Life is complicated 1

Kävelin puistonpolkua pitkin jonnekin ilman päämäärää. Potkiskelin kiviä ja pidin kädet housun taskuissani. Tuuli sekoitti pitkiä ruskeita hiuksiani ja tungin ruskeaa piponi syvämmälle päähäni. Saavuin aukiolle, jossa oli suihkulähde, muutamia penkkejä ja puskia. Oli aivan pimeää ja vain katulamppu valaisi puistoa. Nojasin suihkulähteen reunaan ja kokeilin vettä. Se oli aivan jäätävän kylmää. Olihan ulkona melkein pakkasta. Kännykkäni värisi taskussa. Otin sen huokaisten sieltä ja näin isoveljeni Jamien soittavan. Mietin hetken vastaisinko, mutta painoin vihreää luuria. 

"Mo" vastasin lyhyesti.

"Missä sä oot!?" Jamie huusi toisesta päästä. 

"Jossain, missä sä et oo" tiuskaisin. Hän on niin ärsyttävä. Jamie on 20 vuotta ja minä 17. Vanhempamme ovat muuttaneet pois Amerikkaan. He jättivät meidät tänne, sillä suurempi talo olisi ollut liian kallis. Eivät he ikinä meistä välittäneet. Saimme siis selvitä Jamien kanssa kahdestaan. Hyvinhän se on mennyt nämä kuusi ensimmäistä vuotta. Kunnes Jamie täytti 18 ja hän sai ostaa alkoholia. Nykyään hän juo joka päivä melkein tai pitää jotkut bileet meillä. Onneksi minulla on oma valtakunta talomme toisessa päässä. 

"Jess, tule kotiin. Mä lupaan etten enää juo" Jamie huokaisi. 

"Joo joo, kuinkakohan monta kertaan tuon olen kuullut!" Tiuskaisin. "Heippa" sanoin ja suljin puhelimen. Tiputin sen vahingossa maahan. Kumarruin nostamaan sitä, ja kun nousin edessäni seisoi kaksi ikäistäni, ehkä hieman rotevampaa poikaa. Kavahdan taaksepäin. Pojilla oli verkkainen hymy kasvoillaan. He lähestyvät minua uhkaavasti. Kävelin taaksepäin, mutta suihkulähteen reuna tuli vastaan. 

"Mitäs tämmöiselle söpölle tyttöselle voisi tehdä?" Toinen pojista mietti ääneen. Hänellä oli päällään ruskea takki ja repaleiset housut. Hänen tummat hiuksensa olivat sotkuisesti päässään. Toisella oli melkein samanlaiset varusteet, mutta hänellä oli vaaleammaksi hiukset. Kun ensimmäinen poika tuli lähemmäksi, haistoin alkoholin. Hänen toinen käsi nousi kasvojenin tasolle. Yritin kerrata mielessäni ne vähäiset itsepuolustus taidot, jotka osasin. Mutta pääni löi tyhjää. Pojan käsi meni poskeltani kaulalle ja hän sanoi:

"Haluaisitko kenties kylvyn?" Hän yritti kääntää minua toisin päin, mutta väänsin vastaan. Potkaisin toista poikaa jalkaan.

"No, eipäs aleta tappelemaan" tumma poika sanoi ja kiristi otettaan kaulassani. Hengitin raskaasti ja yritin päästä hänen otteestaan. Kiukkuinen ilme kasvoillaan, poika työnsi minut suihkulähteen alle. Jääkylmä vesi valu naamalleni ja kasteli hiukset. Vettä tunkeutui korviini ja alkoi valua niskan kautta selkääni. Yritin rimpuilla pois, mutta ote niskassani tiukkeni. Yritin huitoa käsilläni poikaa, sillä kasvoni alkoivat jäätyä entistä enemmän. En saanut happea, joten nojasin suihkulähteen reunalle. Tuntui, kuin pääni räjähtäisi. Jalkani pettivät altani ja kaaduin maahan kolauttaen pääni kaiken huipuksi betoniseen suihkulähteen reunaan. Silmissä pimeni lopullisesti.  

**

Raotin silmiäni hieman. Makasin pehmeällä sängyllä. Huone oli tuntematon. Komea, mustatukkainen poika huomais heränneeni ja tuli luokseni. Missä minä olin!? Ei tämä sairaala ainakaan ollut.

"Hei, oletko kunnossa?" Poika kysyi.

"Missä olen?" Kysyin ja rypistäen otsaani. Nousin hieman ylemmäs kyynerpäitteni varaan. Päätäni jomotti.

"Löysin sut eilen illalla tuolta puistosta makaamassa suihkulähteen vierestä. Hiuksesi olivat aivan märät ja olit tajuton" poika selosti ja kaikki alkoi hiljalleen palautua mieleeni. Käänsin katseeni takaisin poikaan.

"Kuka sä sitten olet?" Kysyin ehkä liiankin töykeästi. 

"Oon Zayn" poika, tai no Zayn sanoi ja hymyili. 

"Okei, oon Jessica eli Jess" vastasin. Zayn kysyi, haluanko vettä ja tietenkin halusin. Join kaksi lasillista vettä ja yritin nousta ylös. Hiukseni olivat vieläkin vähän kosteat. Tärisin kylmyydestä, kun otin peiton pois päältäni. 

"Jää vaan sinne vielä jos haluut" Zayn sanoi ystävällisesti. 

"Ei mun pitää soittaa mun idiootille veljelle" sanoin ja otin kännykkäni pöydältä. Valitsin Jamien numeron ja soitin siihen. Puhelin piippasi kolme kertaa ja sitten hän vastasi.

"Moi Jamie" sanoin odottaen hänen reaktiotaan. Pelkäsin pahinta, mutta toivoin parasta. 

"Missä helvetissä sä olet ollut!?" Jamie kirosi puhelimeen. Odotin hetken, kunnes hän oli saanut lueteltuna maailman kaikki kirosanat ja haukkuma nimet mitä nyt pikkusiskolleen voi sanoa. 

"Olen kunnossa, mutta sua se ei näköjään paljoa liikuta" sanoin äreästi. Zayn kasteli korituolistaan keskustelualue kummaksuneesti. Pyöräytin silmiäni.

"No missä sä olet?" Jamie kysyi. 

"Zaynin luona" vastasin ja laitoin puhelimen jo valmiiksi kauemmas korvistani. 

"Mitä!? Kuka se on?! Nyt tulet kotiin tai mä-" Jamie aloitti, mutta suljin puhelimeni. Paiskasin sen lattialle ja se meni säpäleiksi. Vähät välitin. 

"Toiko sun veli oli?" Zayn ihmetteli.

"Valitettavasti" sanoin ja vedin peittoa ylemmäs. Zayn ei keksinyt mitään sanottavaa, joten kysyin:

"Miksi sä toit mut tänne?" 

"No en voinut jättää sua sinne, olisit jäätynyt kuoliaaksi" Zayn vastasi.

"Mut miksi et vienyt vaikka sairaalaan?" Sanoin, hiukan outoa olla jonkun tuntemattoman kodissa.

"En mä tiedä" Zayn sanoi. Olimme molemmat hetken hiljaa.

"Mitä sulle kävi eilen?" Zayn aloitti. 

"Haluatko oikeesti kuulla?"varmistin. Zayn nyökkäsi. Aloin selostamaan Zaynille illan tapahtumia. Zaynin ilme oli kauhistunut, kun lopetin. 

"Oot kokenu kovia" hän sanoi. 

"Koko elämän" huokaisin. Onneksi Zayn ei alkanut kyselemään enempää.

"Onko sulla nälkä?" Hän kysyi seuraavaksi.

"Joo" sanoin ja nousin istumaan sängylle. Pidin peiton kuitenkin päälläni. Taisin vilustua eilen hiukan. Zayn meni jonnekin hakemaan jotain ruokaa minulle. Aloin vasta silloin tutkailemaan paikkaa. Huone oli suuri. Ruskea hyllyllä koristi yhtä seinämää, toisella oli kaappi ja pöytä, ja kolmannella oli tämä sänky ja sen vieressä korituoli. Ikkunasta näkyi ulos, jossa näytti olevan pakkasta aika lailla. Paikkaa en tunnistanut kunnolla. Zayn tuli takaisin muutama leipä ja teetä tarjottimella. Kiitin ja aloin syömään leipää. 

"Missä muuten asut?" Zayn kysyi. 

"Brightonstreet 4" sanoin mussutan leipää samalla. 

"Mitä? Mehän asutaan ihan lähellä" Zayn sanoi. "Tossa parin kortteli päässä on se puisto" hän jatkoi. Aiva, nyt ymmärsin missä olimme. Söin leivän loppuun ja pyysin Zayniä viemään minut kotiini. Hän suostui ja pian lähdimme hänen autollaan meille päin. Toivottavasti Jamie ei hakkaa minua kuoliaaksi...

-------

                  Jess:

  

-Maija :):)