Louis nojasi seinää ja katsoi meitä. Huomasin Niallin vilkaisevan häntä ja lähtevän pois. Louis tuli luoksemme ja sanoi:
"Meidän pitää puhua, Phoenix" Nyökkäsin ja menimme hieman sivummalle "keskustelemaan".
"No mitäs nyt tällä kertaa tein" kysyin vitsilla.
"Voitaisko me olla vielä ystäviä ja unohtaa se?" Louis kysyi.
"Joo, totta kai!" sanoin ja hymyilin. Louis hymyili takaisin. Menimme takaisin Erikan ja Fionan luo ja aloimme juttelemaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Erika ja Fiona katsoivat minua ensin hieman kysyvästi, mutta kuiskasin heille, että selitän myöhemmin. Niall oli ainoastaan kadonnut johonkin. En tiedä mikä hänelle tuli. No, kellot soivta taas, onneksi viimeisen kerran tänään. Menimme ylinpään kerrokseen, jossa oli matikan luokka. Louis, minä ja Erika jäimme siihen, kun taas Fionalla oli äikkää ja Niall oli mystisesti kadonnut. Hänellä taisi kyllä muutenkin olla musiikkia, mutta mietin vieläkin, miksi hän katosi nähdessään Louisin?
"Mitä sinä pähkäilet noin?" Louis kysäisi.
"Äh, en mitään" sanoin ja opettajakin tuli jo. Menimme luokkaan ja rojahdin tuoliin. Kaivoin kirjat kassistani ja aloimme tarkistamaan tehtäviä. Louis naureskeli takapenkissä ja keikkui tuolilla jutellen toiselle pojalle.
"Tomlinson, ole hiljaa tai joudun poistamaan sinut luokasta" opettaja Matthewsanoi tiukasti. Tirskahdin hieman ja sain opettajan vihat niskaani.
"Ja sama juttu siellä" hän pauhasi. Louis virnisti minulle ja näytin hänelle kieltä. Jatkoimme matikan tehtäviä. Opettaja oli keskittynyt tietokoneeseensa ja luokka alkoi pölistä hieman. Louis repesi nauramaan kovaan ääneen ja opettaja pomppasi tuolistaan ylös.
"Nyt ulos!" Hän huusi ja osoitti ovea. Louisin nauru laantui ja hän asteli punastuneena ovea kohti.
"Tuhma Louis" kuiskasin hänelle kun hän oli kohdallani.
"Ja sieltä toinen perään vaan!" Matthew huusi ja osoitti minua. Selvä, lensimme siis molemmat ulos luokasta koulun tiukimman opettajan tunnilla. Louis avasi oven ja menimme käytävään. Matthew tuli perässämme ja räyhäsi meille hetken. Jouduimme jäämään vielä hetkeksi kahdestaan, kun opettaja palasi luokkaan. Louis huokaisi turhautuneena. Naurahdin hänen ilmeelleen ja istuin penkille.
"Onneksi ei saatu jälki-istuntoa" sanoin.
"Niinpä" Louis vastasi tylsistyneenä. Opettaja lennähti takaisin luoksemme ja pääsimme taas luokkaan. Erika virnisti ja näytin hänelle kieltä. Muut olivat muka huomaamattaan meitä. Opettaja käski tekemään tehtävät ja seurasi meitä silmä kovana. Kun kello vihdoin oli kolme, pääsimme pois kidutuksesta. Jäin juttelemaan Erikan kanssa hetkeksi, kunnes muistin, että Niallin piti tull meille.
"Mun pitää mennä ku Niall oottaa mu varmaan jo" sanoin Erikalle.
"Okei, pitäää hauskaa" hän huusi. Juoksin rappuset alas ja menin ulos. Niall seisoi jonkin matkan päässä. Menin sinne ja otin pyöräni samalla.
"Mikäs kesti?" Niall kysyi naurahtaen, kun saavuin hänen luokseen.
"Jäin vaan juttelemaan Erikan kanssa" sanoin.
"No menikö tunti muuten hyvin Niall jatkoi kyselyä. Yskäisin.
"Öm tuotaa..." Aloitin naurahtaen. "No kai se muuten pientä välikohtausta lukuun ottamatta" johon meni puolet tunnista, ajattelin.
"Että mikä?" Niall naurahti. "Mitä sä nyt taas menit tekemään?" Niall kysyi. Niin ei kulu päivääkään, etten saisi jotain harmia tai sotkua aikaan.
"No, yksinkertaisesti, näytin Louisille kieltä ja lensimme molemmat ulos luokasta" sanoin. Niall purkahti nauramaan, kuten minäkin.
"Perus juttu!" Niall sanoi. Olimme jo emlkein kotonani. Koulusta ei mene kauaa pyöräillä kotiin, sillä koko matka on melkein alamäkeä. Laitoin pyöräni katoksen alle ja menimme sisälle.
"Haloo?" Tarkisitn onko joku kotona. Vastausta ei tullut, joten olimme Niallin kanssa kahdestaa talossa.
"No mitäs tehtäis?" Kysyin häneltä ja heitin laukkuni naulakon alle. Kyllä, olen tosi siisti ihminen.
"Syödäänkö jotain?" Niall ehdotti tai oikeastaan kysyi.
"Vaikka" sanoin ja suuntasin keittiöön. Otin kaapista leivän teko välineet ja mukit molemmille. Aloimme syömään ja jutustelimme samalla kaikenlaista. Välipalan jälkeen menimme olohuoneeseen ja aloimme katsomaan komediaa. Nauroimme paljon elokuvalle, mutta Niall sai parhaimmat naurut tippuessaan sohvalta alas kesken kaiken. Heitin häntä tahallaan tyynyllä ja siitä syntyi tyynysota, kuten arvata saattaa. Lopulta nauroimme molemmat lattialla vedet silmissään sohvatyynyjä kaikkialla. Yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ja eteisestä kuului kolahdus. Käänsin katseeni kelloon, joka näytti puoli kuutta. Isän tervehdys kantautui eteisestä ja nousimme Niallin kanssa nopeasti ylös. Keräsimme tyynyjä ja siistimme muutenkin itseämme ja olohuonetta. Istuuduimme normaalisti sohvalle ja jatkoimme elokuvan katselua.
"Ai tekin olette täällä" isä sanoi. Moikkasin häntä nopeasti ja Niall sanoi asiallisesti "Hei". Olin revetä nauruun, mutta pystyin pidättämään sen sisälläni. Kun isä meni keittiöön, aloin nauramaan.
"Mitä sä nyt naurat?" Niall kysyin naurahtaen itsekin.
"Hei" sanoin kohteliaasti näyttellen häntä. Niallkin alkoi nauramaan, muttei niin rajusti kuin minä. Katsoimme elokuvan loppuun, sillä emme kehdanneet häiritä isää tyynysodallamme.
---
Taas maailman oudoin... Huomenna mä en välttämättä ehi kirjottaa kauheen pitkää ainakaa, mut perjantaina sit taas :)
-Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Ne saa mut aina hymyilemään :)