkää salaisuuksista. En ikinä ole pitänyt siitä, että minulta salaillaan jotakin. Harry veti minut mukanaan jonnekin. Harryn kädet olivat silmilläni, joten en nähnyt mitään. Harry kuljetti minua hetken ja istutti minut tuolille. Hän otti kätensä pois silmiltäni ja näin edessäni suuren pöydän täynnä kaikenlaista ruokaa. Siinä oli hedelmäsalaattia, sämpylää, jogurttia söpöissä kipoissa ja omena mehua, sekä teetä.
"Onks tää-" aloitin, ja Harry jatkoi lausettani.
"Kaikki meille" Harry sanoi ja istui viereeni.
"Mistä sä nää sait?" ihmettelin ja maistoin sämpylää.
"Kävin nappaamasta tuolta hotellin aamiaispöydästä ja toin ne tänne" harry sanoi ja hörppäsi teetään.
"Ihana Harry, kiitos" sanoin ja pussasin häntä poskelle. Aloin syömään sämpylää ja join samalla omena mehua.
**
"Tää on varmaan paras aamu ikinä" sanoin, kun saimme syötyä. Harry nousi tuolistaan ja ootti minut syliinsä.
"Ja tästä voit tulla paras päiväsikin" Harry sanoi ja laski minut riippumattoon. Harry nojautui päälleni ja painoi huulensa huulilleni.
-------
Sori taas kauheesti lyhyydestä, mut lupaan, et yritän huomenna tehä jonkun aika pitkän... :)
-Maija

Just trust me 12

Heräsin seuraavana aamuna virkeänä Harryn lämpimästä kainalosta. Harry taisi nukkua vielä, ja katselin häntä hymyillen. Harry tuhisi suloisesti ja hänen kiharat olivat sekaisin hänen päässään. Pörrötin niitä ja kuiskasi Harryn korvaan:

"Herätyys" Ei minkäänlaista reaktiota. 

"Harryy, herää" sanoin hieman kovempaa. Ei tuntunut auttavan. Piirtelin ympyröitä sormellani hänen poskeensa. Harryn huulille alkoi muodostua pieni hymy. 

"Kutittaako?" Kysyin, tiesin hänen olevan hereillä. Sain pienen muminan vastaukseksi ja naurahdin. Pussasin hänen poskeaan hieman, mutta Harry käänsi päänsä niin, että suutelin häntä nyt huulille. Tunsin Harryn virnistävän suudellessamme, ja irrottauduin. 

"Kylläpäs sinä virkistyit nopeasti" naurahdin hänelle. Harryllä oli silmät kuitenkin edelleen muurautunut kiinni. Harry haukotteli hieman ja piti minut kyljessään kiinni. 

"Päästä mut" anelin Harryä.

"En jaksa. Haluun et oot siinä" Harry mumisi ja vain tiukensi otettaan. Suutelin Harryä huulille. Hänen otteensa löystyi hieman ja pääsin pujahtamaan sängystä ylös. 

"Hahaa" nauroin voiton riemuisena. Harry jäi makoilemaan sänkyyn vielä ja minä menin vessaan. Huuhtelin  kasvoni viileällä vedellä ja pesin hampaani. Avasin laukkuni ja kaivoin sieltä valkoisen paidan, jossa oli jotain kuvioita ja revityt farkku shortsit. Menin sängyn viereen ja huokaisin Harryn laiskuudelle. 

"Nouse nyt unikeko" sanoin naurahtaen ja otin Harryä kädestä kiinni. Koitin vetää hänet ylös, mutta hän nousi  onneksi  itsekin.  Harry  venytteli  selkäänsä  ja  nousi  seisomaan. 

"Huomenta" hän sanoi hitaasti. Naurahdin ja heitin hänelle mustat farkut ja valkoisen kauluspaidan hänen  laukustaan.  Harry  katsoi  minua  kysyvästi. 

"Pue ne nyt vaan , mennään syömään jotain aamiaista" sanoin ja menin peilin eteen harjaamaan hiuksiani. Laitoin ripsiini hieman ripsiväriä ja sutaisin puuteria. Laitoin vielä pienen kerroksen vaaleaa huulikiiltoa, jonka löysin taskustani. Kuulin parvekkeen oven avautuvan ja näin peilin kautta, kuinka Harry asteli sinne. Laitoin meikkini takaisin laukkuuni ja menin parvekkeelle. Harry istui riippumatossa ja katseli alas kaupunkiin. Huomasin heti hänen alakuloisuuden. Kävelin hänen luokseen ja istuin hänen viereen. Harry kietoi kätensä ympärilleni hennosti. 

"Mikä on?" Kysyin painaen pääni hänen olkapäällensä. 

"Mietin vain, mitä siitäkin tulee, kun tapaamme Kevinin" Harry huokaisi. Hän näytti inhoavan velipuoltaan yhtä paljon kuin minäkin ex-poikaystävääni. "Se pyysi meitä tulemaan keskiviikkona johonkin teatterin eteen" Harry sanoi. 

"Mutta onneksi nyt on vasta maanantai" sanoin ja pussasin Harryä otsalle. Harry käänsi kasvonsa minuun päin ja näin virnistyksen hänen kasvoillaan. Hän 'kaappasi' minut kainaloonsa ja kaatoi riippumattoon. Harry meni makaamaan siihen kunnolla ja veti minut itsensä päälle. Tunsin Harryn pehmeät huulet omillani ja vastasin suudelmaan. 

**

Olimme syöneet aamiaisen hotellin ravintolassa ja nyt päätimme lähteä rannalle. Aurinko porotti täysillä siniseltä taivaalta ja valkoinen hiekkaranta sijaitsi noin viiden sadan metrin päästä hotellistamme. Kaivoin bikinini ja pyyhkeeni laukustani ja heitin ne valkoiseen rantakassiin. Harryllä oli kamat jo valmiina ja hän odotteli minua nojaten oven karmiin. 

"Tuu jo" Harry naurahti kärsimättömästi ja katseli touhujani. Ensin juoksin vessaan, jossa oli aurinkorasvani. Sitten unohdin aurinkolasini pöydälle ja hain nekin. Vihdoin pääsimme ulos huoneestamme ja lähdimme hissillä alakertaan. Pidimme käsistämme kiinni ja kävelimme naureskellen Floridan upeita rantakatuja. Menimme hieman hiljaisemmalle ranta-alueelle, vaikka kyllä sielläkin oli ihmisiä. Täällä oli kaikkialla paljon ihmisiä. 

"Kumpi on vika vedessä!?" Harry huusi innoissaan. Hän heitti paitansa pyyhkeen päälle ja oli valmis lähtemään juoksuun. 

"No epistä, mun pitää ottaa kaikki vaatteet pois" naurahdin ja aloin ottamaan shortsejani pois. Heitin paitani olkani yli ja lähdin juoksemaan kohti Harryä. Jossain kohtaa sain hänet kiinni ja otin hänen kädestään, jottei tuo pääse karkuun. Juoksimme yhdessä merta kohti. Kohtasimme vesirajan ja aloin kiljumaan, kun viileä vesi , minun mielestäni viileä, kasteli minut. Harry nauroi ja roiski lisää vettä päälleni. Heitin samalla mitalla takaisin ja pian saimme kehitettyä pienen vesisodan. Sota päättyi siihen, kun minä lensin komeassa kaaressa mereen. Hiukseni kastuivat kokonaan ja olin kauttaaltaan märkä. 

"Harryy!" Huusin nauraen. Tunsin samat vahvat kädet lantiollani ja ne nostivat minut ylös ilmaan. Katsoin Harryä alaspäin. Hän piti kädet suorina ja pyöritti minua ympäri. Minä nauroin kovaa ja jotkut lapset katsoivat meitä. Harry alkoi laskea minua alaspäin, mutta pysäytti kun olin samalla korkeudella. Kiedoin jalkani hänen lantionsa ympärille ja käteni niskan taakse. Harryn kädet olivat ristissä selälläni. 

"Sä näytät hyvältä märkänä" Harry sanoi matalalla äänellään. Kurottauduin alemmaksi niin, että sain suudeltua Harryä huulille. Suutelimme uudelleen ja uudelleen, Harrystä ei vain saa tarpeeksi. Käteni menivät Harryn hiuksiin.  Harryn hiukset tuntuivat hassuilta märkänä ja pörröttin niitä käsilläni. Harry laski minut alas ja hymyilin. Katsoin häntä ylöspäin ja Harryn huulilla oli lempeä virne. Yhtäkkiä jokin outo tunne valtasi minut. Minun teki hirveästi vain kaatua taakse päin veteen tai pomppia ja hyppiä ympäriinsä. Levitin käteni sivuille ja nojauduin taakse päin. Harry katsoi minua hieman kummissaan, jaannoin itseni kaatua veteen. Vesi ei tuntunut enää ollenkaan kylmältä, päinvastoin se oli lämmintä. Nousin pintaan ja pompin ilmaan. 

"Oletko sä nyt seonnut?" Harry ihmetteli, kun pompin ympäri merta. 

"En, olen vain niin onnellinen" sanoin ja pompin hitaammin.

"Miksi? Tai mistä?" Harry kysyi ja tuli luokseni, ottaen minut syliinsä.

"Siitä, että saan olla sun kanssa" sanoin ja suutelin Harryä taas kerran. 

-----

Sori, keskittyminen vähän herpaantui välillä... :) 

-Maija

Just trust me 11

Joku yritti ravistella minua hereille. Avasin silmäni ja huomasin Harryn kasvot muutaman sentin päästä omistani.

"Ollaan perillä" hän sanoi matalalla äänellään. Nousin kunnolla istumaan ja huomasin, että olimme jo laskeutuneet. Ihme, etten ollut herännyt kun laskeuduimme. Lähdimme koneesta ja haimme matkalaukkumme. Otimme yhden taksin, joka vei meidät hotellillemme. Saimme huoneemme avainkortit ja lähdimme hissillä neljänteen kerrokseen. Huoneemme oli aika suuri. Huoneessa oli pieni keittiö ja pöytä, kylpyhuone, jossa oli poreamme ja makuuhuoneessa telkkari ja parisänky, jossa oli pylväät. Kaiken kruunasi parveke, jossa oli riippumattokeinu ja pieni pöytä. 

"Miksi sä näin hienon huoneen olet meille varannut?" Kysyin Harryltä. Hän halasi minua takaatapäin ja piti päätään olallani. 

"Sulle kelpaa vain parasta" Harry sanoi. 

"Sä oot se paras" sanoin virnistäen ja Harry suuteli minua. Käteni menivät hänen niskansa taakse, ja Harryn kädet liikkuivat lantiollani edestakaisin. Irrottauduin hänestä ja sanoin:

"Harry, mul on nälkä" Harry naurahti.

"No sitten on parasta mennä jonnekin syömään". Laitoimme hieman tavaroitamme paikoilleen ja lähdimme hotellin aulaan. 

"Syödäänkö täällä vai mennäänkö jonnekin ravintolaan?" Harry kysyi. 

"Syödään vaikka täällä" sanoin, sillä en oikein jaksanut lähteä enää minnekään ravintolaa etsimään. Menimme hotellin ravintolaan ja tilasimme ruuat. Söimme rauhassa ja palasimme huoneeseemme. Kello oli jo kymmenen, mutta Harryltä ei vain energia loppunut. 

"Harryy!" Huusin nauraen tuolle, kun hän kutitti minua, eikä päästänyt irti. Kierin sängyllä ja Harry oli päälläni. Hän piti minusta kiinni ja samalla kutitti kyljistäni. Kierähdin vahingossa alas sängyltä ja tipuin lattialle. 

"Sidney! Sattuiko?" Harry huudahti yhtäkkiä. Näyttelin suuttunutta. 

"Ai samperi Harry! Nilkka taisi nyrjähtää" sanoin. Minulla oli kova työ yrittää pitää pokka. Harry kuitenkin tuntui uskovan kaiken. 

"Anteeksi Sidney!" Harry pahoitteli. Hän tuli luokseni ja nosti minut sängylle. 

"Aii..." Purin hampaani yhteen ja valitin kipua. 

"Tarviitko kylmää siihen?" Harry kysyi. Ihanaa, kun hän huolehti minusta noin. Ehkä olin vähän ilkeä, kun tein näin. 

"Joo, tuotko jotain juotavaa samalla" sanoin ja pidin kasvoillani kärsivän ilmeen. Harry nousi vierestäni ja haki keittiöstä jääpussin ja toi juotavaa minulle. 

"Kiitos" sanoin ja nousin istumaan. En minä enää jaksanut näytellä. 

"Eikö sua satu enää?" Harry ihmetteli. Aloin nauramaan kovaan ääneen. 

"Voi sua Harry" sanoin ja silitin hänen poskeaan. "Anteeksi, mut toi oli kaikki näyteltyä" sanoin ja nauroin taas. Harryllä oli kasvoillaan huvittunut ilme. 

"Sidney! Toi ei ollut hauskaa" Harry sanoi, mutta nauroi silti. "Mä luulin, et sä oikeesti satutit" Harry sanoi ja kaatui makaamaan viereeni. 

"Mut sä olit ihana, kun toit mulle tätä vettä" sanoin ja join lasistani. 

"Totta" Harry sanoi ja tönäisi minua niin, että loput vedet kaatuivat päälleni. 

"Harryy!" Kiljaisin, sillä vesi oli kylmää ja se kasteli paitani kokonaan. Pompahdin istumaan Harryn nauraessa. 

"Kosto elää" hän virnisti. Otin jääpussin pöydältä ja sujautin sen Harryn paidan alle. Harry kiljaisi ja nyt oli minun vuoro nauraa. Harry otti jääpussin pois ja heitti sen seinää päin. 

"Tuhma tyttö!" Harry nauroi. Hän veti minut viereensä makaamaan ja kierähti päälleni. Harry painoi huulensa huulilleni ja piti käsiään molemmilla puolilla minua. Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja jatkoin suudelmaa. Harry siirtyi kaulalleni, mutta vetäydyin irti hänestä. 

"Lopeta Harry" sanoin. Harry nosti päänsä takaisin samalle tasolle minun kanssani. Haukottelin makeasti. 

"Mennään nukkuu" sanoin. Nousin sängyltä ja vaihdoin nopeasti yöpaidan päälleni. Harry veti housunsa pois ja heitti paitansa pois. Harry kiipesi sängylle viereeni ja kietoi kätensä tavalliseen tapaansa ympärilleni. 

"Hyvää yötä sitten, söpöliini" Harry sanoi ja antoi hyvän yön suukon. 

"Öitä" mumisin hänen rintakehäänsä vasten.

------

Sori lyhyydest, mut kirjotin tän nyt vaan nopeest täs...
-Maija :)

Just trust me 10

Heräsin aamulla herätyskelloni ääneen. Mätkäytin sen sammuksiin nyrkilläni. Vedin peiton, joka oli tippunut lattialle päälleni, ja makoilin sängyssä vielä hetken. Minun oli kuitenkin pakko nousta ylös, sillä Harry ulisi hakemaan minua kymmeneltä. Minulla oli onneksi vielä noin tunti aikaa valmistautua. Ajatuskin siitä, että joudun lentämään melkein kahdeksan tuntia, sai selkääni kylmät väreet. Lentäminen ei ollut minun juttuni. Aika lapsellista se on, mutta pelkään aina, että kone tippuu alas ja me kaikki kuolemme. Valitsin vaatekaapista farkut, mustan t-paidan ja punaisen flanellipaidan sen päälle. Harjasin hiukseni ja menin keittiöön syömään aamupalaa. Otin jääkaapista appelsiini mehua ja kaadoin sitä lasiin. Otin tavallisia muroja hyllyltä ja kaadoin niitä kulhoon. Lisäsin hieman maitoa ja aloin syömään. Yhtäkkiä kuulin ovikellon äänen. Vilkaisin nopeasti kelloon, joka näytti varttia vaille kymmentä. Eihän Harryn nyt vielä pitänyt tulla. Otin muro kulhoissa mukaan ja menin avaamaan oven. 

"Hei anna mulleki muroja!" Harry huudahti iloisen kuuloisena. Naurahdin ja päästin hänet sisään. Harry heitti kenkänsä lattialle ja tuli perässäni keittiöön. 

"Miksä näin aikaisin tulit?" Kysyin tuolta, kun hän kaatoi pieneen kulhoon muroja. 

"Ajattelin tulla vähän aikasemmin kun kotona oli yksin tylsää" Harry sanoi. Hän istui vastapäätä minua ja katseli minua kun söin. Harry lusikoi omat muronsa loppuun ennen minua ja vei kulhossa tiskialtaaseen. 

"Onko sulla muuten kaikki valmiina lähtöön?" Harry kysyi kuulostaen innostuneelta. 

"On kai" vastasin ja huokaisin. Laitoin astiani tiskialtaaseen ja tunsin, miten Harryn kädet kietoutuivat ympärilleni. Nojasin toisella kädellä pöytään. 

"Sidney, mä tiiän et sä et tykkää lentämisestä, mut sun on vaan kestettävä se" Harry lohdutti ja keinutti meitä hieman.

"Mä tiedän, Harry" sanoin ja käännyin häntä kohti. "Mut mä selviin ehkä sun kanssa" sanoin pienesti hymyillen. Harry tuli lähemmäksi ja suuteli minua pitkään. 

"Lähdettäisiinkö jo?" Kysyin suudelman jälkeen. 

"Joo" Harry sanoi ja pussasi minua vielä poskelle. Hain matkalaukkuni huoneestani ja menin sen kanssa eteiseen. Laitoin mustat lenkkarit jalkaani ja nappasin käsilaukkuni lipaston päältä. Harry otti matkalaukkuni, ennen kuin ehdin itse napata sitä. Hän kantoi sen ulos ja heitti kevyesti auton takaluukkuun. Sammutin sisältä vielä viimeiset valot ja lukitsin oven. Menin autoon etupenkille. Harry kiersi toiselle puolelle ja tuli sisään. Hän käynnisti auton ja peruutti pois pihaltani. Juttelimme ja nauroimme koko matkan. Luulen, että Harry yritti vain viedä ajatukset pois tulevasta. 

   Noin 45 minuutin kuluttua eteemme aukesi suuri lentokenttä. Huokaisin pienesti ja tuijotin edessäni olevia lentokoneita. Tuonne minä kohta joutuisin. Rakastin matkustamista, ilman lentämistä. Harry aisti kärsimykseni ja silitti reittäni. Laitoin käteni hänen kätensä päälle ja väänsin tekohymyä kasvoilleni. Harry parkkeerasi auton ja sammutti moottorin. 

"Onko kaikki nyt ok?" Harry varmisti. Kaikki oli ok, ei huonosti, muttei hyvinkään.

"Luulisin" sanoin ja käänsin katseeni Harryn virheisiin silmiin. Harry laittoi kätensä poskelleni ja veti kasvoni lähemmäs omiaan. Painoin hymyillen huuleni hänen samettisille huulilleen, ja suutelimme pitkään. Irrottauduimme ja nousimme autosta ulos. Harry nosti matkalaukkumme ulos takaluukusta.

"Ja sä et kyllä kanan mun laukkua" sanoin Harrylle, kun hän ei meinannut antaa laukkuani minulle. 

"Miksen?" Harry kysyi. 

"Koska mä saan itsekin kannettua sen" sanoin ja otin laukun itselleni. 

"Ja sitäpaitsi, me ei voida pitää käsistä kiinni, jos sun molemmat kädet on varattu" virnistin ja tartuin Harryn käteen. Harry naurahti minulle ja lähdimme kävelemään sisälle asemalle. Sisällä oli kova melu, paljon ihmisiä ja toisin sanoen täysi kaaos. Kaiuttimista kuului epäselvää puhetta, ihmisiä pyöri sikinsokin ja minä ainakin eksyisin tänne yksinäni. Mutta onneksi Harry on keksitty. 

"Tänne päin" Harry ohjasi minua. Menimme jollekin tiskille ja laitoimme matkalaukkumme hihnalle. Saimme matkaliput ja lähdimme turvatarkastukseen. Kävelimme laitteen läpi ja käsimatkatavaramme tarkistettiin. Tämän jälkeen kävimme shoppailemassa hieman ja Harryn pyynnöstä kahvilla. 

"Lento 28 Floridaan, matkustajat portille B30" kuului kaiuttimista. Nousimme Harryn kanssa ja lähdimme kävelemään portillemme. Joku vartija tarkasti lippumme ja pääsimme tunneliin. Harry piti kättään alaselälläni, aavistaneet minun hermostukseni. Ei tämä silti vielä se pahin kohta ollut. Nousimme koneeseen ja etsimme paikkamme. Minun oli Harryn vieressä tietenkin. Onneksi Harry oli ikkunan vieressä, enkä minä. Harry laittoi turvavyönsä kiinni vieressäni. Minä yritin saada sitä kiinni, mutta se ei totellut minua. Harry naurahti vieressäni ja laittoi sen puolestani. 

"Rentoudu" Harry kuiskasi korvani vierestä. Laitoin silmäni kiinni ja yritin ajatella jotain muuta. 

"Tervetuloa lennollemme. Nousemme aivan pian ilmaan..." Kaiuttimesta kuului. Laskin Harryn käden olkapäältäni alas ja laskin sen välissämme olevalle käsinojalle. Pudotin sormeni Harryn sormien väliin ja puristin hänen kättään. Kone alkoi rullaamaan kiitoradalla ja jauhoin purkkaa suussani tiiviisti. Vedin ilmaa keuhkoihini ja puhalsin sen suun kautta ulos. Tunsin miten Harry katsoi minua ja silitti peukalollaan kämmenselkääni. Kone vain kiihdytti ja kiihdytti ja lopulta tunsin sen nousevan maasta ilmaan. Korvani menivät lukkoon ja puristin silmäni tiukasti kiinni. Tämä oli yksi niistä pahimmista kohdista. 

    "Saisiko olla jotain ruokaa tai juomaa?" Pirteää esittävä lentoemäntä kysyi meiltä. Olimme lentäneet nyt noin puoli tuntia. Neljä ja puoli tuntia kidutusta jäljellä...

"Kana salaatti ja kokis, kiitos" Harry sanoi. Lentoemäntä katsoi minua kysyvästi.

"Vesi, kiitos" sanoi huokaisten. Pidin yhä Harryn kädestä kiinni. Irrotin käteni, jotta sain annettua Harryn salaatin hänelle ja otettua juomamme vastaan. Harry avasi pöytänsä ja laski salaattina siihen.

"Etkö sä todellakaan aikonut syödä mitään?" Harry ihmetteli.

"Ei oo nälkä" sanoin. Katselin kun Harry söi salattiaan. Hän näytti aika suloiselta. Hymyilin hänelle ja Harry käänsi katseensa minuun. 

"Mitä nyt?" hän kysyi ihmetellen, miksi yhtäkkiä hymyilin. 

"Sä olet vain niin suloinen" sanoin ja pussasin hänen poskeaan. Join hieman vettä. Katsoin Harryn salaattia, joka oikeastaan näytti aika houkuttelevalta.

"Mä tiesin, et sulla on nälkä" Harry sanoi ja syötti minulle haarukallisen salaattia. Pureskelin sen nautinnollisesti ja kulautin vettä suuhuni. Lentoemäntä käveli juuri sopivasti ohitsemme. 

"Hei, tuota, saisinko sittenkin tuollaisen salaatin?" Kysyin häneltä. 

"Totta kai" tuo vastasi ja ojensi salaatin.

"Kiitos" sanoin ja aloin ahmimaan salaattia.

     Kun saimme syötyä, nojasin Harryn olkapäähän. Hän silitti kättäni hellästi ja katsoin ulos ikkunasta. Olimme todella korkealla, ja minua alkoi hieman huimata. Käänsin katseeni nopeasti pois ja katsoin Harryä. Hänen kauneista kasvoiltaan ei saa koskaan tarpeeksi. Hymyilin ja suutelin häntä yllättäen. Kiedoin käteni hänen niskan taakse ja vedin hänet lähemmäksi. 

"Woou! Mistä ton ansaitsin?" Harry kysyin virnistäen. Hymyilin tuolle ja sanoin:

"Kaikesta, mitä oot tehny". Nojaisin Harryn olkapäähän ja Harry piti käsiään ympärilläni. Silmäni painuivat kiinni, Harryn silittäessä kylkeäni.

Noin tunnin kuluttua, Harry:

Heräsin yhtäkkiä johonkin töyssyyn. Avasin silmäni ja kesti hetken paikantaa, missä olin. Tajusin, että olimme lentokoneessa. Sidney hieroi silmiään ja käänsi katseensa minuun. Hymyilin hänelle ja laitoin hänen hiuksensa paremmin. Toinen ilmakuoppa sai Sidneyn räväyttämään silmänsä suuriksi. 

"Pahoittelemme ilmakuopista. Yritämme kiertää ne, mutta tuuli on sen verran kova, ettemme pääse pohjoiseen päin. Pahimmassa tapauksessa voimme joutua laskeutumaan jopa 50 metriä alaspäin..." Kaiuttimista kuului taas. Sidney vilkaisi minuun silmissään pelokas katse. 

"Älä huoli, ei me pudota mihinkään" sanoin rauhoittavasti. Sidney nojautui kylkeäni vasten ja silitin hänen käsivarttaan. 

"Harry?" Sidney kysyi nimeäni. 

"Niin?" Vastasin. Hän oli hetken hiljaa minun katsoessa hänen täydellisiin silmiinsä. 

"Ei mitään" Sidney sanoi ja minä annoin asian olla. Yhtäkkiä lentokone kaartui nokka alaspäin ja menetimme korkeutta jonkin verran. Minua otti mahan pohjasta. Sidney puristi kättäni ja tatuoi puolirenkaita kynsillään ihooni. Hän hengitti nopeasti ja puristi silmiään kiinni. Voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu, jos minäkin meinaan haljeta. 

"Menetämme korkeutta. Menetämme korkeutta" kaiuttimista kuului säristen. Pidin Sidneytä tiukassa halauksessani. 

"Käynnistäkää varamoottori" kuului kaiuttimista. Mitä siellä oikein nyt tapahtuu. Onneksi tunsin koneen rauhoittuvan ja se palasi suoraan asentoon. Se taisi olla hieman isompikin ilmakuoppa. Kuulin Sidneyn huokaisevan raskaasti. Käänsin hänen kasvonsa omiani kohti. 

"Sidney..." En oikein osannut lohduttaa häntä juuri nyt. Pidin häntä vain tiukasti halauksessani ja silitin  hänen päätään. 

"Mä pelästyin hengiltä" Sidney kuiskasi. 

"Samat. Hiukan otti kyllä mahan pohjasta" sanoin ja Sidney naurahti. Lentoemäntä kiersi kaikkien luona ja kysyi:

"Onhan täällä kaikki hyvin?" Vilkaisin Sidneytä ja sanoin:

"Suurin piirtein" lentoemäntä hymyili ja lähti seuraavien luokse. 

"Harry, mua väsyttää taas" Sidney sanoi ja nojasi puoliksi minuun.

"Nuku vaan" sanoin ja Sidney sulki silmänsä. Jäin katsomaan häntä ja ihailin hänen kauneuttaan. Hän piti käsiään itsensä ympärillä ja arvelin, että hänellä oli kylmä. Riisuin hupparini ja laitoin sen Sidneyn ylle. Se oli niin iso, että kävi hänelle peitosta. Katselin välillä ikkunasta ulos, josta näkyi kaunis meri maisema. Nojasin istuimeen ja painoin itsekin silmäni kiinni. 

------

Nyt voi tulla pieni tauko mun kirjoittamiseen, kosk mennään tuttujen luokse huomenna ja sit meille tule kaikkii vieraita ja silleen. Mut koitan jatkaa mahd. nopeesti :):)

-Maija

Just trust me 9

Heräsin siihen, kun joku ravisteli minua olkapäistä.

"Herää, Sidney!"kuulin Harryn huhuilevan. Avasin vaivalloisesti toisen silmäni ja näin Harryn vierelläni. Hän nojasi kyynerpäähänsä ja koitti saada minut hereille.

"En jaksa..." Mumisin väsyneenä. 

"Sä käskit mun herättää sut kymmeneltä" Harry sanoi.

"No älä sittenkään herätä" naurahdin pienesti. Makasin vielä hetken sängyssä, mutta nousin siitä hetken kuluttua. Menimme kahdestaan keittiöön. 

"Ei täällä oo mitään ruokaa" valitin ja yritin kaivaa jostain kaapeista jotain syötävää. "Mennääks johonkin kahvilaan aamiaiselle?" Kysyin Harryltä, joka nojasi keittiötasoon. 

"Mennään vaan" hän vastasi. Menimme takaisin huoneeseeni ja vaihdoimme vaatteet päälle. Laitoin musta-valkoiset kuviolliset legginssit ja ruskean paidan. Harjasin hiukseni ja jätin ne auki toiselle puolelle. Otin mustan laukun ja laitoin sinne puhelimeni, kukkaroni ja huulirasvaa. Harry odotteli minua huoneeni ovella ja menin hänen luokseen. Varvistin ja jätin pienen pusun Harryn poskelle. Kävelin hänen ohitseen, mutta hän tarttui lanteiltani kiinni. Hän kietoi käsivartensa tiukasti lantioni ympäri ja piti niitä hieman paitani alla. Annoin Harryn pään levätä olkapaalläni, Harryn heiluttaessa meitä edestakaisin. Käännyin ympäri ja laitoin käteni Harryn niskan taakse. Harry joutui olemaan aika kumarassa, joten varvistin hieman. 

"Mennäänkö kävellen vaiko autolla?" Harry kysyi. 

"Kävellään" päätin nopeasti. Harry painoi huulensa huulilleni ja suuteli minua hetken. 

"Mennäänkö?" Kysyin, kun lopetimme. Harry nyökkäsi hymyillen ja irrotti minusta hetkeksi. Laitoimme takit päällemme ja kengät jalkaan. Harry laski kätensä tutulle paikalle alaselälleni ja lähdimme raikkaaseen ulkoilmaan. Ulkona oli pieni tuulen vire, mutta muuten suht lämmintä. Kävelimme jutellen katuja pitkin lempikahvilani luokse. Menimme sisään ja ovikello kilahti astuessamme sisälle. Menimme tiskille ja tutkailimme listaa, mitä ottaisimme.

"Mitäs teille saisi olla?" Nuorehko nainen kysyi tiskin takaata. 

"Mä otan latten ja toastin" Harry sanoi. Mietin vielä hetken, kunnes sanoin:

"Otan vaikka samat". Menimme nurkka pöytään istumaan ja odotimme tilauksiamme. Ruokamme tuli ja aloimme syömään. Juttelimme jotain turhuuksia ja nauroimme kovaan ääneen. Saimme kulutettua aikaa kahvilassa melkein tunnin. Nousimme pöydästä ja huikkasimme heipat tarjoiljalle. Lähdimme kävelemään kädet toisiinsa sidottuina ympäri kauppakatua. Katselimme vaatteita ja tavaroita näyteikkunasta ja kuljimme kaduilla hiljalleen.

Illalla:

Heräsin puhelimeni soittoäänen. Putosin sohvalta ja nousin tokkuraisena lattialta. Etsin puhelimeni ja vastasin Harryn soittoon. Nykyään minulle ei kukaan muu soitakaan. 

"Moi" vastasin väsyneen kuuloisena. 

"Moi, herätinkö?" Harry naurahti toisessa päässä. 

"Öm, joo. Nukahdin näköjään telkkarin ääreen" sanoin silmiäni hieroen. 

"Aijaa. Halusin vaan ilmottaa, että tuun hakemaan sua huomenna kymmeneltä siitä pihalta. Mennään mun autolla lentokentälle" Harry selosti.

"Joo, nähään sitten" sanoin pirteämpänä. 

"Moikka kulta" Harry sanoi ja sulki puhelimen. Huokaisten vilkaisin kelloa, joka näytti kahdeksaa. Menin huoneeseeni, otin vaatteet pois ja kävin nopeasti suihkussa. Pesin hiukseni ja vartaloni kunnolla. Kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja menin takaisin huoneeseeni. Vaihdoin yöpaidan päälleni ja kuivailin hiuksiani hetken. Lopulta minua alkoi väsyttämään niin paljon, että suurin piirtein kaaduin sänkyyn ja nukahdin enne kuin pääni kosketti tyynyä. 

------

Anteeksi kauheesti lyhyydestä ja tylsyydestä, mut väsyttää sairaasti ja nii... Jatkoo luultavasti taas huomenna :)

-Maija

 (Ne vaatteet ilman noita laseja) 

Just trust me 8

Noin kolmen päivän kuluttua:

Istuimme Harryn kanssa kalliolla ja katselimme toisiamme. Aurinko oli juuri laskenut, mutta meillä ei ollut kiire kotiin. Makasimme pehmeässä maassa ja tutkimme tähtiä. 

"Sidney, tiesitkö, että mulla on veli?" Harry kysyi yhtäkkiä.

"En" sanoin.

"Se on kyl tosi idiootti" Harry sanoi. Naurahdin hieman. 

"Oikeesti, juteltiin puhelimessa yksi ilta, ja kerroin susta sille. Se sanoi, että se tuntee sut" Harry sanoi.

"Niin mikä sen nimi onkaan?" Ihmettelin. 

"Se on oikeastaan mun velipuoli. Kevin". Ei voi olla totta.

"Joo, tunnetaan vähän liiankin hyvin" sanoin huokaisten ja painoin pääni maahan. 

"Mistä?" Harry kysyi. 

"Ollaan vanhoja tuttuja. Se ei oo mikään mun mielipuheen aihe. Ja tosiaan, Kevin on idiootti" sanoin. 

"Kerro nyt" Harry aneli. 

"Sä sit halusit ite kuulla tän. No kerron tän nyt lyhennettynä: Mitä tekisit, jos sun vanha poikaystävä eka kidnappaa sut ja lennättää sut ilman lentolupaa Amerikkaan ja takaisin, sitten alkaa varastaa tililtä rahaa, ja sen jälkeen katoaa koko elämästä?" Kysyin Harryltä. 

"Tappaisin sen" Harry sanoi. Aloin nauramaan, vaikka asia ei ollut mitenkään hauska. 

"Tiesin kyllä, että se on paskiainen, mut en olis uskonut, että se tollasta olis tehnyt" Harry sanoi. "Milloin toi niin ku tapahtui?" Hän jatkoi.

"Noin kaks vuotta sitten" sanoin. 

"No mitä muuta se sanoi sulle puhelimessa?" Vaihdoin aihetta hieman. 

"Se sanoi, että meijän pitäis tulla sinne Amerikkaan. Mun pitäis kuulemma maksaa sille jotain. En kylläkään aijo maksaa yhtään mitään, mutta voisin edes koittaa puhua sen kanssa. Varsinki nyt kun kuulin sunkin tapahtumat" Harry sanoi. 

"Pitääkö munkin tulla sinne?" Kysyin.

"Niin Kevin käski" Harry sanoi. 

"Ei onnistu" sanoin päättäväisesti. "Mä en nimittäin lennä" 

"Mikset?" Harry kysyi.

"Koska pelkään" sanoin hiljaa. 

"Ei se mitään" Harry sanoi. "Sähän voit aina istua mun sylissä" tuo virnisti. Naurahdin pienesti. 

"Me voitais vähän muutenki lomailla siellä" Harry ehdotti. Huulilleni nousi yhtäkkiä hymy. 

"No kyllä mä sitten voin tulla" sanoin. Harry suuteli minua nopeasti.

"Milloin lähdetään?" Kysyin edelleen hymyillen. 

"Liput on varattu ensi maanantaiksi" Harry sanoi virnuillen. 

"Täh?! Millon sä ne varasit?" Kysyin.

"Eilen. Tiesin, että sä suostut" Harry sanoi.

"Senkin..!" Yritin keksiä jonkun hyvän sanan.

"Niin mikä?" Harry virnisti. Pyöräytin silmiäni ja suutelin Harryä. Harry kierähti päälleni ja piti huulensa koko ajan huulillani. Pidin käsiäni tiukasti Harryn niskan takana. Harryn kädet liikkuivat sulavasti kyljilläni. 

"Harry. Muista, että mun kylki on vieläkin kipeä" sanoin suudelmien välistä. Harry vain jatkoi, mutta varoi oikeaa kylkeäni. Yhtäkkiä maa katosi altani. Avasin silmiäni ja huomasin olevani Harryn sylissä. Hän vei minut virnistäen autoonsa ja laski minut takapenkille. Hän tuli uudestaan päälleni ja suuteli yhtä intohimoisesti, kuin äskenkin. Harryn käsi alkoi lähestyä hitaasti paitani reunaa ja pujahti äkkiä sen sisään. 

"Harryy" sanoin nopeasti. Vedin hänen kätensä pois paitani alta. Harry irrottautui hitaasti, mutta piti otsamme yhdessä. 

"Teille vai meille?" Harry kysyi hengästyneenä. 

"Teille" sanoin itsekin hieman huohottaen. Oli vaikea irrottautua Harrystä, mutta hän kuitenkin meni ajajan paikalle. Harry ajoi ylinopeutta koko matkan kotiinsa asti. Hän avasi oveni ja astui ulos autosta. Juoksin sisälle Harry perässäni nauraen. Harry sai minut eteisessään kiinni ja painoi seinää vasten. Hän suuteli minua uudestaan. Varpistin hieman, jotta hänen ei tarvinnut olla niin kyyryssä. Yhtäkkiä tunsin Harryn kielenkin. Yllätyin ensin, mutta jatkoin silti. Harryn kädet menivät selkääni pitkin takareisille ja nostivat minut hänen syliinsä. Kiedoin jalkani Harryn lantion ympärille. Harry alkoi kävellä kohti makuuhuonettaan pitäen huulensa koko ajan huulillani. Hän avasi oven ja potkaisi sen jalallaan kiinni perässään. 

**

Aamulla heräsin, kun tunsin jonkun hengittävän niskaani. Käännyin ympäri ja näin Harryn kimaltelevat silmät. Hymy nousi välittömästi kasvoilleni. 

"Erinomaista huomenta" Harry sanoi. "Oletpa kaunis tänään, kulta" Harry sanoi imarrellen ja suuteli minua.

"Ja oletpa sinä tänään hyvällä päällä" sanoin naurahtaen. 

"Kuka tahansa olisi viime yön jälkeen" tuo virnisti. 

"Apua! Mikä päivä tänään on!?" Huudahdin yhtäkkiä ja pomppasin istumaan. 

"Perjantai" Harry vastasi tyynesti.

"Eikö meidän pitäisi olla koulussa?" Kysyin ja ihmettelin Harryn tyyneyttä.

"Rentoudu, soitin rehtorille ja pyysin, lupaa jäädä kotiin, koska hoidan sinua" Harry sanoi kietoen kätensä vatsani ympäri.

"Sullahan oli se kylki vielä niin kipeänä" Harry virnuili ja liikutti kättään kyljelläni, jossa oli edelleen teipit.

"Sinä senkin sohvaperuna" sanoin ja läpsäisin häntä nauraen paljaalle käsivarrelle. Ei kylkeni ole ollut kipeä enää moneen päivään.  Harry nyt oli tuollainen pikku huijari. Nousimme ylös sängystä ja laitoin eiliset vaatteeni päälle. Menimme yhdessä syömään aamiaista alakertaan. Sen jälkeen vietimme varsin rentoa perjantai päivää elokuvaa katsellen, pussaillen, kävellen puistossa, nauraen ja nukkuen. Illalla Harry saattoi minut kotiini. 

"Ää... Miksi mä en voi tulla teille?" Harry kysyi. Hän oli vinkunut nyt koko tunnin. Minä halusin pakata valmiiksi Amerikkaan, mutta Harry halusi silti tulla luokseni. 

"Koska sä kuitenkin häiritsisit mua ja et antaisi mun pakata. Sitä paitsi haluun mahdollisimman nopeesti nukkumaan" sanoin. Saavuimme ovelleni ja Harry jäi muutaman portaan alemmas minun mennessäni ylimmälle portaalle. Nyt Harry oli yhtä pitkä, kuin minä. 

"Pliis" Harry aneli ja piti maailman söpöintä ilmettä kasvoillaan. Huokaisin.

"Okei sä voitit" sanoin.

"Jes!" Harry hurrasi ja tuli vierelleni. Hän avasi oven takanani ja meni sisään työntäen minut mukanaan. 

"Mutta, sä autat mua pakkaamisessa ja annat mun nukkua" sanoin. Harry heitti kenkänsä pois jalastaan ja laittoi takkinsa naulakkoon. Hän kaivoi mustan matkalaukkuni kaapista, josta olin käskenyt sen hakea. 

"Tarviitko sä oikeesti näin ison laukun?" Harry kummasteli, kun hän toi sen huoneeseeni. 

"Joo" sanoin ja avasin vaatekaappini.

"Onko siellä muuten lämmintä?" Kysyin.

"Joo kai" Harry sanoi makoilemaan sängylläni ja seuraten puuhiani. Laitoin muutamia shortseja ja paitoja kasaan pöydälle ja annoin Harryn valita parhaimmat.

"Mut tääki olis hyvä" protestoin Harryn valintoja. 

"Et sä voi ottaa kaikkia noita" Harry sanoi. Päätin lopulta kuitenkin sulloa kaikki suurin piirtein hyvät vaatteet kassiini. 

"Harry hae mun hammasharja ja meikit" pyysin Harryä samalla kun mietin vielä, mitä tarvitsin.

"Ei ei! Älä haekaan" tuli mieleeni, että Harry ei kuitenkaan osaisi tehdä sitä. Hain itse meikkini, hiusharjani ja hammasharjani vessasta. Otin muutaman sampoon ja laitoin ne pussiin. Menin takaisin huoneeseeni. 

"Harryy!!" Huusin ja pudotin pussini kädestäni. Harry oli levittänyt kaikki alusvaatteeni lattialle ja oli valinnut kaikkein kauheimmat mukaan. Harry hymyili leveästi, kuin hän ei olisi tehnyt mitään.

"Ei näin Harry" sanoin ja marssin hänen luokseen. Keräsin alusvaatteeni lattialta ja laitoin muutamat matkalaukkuun. 

"Mut nää olis ollu hienot" Harry valitti. Hän piti järkyttäviä punaisia pitsisiä rintsikoita kädessään.

"Ei ikinä" sanoin ja sulloin ne kaappiin. 

"Ooks sä jo valmis?" Harry kysyi ja halasi minua takaata päin. Yritin kerrata kaikkia mitä tarvitsisin. 

"Housut-" luettelin ääneen.

"Ei tarvita" Harry kommentoi.

"Paitoja-"

"Tarvitset vielä vähemmän"

"Hammasharja-"

"Voit lainata mun" Harry kommentoi koko ajan.

"Harry lopetaa" sanoin nauraen. 

"Bikinit unohtui" Harry sanoi. Totta! Hain valkoiset bikinini kaapista ja sulloin ne pyyhkeen kanssa vielä kassiin. Laitoimme matkalaukun kiinni. Lösähdin sängylle makaamaan selälleni. 

"Vihdoinkin valmista" huokaisin. Tunsin jonkun käden matkaavan vatsaani pitkin kaulani kautta poskelleni. Käänsin pääni Harryyn ja katsoin häntä murhaavasti. Haukottelin makeasti ja käperryin Harryn viereen. 

"Voisinhan mä yöpaidanki laittaa, mut en taida jaksaa" sanoin. Vedin farkut pois jalastani ja vaihdoin nopeasti t-paida ylleni. Menin peiton alle ja odottelin Harryä hetken. Hän veti housunsa pois jalastaan ja heitti paitansa tuolin karmille. Hän tuli viereeni ja vetäisi kainaloonsa.

"Hyvää yötä, muru" harry sanoi ja suuteli minua.

"Herätä mut sitten kymmeneltä, jos en oo herännyt" mumisin Harryn kylkeä vasten. Nukahdin todella nopeasti Harryn lämpimään kainaloon.

-----

Tossa ne bikinit:

-Maija

Just trust me 7

Kävelin koulun loputonta käytävää pitkin. Camilla ja tyttö porukka etäämmällä tuijottivat minua ja kuiskailivat jotain. Yritin olla välittämättä heistä ja jatkoin matkaani. Saavuin luokaan eteen ja jätin takkini naulakkoon. Nojasin seinään ja otin vihkoni esille. Kertasin vielä viimeisiä juttuja, meillä oli nimittäin nyt koe. 

"Hyvää huomenta" kuului karhea ja matala ääni korvani juuresta. Käänsin säikähtäneenä päätäni ja kohtasin Harryn kasvot. 

"Hahaaha pelästyit!" Tuo naurahti. 

"Enpäs" sanoin ja Harry suuteli minua. Joku yskäisi vieressämme ja irrottauduimme. Poika katsoi meitä ällistyneenä, mutta pakeni jonnekin. Opettaja saapui ja päästi meidät sisään. Menimme paikoillemme ja tervehdimme opettajaa. Hän jakoi meille kokeet ja aloimme tehdä niitä. Kun sain paperin eteeni, minulle tuli sama reaktio, kuten aina kun sain jonkun koe paperin. En muistanut enää yhtään mitään. 

   "No menikö hyvin?" Harry kysyi, kun kävelimme pois luokasta.

"No ei todellakaan. Sulla sit?" Kysyin.

"Äh.. En saanut mitään selvää sen pojan käsialasta" Harry sanoi tyynenä.

"Siis yritiks sä luntata?" Kysyin silmät pyöreänä. Harry oli vakavan näköinen, mutta alkoi yhtäkkiä nauramaan.

"Sua on niin helppo huijata" hän nauroi. Läpsäisin häntä hellästi käteen. Menimme naureskellen seuraavalle tunnille. 

"Istukaa olkaa hyvät" opettaja sanoi. Istuimme Harryn kanssa takapenkille, ja Harry veti pulpettiaan lähemmäksi minua. Hymyilin hänelle ja tuo vain virnisti. 

     Tuntia oli jäljellä noin puolituntia. Nostin käteni ylös ja sanoin:

"Opettaja, voinko käydä vessassa?"

"Joo" hän vastasi laimeasti. Lähdin kävelemään ovea kohti ja kuulin Harryn kysyvän:

"Opettaja, saanko käydä niistämässä?" 

"Jaa" opettaja huokaisi, eikä edes katsonut Harryä. Camilla katsoi minua vihaisesti, kun kävelimme hänen ohitseen. Harry huitaisi vahingossa Camillan vihon lattialle. Tirskahdin hieman, mutta Harryllä pysyi pokka. Menimme ulos luokasta. Kävelimme hetken, kunnes Harry käänsi minut äkisti seinää vasten. Hän lähestyi kasvojani ja suuteli minua. 

"Harreeh" sanoin, kun Harry painoi päänsä kaulalleni. Harry suuteli sitä hieman, mutta näykkäisi hampaillaan hieman ihoani.

"Harry et-"

"Shh" hän sanoi. Kuulimme jonkun luokan oven avautuvan ja Harry irrottautui minusta nopeasti. Pujahdin viereiseen vessaan, ennen kuin tulija huomasi minut. Katsahdin peiliin ja suuri punertava jälki kaulassani vei huomioni. Huokaisin turhautuneena nopeasti ja yritin haroa hiuksiani jäljen päälle. Avasin vessan oven ja etsin katseellani Harryä. Hän nojasi toisella puolen käytävää seinään. Viitoin hänet luokseni ja hän tuli luokseni parilla askeleella.

"Harry Styles" sanoin ja osoitin jälkeä. Katsoin häntä vihaisena. 

"Sori kultsi, en voinut vastustaa" Harry sanoi ja sulatti minut hymyllään. 

"Ens kerralla voit tehdä vähän pienemmän" sanoin ja asetin hiukset peittämään jäljen. 

"Ensi kerralla" Harry virnisti. Mulkaisin häntä nopeasti ja vedin hänet ulos vessasta. Kävelin reippaasti luokkaa kohti vetäen Harryä perässäni. 

"Ei mennä vielä" Harry aneli. Käännyin häntä kohti ja Harry otti lantioltani kiinni.

"Harry, nyt tottelet kerranki mua" sanoin ja vedin hänet ovelle. Avasin oven ja marssin luokkaan. Harry käveli tyynenä perässäni pitäen kätensä yhä lantiollani. Irrotin hänen kätensä ja menin istumaan. Vedin pulpettini kauemmas hänestä ja keskityin kunnolla opetukseen. Tai ainakin yritin. 

         "Sidney!" Harry huusi nimeäni. Kävelin käytävää pitkin ulos päin. 

"Pysähdy nyt" kuulin Harryn äänen. Pysähdyin äkisti ja käännyin ympäri. Harry seisoin liikkumattomana edessäni.

"Sidney, älä-" Harry aloitti.

"Jos sä olet nyt hiljaa, niin mä voin kertoa sulle pari juttua. Ekaksi, mä menetin mun kaikki ystäväni sun takia. Tokaksi, jos sä ajattelit käskyttää mua koko ajan, se ei tuu onnistumaan. Kolmanneksi, voitko jättää mut yksin hetkeksi?" 

"Sidney. Kuuntele mua nyt!" Harry sanoi. 

"Häivy, vihaan sua" sanoin kylmästi. Pidin kasvoillani tiukan ilmeen, vaikka oikeasti halusin kaatua maahan ja itkeä. Ennen kuin huomasinkaan, Harry oli lähtenyt pois, ja ihmiset tuijottivat minua. Katsahdin heitä nopeasti ja lähdin ovesta ulos.

         Kävelin koulun pihaa kädet taskussa. Potkiskelin kiviä ja tuuli heilautti hiuksiani taakse. Kellot olivat soineet jo viisi minuuttia sitten, mutta minua ei huvittanut mennä tunnille. Istuin sammaleiselle kivelle ja katselin maahan. Puista pudonneet lehdet olivat märkiä ja vesilammikoita oli ympäri pihaa. Otin kännykkäni taskusta ja katsoin kelloa. Se näytti puoli kaksitoista. Taustakuvanani oli kuva minusta ja Harrystä suutelemassa. Kyynel vierähti poskelleni ja painoin pääni polviini. Miksi huusin Harrylle? Ei minulla ollut edes mitään hyvää syytä siihen. Missäköhän hän on nyt? Ehkä tunnilla, en tiedä. Viileä tuuli heitti hiukseni kasvoilleni ja kietouduin takkiini. Jos Harry olisi nyt täällä, hän kiehtoisi lämpimät kätensä ympärilleni. Painaisin pääni hänen rintakehälleen ja hän silittäisi hiuksiani. Olisin turvassa hänen lämpimässä sylissään...

"Hei Sidneykö se täällä! Tuliko ryppyjä rakkaudessa? Hä?" Kuulin pojan äänen sanovan. Nostin pääni polvista. Kolme rinnakkaisluokkalaista poikaa kävelivät minua kohti uhkaavan näköisinä. 

"Ole hiljaa" sanoin.

"Voi enpä taidakaan olla" toinen pojista sanoi. Yhdellä pojalla oli mustat hiukset, toisella lyhyet ruskeat ja kolmannella hieman pidemmät ruskeat hiukset. Kaikilla oli farkut jalassaan ja takki auki. Keskimmäisen pojan lihakset näkyivät takin alta. 

"Nouse ylös" yksi sanoi. Pysyin tiukasti istumassa.

"Nouse siitä" hän sanoi tiukemmin. Päätin nousta, sillä en halunnut enempää ongelmia. 

"No, miten Harry voi?" Keskimmäinen kysyi. En vastannut. 

"Voi, tuliko sinusta nyt mykkä?" Hän kysyi. "Kuule, tämä sinun Harrysi tappoi yhden ihmisen. Tiesitkö?" Poika jatkoi inhottavalla äänellään. Nyökkäsin.

"Ja sattumalta se ihminen oli meidän jengin päällikkö" poika sanoi.

"Olkoon vaikka presidentti. Mitä te musta haluatte?" Kysyin kiukkuisesti. 

"No. Me halutaan kostaa tää Harrylle jotenki. Et voi arvatakaan miten se satutti katsoa, kun hän makasi kuolleena maassa. Joten, koska se olis tyhmää tappaa Harry, me ajateltiin satuttaa häntä muuten" poika irvisti. He lähestyivät minua hyvin hitaasti. 

"Mitäköhän Harrystä tuntuisi nähdä sut makaamassa tässä maassa elottomana?" Poika sanoi ja samassa tunsin iskun poskellani. Kipu läpäisi kehoni, kun joku potkaisi jalkaani ja kaaduin maahan. Voihkaisin kivusta äänekkäästi. Kädestäni tuli verta ja yritin tyrehdyttää sen jotenkin. Tunsin potkun kyljessäni ja pojat vain nauroivat. Yritin nousta ylös, mutta joku löi kivuliaasti selkääni. Sain muutamia iskuja, kunnes kuulin jonkun huutavan:

"Se tulee!" Sain vielä yhden potkun selkääni, mutta sitten kuulin poikien keskittävän huomionsa muualle.

"Jos et koskettelen vielä häneen, olette kohta itse makaamassa tuossa maassa" kuulin tutun äänen. Nostin päätäni hieman ylös, mutta samassa joku potkaisi minua kylkeen. Joku naksahti sisälläni ja kipu oli sietämätön. Kuulin jonkun naurahtavan.

"Itsepähän te tätä kerjäsitte" joku sanoi ja näin kun poika sai nyrkin poskeensa. Vasta nyt huomasin, että tulija oli Harry. Kaksi muuta poikaa lähtivät juoksemaan koulun porteista ulos, mutta yksi jäi tappelemaan Harryn kanssa. Poika löi Harryä ohimoon, mutta Harry kamppasi pojan maahan. Harry väänsi pojan kädet tuon selän taakse ja kuiskasi pojalle:

"Jos sä et nyt lähde, kutsun poliisin" poika riuhtoi itsensä irti Harryn otteesta ja lähti nopeasti katsahtaen vielä minuun ja Harryyn. 

"Harry" sanoin heikolla äänellä. Harry suurin piirtein syöksyi luokseni ja otti minut varovaiseen halaukseen. 

"Harry, anna anteeksi"  sanoin katsoen Harryä silmiin. 

"Älä nyt sitä mieti. Sattuuko sua johonkin?" Harry kysyi. 

"Kylkeen" sanoin. Harry nosti minut ylös ja kantoi minua. Harry avasi kouluun oven yhdellä kädellään ja kantoi minua pitkin käytävää. Joku opettaja seisoi onneksi käytävällä. 

"Voi mitä teille on tapahtunut!?" Hysteerinen nais opettaja huudahti. Tosiaan, näytimme varmaan kamalemmalta, kuin oikeasti olimme. Kädestäni tuleva veri oli sotkenut vaatteeni ja osan Harryn paidasta. Harrykin näytti aika kauhealta tukka sekaisin ja punainen jälki ohimossaan. 

"Yhdet pojat yritti hakata Sidneytä" Harry sanoi. Opettaja käski meidän mennä terveyden hoitajalle. Harry kantoi minua koko ajan ja avasi oven koputtamatta. Terveydenhoitajan ilme oli kauhistunut, kun Harry syöksyi sisään. Hän laski minut sängylle, jossa oli valkoinen pyyhe alla. Terveydenhoitaja yritti tyrehdyttää vuotavaa kättäni koko ajan, kun Harry selosti mitä oli tapahtunut. Sama nais-opettaja oli luonamme, ja hän yritti avustaa hoitajaa parhaansa mukaan.

Noin tunnin kuluttua:

Makasin samassa sängyssä lepohuoneessa. Kädessäni oli suuri haava, joka oli nyt sidottu sideharsolla kiinni. Yksi kylkiluuni oikealta puolelta oli mennyt pois paikaltaan, ja siinäkin oli nyt jonkin tuki. Muut paikat olivat mustelmilla. Harry nojasi sänkyyni ja piti jääpussia otsallaan. Siinä oli nyrkin kokoinen kuhmu. 

"Harry..." Aloitin pienesti. Hän käänsi katseeni minuun. Makasin toisella kyljelläni sängyssä. 

"Kiitos et sä tulit pelastamaan mut" sanoin ja katsoin Harryn kimaltavia silmiä. Harry silitti hiuksiani hellästi. 

"Miksi ne edes hakkas sua?" Harry kysyi.

"Ne sanos jotain, et ne kostaa jotain mulle" sanoin. En olisi halunnut puhua siitä. "Sä kuulemma olit tappanut niiden jonkun jengin päällikön" 

"Ai..." Harry sanoi ja katseli ikkunasta ulos. 

"Pääasia et sä oot kunnossa" hän sanoi ja pussasi poskelleni. Hymyilin Harrylle pienesti. 

"Ethän sä vihaa mua oikeesti?" Harry kysyi hetken päästä. 

"Täh?" Ihmettelin.

"Kun sä huusin mulle ja sanoit, että vihaat mua" Harry sanoi hiljempaa.

"Harry... Mä en vihaa sua! Ei sua voi vihata" sanoin ja pörrötin hänen hiuksiaan. 

"Kyl jotkut voi" Harry sanoi.

"Älä ikinä enää anna mun huutaa sulle" sanoin ja tunsin yhtäkkiä Harryn huulet omillani. Suutelimme pitkään, kunnes ovi avautui.

"Harry?" Joku kysyi. Katsahdin tuliaan, joka oli rehtorimme. "Voisitteko tulla tänne hetkeksi?" Harry pussasi minua nopeasti otsalle ja nousi sitten ylös. Ovi kolahti kiinni ja jäin yksin. Odottelin jonkin aikaa, kunnes Harry vihdoin tuli takaisin. 

"Me voidaan lähteä kotiin" Harry sanoi.

"Siinäkö kaikki?" Kysyin.

"Ei, mut sun ei tarvii tietää niistä" Harry sanoi ja keräsi tavaroitamme. 

"Harry..." 

"Okei, okei. Mä joudun jälki-istuntoon seuraavaksi, kun tuun kouluun" Harry sanoi. 

"Miksi?" Kysyin ja nousin kylkeäni varoen istumaan.

"Koska lintsasin ja löin niitä tyyppejä" Harry sanoi.

"Mut lintsasin mäkin. Ja taisin huitoa niitä poikia" puolustin Harryä. Rehtori tuli ovesta sisään ja katsoi Harryä vihaisesti.

"Hei siellä, olis vähän asiaa!" Huudahdin reksille. Rehtori pysähtyi ja kääntyi minua kohti.

"Miksi Harry saa jälki-istuntoa, mut mä en?" Kysyin. Kuulin Harryn kuiskaavan nimeäni, jotta lopettaisin, mutten välittänyt.

"No siis kun..." Rehtori takelteli. 

"Niin, koska Harryä vihataan ja sanotaan, ettei hän ole kunnon oppilas!" Huusin. "Ei yksi murha kaikkea kaada!" Tiesin, että rehtori tiesi Harryn "murhasta". "Vaikka se oli vahinkokin, silti te rankaisette Harryä. Ajattelitteko jatkaa tätä koko elämänne!?" Kyynel vierähti silmäkulmaani.

"Ä-" rehtori aloitti.

"Turpa kiinni! Ajatelkaa asiaa Harrynkin kannalta. Kaikki mulkoilevat häntä, kaikki ajattelevat hänestä pahaa, kaikki vihaavat häntä" käänsin katseeni liikkumattomana Harryyn. "Paitsi minä" kyyneleet tulvivat silmistäni ja kohtasin Harryn lämpimän halauksen. Kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen ja halusin vain vajota syvään horrokseen. Pois tästä inhottavasta maailmasta. 

Harry:

En ollut uskoa, mitä Sidney juuri teki. Hän... Hän siis avautui täysin rehtorin eteen. Kaikki mitä hän sanoi oli totta. Itse en olisi ikinä pystynyt sanomaan  mitään tossa tilassa. Rehtorikin seisoi liikkumattomana edessämme ja yritti änkyttää jotakin.

"Tuota, te voitte kai nyt lähteä. Ja perun kaikki jälki-istunnot ja muut" hän sanoi ja lähti huoneesta. Taisi olla aika järkytys hänellekin. Talutin Sidneytä kainalossani pois koulusta ja menimme autolleni. Sidney nyyhkytti vieläkin hieman. Ajoin etana-vauhdilla kotipihalleni, ja sammutin auton. Menimme sisälle ja keitin molemmille teetä. Sidney istui sohvalla ja puristi tyynyä kehoaan vasten. Menin hänen luokseen ja vedin hänet lämpimään halaukseen. 

----------

Hiihii :D

-Maija

Just trust me 6

Haukottelin suuresti ja avasin silmäni. Kohtasin Harryn jaden vihreät silmät. Hymyilin leveästi ja Harry suuteli minua.

"Huomenta muru" hän sanoi lempeästi.

"Huomenta" sanoin vieläkin hymyillen. Auringon säteet sokaisivat minut ja rutistin silmäni uudestaan kiinni. Kuulin Harryn makean haukotuksen.

"Nukuitko hyvin?" Hän kysyi ja pussaili poskeani. 

"No ihan ok.  Entäs sinä?" 

"En nukkunut melkein yhtään" Harry sanoi. Nousin kyynerpäitteni varaan ja katsoin Harryä silmiin. Olimme molemmat hiljaa. Kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa. 

"Miksi et?" Kysyin. 

"En vain saanut unta ja miettin kaikenlaista" Harry sanoi ja silitti hiuksiani. Harry painoi päänsä kaulalleni ja suuteli sitä. 

"Harryy..." Sanoin, kun tuo ei lopettanut lainkaan. "Ei nyt" sanoin naurahtaen, kun hän kutitti kielellään niskaani. 

"Miksi ei?" Hän mumisi kaulaani vasten.

"Ainakin siksi, että mulla on nälkä" sanoin ja yritin nousta ylös. Todellakin vain yritin.

"Älä mee" Harry sanoi surullisen kuuloisena. Jäin makaamaan Harryn viereen. Siinä oli oikeastaan mukavan lämmintä ja Harrykin oli tyytyväinen. Harry taisi vihdoin nukahtaa, joten en viitsinyt lähteä. Olisin kuitenkin herättänyt hänet, kun nousisin tästä. Katselin ulos ikkunasta. Myrskyn tuhoja näkyi aika paljon. Puita oli kaatunut tielle ja jokin auto oli lytyssä sen alla. Pomppasin pystyyn, kun huomasin sen olevan Harryn auto.

"Mitä nyt?" Harry kysyi ja heräsi. Hupsista.

"Harry! Sun autos on ton puun alla" huudahdin. Harry nousi istumaan ja nojasi sängyn päätyyn. Hänen silmänsä suurenivat, eikä hän uskonut tätä. 

"Perhana" Harry kirosi. "Toi kesti vain puoli vuotta" Harry käänsi katseensa minuun. Yritin pidätellä naurua. 

"Ja mitä sää naurat?" Harry kysyi huvittuneen kuuloisena. Purskahdin nauramaan.

"En mitään. Sä vaan olet niin söpö" sanoin ja nojauduin suutelemaan Harryä.

"Pitää varmaan pyytää iskältä rahaa uuteen autoon" Harry naurahti. Tuntui oudolta ajatella, että Harrylläkin oli iskä. Omat vanhempani asuivat jossain pienessä mökissä Skotlannissa.

"Missä sun vanhemmat asuu?" Kysyin.

"No tällä hetkellä ne lomailee Floridassa" Harry vastasi.

"Varmaan rikkaita?" 

"Todellakin" 

Noin tunnin päästä:

"Harry, ajatteliks sä jäädä tänne makoilemaan koko päiväksi?" Nauroin. Kello näytti puolta yhtä, eikä Harry ollut suonut ajatustakaan noustakseen ylös. 

"Joo, täällä on mukava makoilla ja jutella sun kanssa" Harry vastasi ja jatkoi kutittamistaan. 

"Harry usko jo, mä en tykkää tostaa!" Huusin ja kiemurtelin sängyllä. Viimeisen puolen tunnin aikana Harry oli kutittanut minua joka puolelta. Syöksyin suutelemaan häntä, sillä hän ei muuten lopettanut. 

"Miksi sä et lopeta, vaikka mä käsken" kysyin esittäen kiukkuista.

"Koska sun naurusi on musiikkia korvilleni" Harry sanoi ja suuteli minua uudestaan. 

"Saathan sä mut muutenki nauramaan" sanoin suudelmien välistä. 

"Kuten miten?" Harry kysyi. Hänen puhuessaan, huulemme sipaisivat toisiaan. 

"Ainakin sillä, että sä nouset nyt ylös" sanoin ja pomppasin seisomaan. Sitä minun ei kyllä olisi pitänyt tehdä. Päässäni alkoi huimaamaan ja painoin silmäni nopeasti kiinni. Yritin saada seinästä tukea, mutten löytänyt seinää. Putosin mustaan aukkoon ja silmissäni pimeni.

Harry:

Sidney pomppasi seisomaan. Yhtäkkiä hän alkoi huojua, painoi silmänsä kiinni ja yritti huitoa käsillään. Hän ilmeisesti yritti saada tukea seinästä. Nousin seisomaan ja kävelin nopeasti hänen luokseen. Sidney horjahti taakse päin. Sain hänet juuri ja juuri kiinni, ennen kuin hän kaatui maahan. 

"Sidney!" Huusin häntä. Laskin hänet sängylle makaamaan ja ravistin häntä. Sidney tuntui löysältä eikä herännyt. Hain nopeasti puhelimen yöpöydältä ja soitin sairaalaan. Puhelu ei kuitenkaan yhdistänyt, sillä puhelinlinjat olivat poikki myrskyn takia. Kirosin ja heitin puhelimen takaisin pöydälle. Laitoin Sidney pään tyynylle ja käänsin hänet makaamaan selälleni. Siinä oli kaikki ensiapu taitoni, jotka tiesin kun joku pyörtyi. 

     Sidney ei ollut vieläkään herännyt. Kiersin huonetta turhautuneena ympäri. Miksi hän pyörtyi? Ehkä hän oli heikkona, koska ei ollut syönyt mitään. Ja se kyllä olisi minun vika, sillä en päästänyt häntä syömään aamulla. Vilkaisin kelloa, joka näytti kolmea. Nappasin tyynyn tuolilta ja viskasin sen seinääpäin. Harry, sä olet idiootti! Miksi et antanut hänen mennä syömään? Jos hän nyt ei herää, saat kyllä kuulla kunniasi! Raivosin itselleni. Yritin taas soittaa sairaalaan, mutten onnistunut. Kuulin heikon aivastuksen ja hyppäsin melkein kattoon. Ryntäsin Sidneyn luokse ja huomasin hänen heränneen. 

Sidney:

Heräsin aivastuksen tunteeseen. Nenäni kutitti ja aivastin. Kuulin askelia ja näin kiharapäisen hahmon pian vierelläni.

"Sidney!?" Hahmo kysyi nimeäni.

"Harry?" Ihmettelin.

"Voi Sidney! Ootko sä kunnossa? Anna anteeksi mun olis pitänyt päästää sut syömään ja nyt en saanut sairaalaan yhteyttä kun-" Harry hätäili.

"Shh!" Käskin häntä. Päätäni särki ja join pienen tilkan vesilasissa, joka oli yöpöydällä. 

"Mitä kello on?" Kysyin.

"Vähän yli kolme" Harry sanoi ja oli tullut viereeni istumaan. 

"Kolme!" Huudahdin ja pomppasin istumaan. Harry painoi minut takaisin makuulle. 

"Rauhoitu" Harry käski. "Mitä sulle tapahtui?" Harry kysyi.

"En tiedä. Nousin kai liian äkkiä ylös, kun en ole syönyt pitkään aikaan mitään" sanoin.

"Anteeksi. Mun olisi pitänyt antaa sun mennä syömään aamulla" Harry pahoitteli.

"Ei se mitään. Ei tää ollut eka kerta" sanoi huokaisten. 

"Onko sulle käynyt ennenkin näin?" Harry kysyi silittäen käsivarttani. 

"Joo. Silloin kyllä kukaan ei ollut pelastamassa mua, niin kun sä nyt. Kaaduin maahan ja sain aivotärähdyksen. Silloin makasin tajuttomana muutaman päivän" sanoin. Harry pussasi minua nopeasti huulille ja sanoi:

"Tästä lähtien annan sun aina mennä syömään" Harry sanoi. Hymyilin hänelle ja suutelin häntä. 

"Joten saanko nyt mennä syömään?" Kysyin.

"Et. Mä tuon sulle" Harry sanoi ja nousi sängyltäni. 

"Annan sun aina mennä syömään..." Matkin Harryä ja virnistin tuolle, kun hän lähti keittiöön. 

Just trust me 5

Istuimme sohvallani ja katsoimme telkkarista jotain sattuman varhaista ohjelmaa. Makasin Harryn sylissä Harryn kädet ympärilläni. Pidin hänen toista kättään vatsani päällä ja leikittelin sormieni kanssa hänen sormillaan. Välillä Harry pussaili hiuksiini ja kuiskaili jotain söpöä. Ulkona tuuli todella kovaa. Puut taipuivat vaakasuoraan ja ihmettelin, miten tämä koko talo pysyi pystyssä. 

"Nyt on ylimääräisten uutisten vuoro. Lontoon keskustassa riehuu valtava myrsky. Tämä on suurin myrsky kymmeneen vuoteen. Ihmisiä käsketään pysymään sisällä ja varautumaan sähkökatkoksiin" seurasimme tarkasti uutisia. 

"Sain hyvän syyn jäädä tänne koko yöksi" Harry sanoi. Virnistin tuolle hieman. 

"Puita on jo kaatunut ja juna liikenne on poikki koko seuraavan vuorokauden..." Uutisissa selostettiin.

"Pitäiskö meidänkin käydä hakemassa taskulamppua ja kynttilöitä?" Kysyin Harryltä, kun televisiossa näytettiin myrskyn tuhoja. Sähköt olivat poikki, taloissa oli pimeää ja ihmiset värjöttelivät vilttien avulla sisällä taloissaan. 

"Mennään vaan" Harry sanoi ja nosti minut sohvalta. Johdattin kädestäni pitävän Harryn varastoon, jossa oli kaikkea sälää. Etsin hetken, kunnes löysin kolme taskulamppua ja kynttilä pakkauksen. Tulitikkuja oli keittiössä. 

"Mä haluan ton nalle puh taskulampun!" Harry huusi ja nappasi keltaisen nalle puh taskulampun kädestäni. Naurahdin ja otin tavarat mukaani. Menimme takaisin olohuoneeseen ja testasimme lamppujen toimivuutta. Kaksi led-valoa toimivat hyvin, mutta Harryn nalle puh oli aika heikko. 

"Voi harmi" Harry naurahti. Hän kaappasi minut syliinsä makaamaan ja suuteli huulilleni. Jäimme lattialle tuijottamaan telkkaria. 

    Yhtäkkiä ulkoa kuului kauhea kolahdus ja samassa valot välähtivät pois päältä. Telkkari sammui ja koko talo pimeni. Jos nyt olisin ollut yksin, olisin pelännyt niin, etten varmaan pystyisi edes liikkumaan. Harry sytytti taskulampun ja osoitti sillä silmiini. Kiljaisin hieman, sillä säikähdin sitä. 

"Ei saa pelotella" sanoin. Sytytin muutkin taskulamput ja valoa tuli hieman lisää. Nousin ylös ja etsin sohvaa taskulampulla. Istuin siihen ja Harry seurasi perässäni. Hän tuli viereeni puoliksi makaamaan ja menin hänen kainaloonsa.

"Pelottaako sua?" Harry kysyi ja katsoi silmiini. 

"Ei niin paljon, kun sä olet siinä, mutta joo" sanoin. Olisin voinut lisätä siihen, että pelkään aivan sairaasti, olen aina pelännyt pimeää, enkä koskaan pitänyt myrskyistäkään. Tämä on ehkä hieman lapsellisesti ajateltua, mutta tuolta keittiöstä tulee kuitenkin joku murhaaja ja tappaa meidät, enkä enää koskaan näe Harryä. En tiedä olevani turvassa hänen syleilyssään, enkä tunne hänen pehmeitä huulia huulillani.

"Mitä ajattelet, muru?" Harry kysyi ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltani. 

"Sitä vain, että olet kuin oma suojakilpeni. En voisi elää ilman sinua" sanoin hiljaisesti. Nojauduin Harryn rintakehää vasten ja kuuntelin hänen sydämmensä lyöntejä. Kuulin juuri ja juuri Harryn sanat:

"Sä olet koko mun elämä" olimme hetken hiljaa ja vain pattereilla toimivan kellon tikitys kuului huoneessa. 

    "Harryy? Nukutko sä?" Huhuilin Harryä. En nähnyt pimeässä oikein mitään. Olimme raahautuneet huoneeseeni ja makasimme suurella sängylläni lämpimän peiton alla. Talostani oli mennyt lämpökin pois, kuten valotkin. 

"En mä nuku" Harry mumisi. Hänen kätensä olivat lämmittimenä kehoni ympärillä ja olin käpertynyt hänen syliinsä. Itse en saanut unta, sillä ulkoota kuului koko ajan joko sateen ropina tai oksien lentelyä tai muita häiritseviä ääniä. Harry oli luvannut ettei nukahtaisi ennen minua. Se oli kyllä aika sööttiä mielestäni. 

"Etkö sä saa nukuttua lainkaan?" Harry kysyi ja erotin hänen silmänsä pimeydessä. 

"En vaan saa unta" huokaisin. Jotenkin minua väsytti ihan sairaasti, mutten vain saanut nukuttua. 

"Sidney?" Harry kysyi hetken päästä.

"Niin?" Vastasin.

"Öm aletaanko seurustelemaan?" Harry kysyi yllättäen. Olin hetken hiljaa, en tiennyt mitä sanoa. Olin kuin pölkyllä päähän lyöty. 

"Harry..." Aloitin. Harry katsoi minuun toiveikkaana. "Todellakin aletaan" hihkaisin onnellisena. Tunsin Harryn huulet huulillani, vaikka en nähnytkään mitään. Tämän jälkeen taisimme molemmat nukahtaa aika nopeasti. 

   Heräsin yöllä johonkin kolaukseen. Katsoin ikkunasta ulos, mutten nähnyt mitään, sillä siellä oli täysin pimeää. Vilkaisin vieressäni makaavaa Harryä. Harryn kädet olivat hänen niskansa takana ja hän tuijotti minua. Harryllä ei ollut paitaa, ja hänen tatuoinnit erottuivat selvästi.

"Ai, mä en tiennyt että oot hereillä" sanoin ja laskeuduin takaisin makuulle. Harry siirsi kätensä selälleni ja lukitsi ne selkäni taakse. Tuijotimme toisiamme silmiin.

 Harry:

Katsoin Sidneyn jäänsinisiin silmiin. Ne olivat erikoiset, enkä ollut koskaan nähnyt vastaavia. Kumarruin hänen ylleen ja suutelin Sidneytä hellästi huulille. Hänen kätensä menivät rintakehäni kautta niskani taakse. Tästä en saa ikinä tarpeekseni. Kierähdin hänen päälleen ja peitto putosi päältäni. Sidney nosti peiton takaisin päällemme ja jäin makaamaan hänen viereen. Pidin käsiäni hänen pienen kehonsa ympärillä ja hän painoi pääni paljaalle rintakehälleni. Hetken päästä tunsin hänen rauhallisen hengityksen ja toivoin hänen nukkuvan. Itse en saanut unta, vaan makoilin sängyllä miettien, miten kertoisin sen kaiken Sidneylle...

-----

Sori tuli aika lyhyt, mut halusin jättää sen tolleen...

-Maija