Veikeä koiruliini se siellä ~ Niall one shot Emmalle!

    Missä hän oikein oli? Onko nyt sittenkin väärä päivä..?
    Panikoin Niallin talon oven edessä. Nuorukainen oli kutsunut minut viettämään lauantai-iltaa kanssaan. Yhtäkkiä ovi avautui edessäni ja lämmin tulvahdus pöllähti kasvoilleni.
    "Moi Emma" Niall sanoi mieletön hymy kasvoillaan. Blondi hyökkäsi halaamaan minua nauraen.
    "Moii" sanoin halaten nuorukaista takaisin. Kävelimme sisälle ja jätin takkini ja kenkäni eteiseen.
    "Mee vaan istumaan olohuoneeseen" Niall huikkasi keittiön suunnasta. Tallustin pitkin käytävää, jota koristivat taulut ja valokuvat irlantilaisperheestä, kohti olohuonetta. Siellä oli kodikasta; takassa tuli, sohvalla viltti ja sohvapöydällä kynttilöiden palaessa.
    "Istu nyt, äläkä jää siihen seisomaan" joku nauroi takanani. Kääntyessäni ympäri huomasin villapaitaan pukeutuneen Niallin tuovan kaksi kaakaomukia. Istuuduttuani sohvalle, hän ojensi toisen kupeista minulle. Niallin hiukset olivat söpösti hieman pörrössä sojottaen kohti kattoa. Huoneessa oli lämmintä ja kaakao maistui taivaalliselle - olin juuri laahustanut kaksi kilometriä pakkasessa tänne.
   "Kukas tämä on?" kysyin ihmeissäni, kun huoneeseen juoksi jostain suloinen koira.
   "Se on mulla hoidossa, omistaja on etelänmatkalla" Niall sanoi minun rapsuttaessa koiraa korvan takaa.
    "Olet aika lutunen" hymyilin katsellessani hauvaa. Huomasin Niallin virnistelevän tyytyväisenä. "Et sinä vaan koira" nauroin toiselle.
    "No juu, tajusin" Niall sanoi tökäten minua olkapäähän. Nappasin suklaapallon pöydältä.
    "Hei haluutko pelata vaikka jotain?" irlantilainen ehdotti. Nyökkäsin innostuneena. Niall nousi rennosti sohvalta ja tallusti pelikaapille. Nuo jalat näyttävät aivan jumalattoman hyviltä noissa vaaleissa farkuissa... 
     "Haloo?" Niall naurahti heiluttaen kättään. Heräsin transsistani ja älähdin 'Täh?'
     "Niin, että käykö tämä?" sinisilmäinen kysyi esitellen monopolya.
     "Vallan mainiosti" virnistin napaten taas yhden suklaapalleron. Niall toi pelin pöydälle minun raivatessa hieman tilaa siihen. Asettelimme laudan valmiiksi ja irlantilainen lösähti viereeni sohvalle.
     "Hei mä haluun olla se kenkä" Niall vingahti, kun nappasin saappaan pelinappulaksi.
     "Nopeet syö hitaat kuule" sanoin huvittuneena.
     "Mut mä oon aina ollut se ja..." blondi ulisi ja katsoi minua koiranpentu - ilmeellä.
     "Hei toi on kiristystä" mutisin ja luovutin kengän irlantilaiselle söpöliinille. "Mut en mä mikään paatti haluu olla" irvistin oudon näköiselle vekottimelle.
     "Se on laiva" Niall sanoi irkku-aksentillaan.
     "No mikä ikinä" naurahdin ja pistin sen takaisin koppaan. "Ja minä tää on?" Kysyin kauhuissani nostaen käteen epäilyttävän näköisen nappulan.
     "Sormustin kai..." Niall sanoi kääntäen päänsä minua kohti.
     "Oho, mä luulin aivan jotain muuta..." tunsin punastuvani pienesti, kun ajattelin, kuinka tollo olin...
    "Hei Emma tää on lastenkin peli" Niall nauroi äänekkäästi.
    "No en mä voinut tietää..." mutisin itsekseni. "Se näytti ihan ko..." mumisin melkein äänettömästi.
    Aloitimme pelin. Minun huono arpatuurini johti siihen, että Niall oli selvästi johdossa heti alusta alkaen. Kinastelimme nauraen - Niall oli kova huijaamaan.
    "Se oli ihan varmasti kuusi!" irlantilainen väitti tiukasti.
    "No ei ollu!!" kikatin takaisin. Noppa oli varmasti ollut kaksi, kun toinen oli kääntänyt sen toisin päin. "Mitäs tähän sanot?" kuiskasin salaperäisesti, ennen kuin hyökkäsin kutittamaan nuorukaista.
     "Emmaa!" Niall huusi nauraen. "L-lopeta" hän nauroi - se oli kuin musiikkia korvilleni. Niall kaatui sohvalle selälleen ja nousin hänen jalkojensa päälle.
     "Sovitaanko, että se oli kakkonen?" kiristin häntä pitämällä sormeani toisen leuan alla.
     "Ei, se oli --" Niall melkein sanoi, mutta korjasi sitten väitteensä nopeasti nähtyään katseeni. "Juu siis kaksi tottahan toki" tuo vakuutti. Päästin hänet irti, Niall huokaisi dramaattisesti minun nauraessa.

     "Mitäs sitten?" blondi poika asettui sohvalle rennosti pelin jälkeen.
     "Sä huijasit koko ajan" jaksoin yhä väittää. Niall kahmaisi yhden suklaan suuhunsa naureskellen.
     "Enkä. Sä hävisit, koita jo niellä se" hän tokaisi ylpeänä. Tiirailin tekoblondin ilmeitä. Katseeni kiersi pitkin huonetta. Joka kolossa paloi kynttilä.
     "Hei pelataan huojuvaa tornia!" hihkaisin huomatessani pelin hyllyllä.
     "Eii, mä oon surkee siinä" Niall voivotteli minun innostuessa vielä enemmän. Hain pelin hyllystä ja kokosin tornin sohvapöydälle.
     "Ootko muuten joulun kotona?" kysyin asettaen viimeisen palikan huipulle.
     "Itse jouluaaton oon kotona, sitten lähen perheen luo Irlantiin" toinen vastasi. "No, kumpi alottaa?"
     "Mä" vastasin itsevarmasti. Ensimmäinen pala irtosi helposti.
     Hetken jännittävän pelaamisen jälkeen torni huojui uhkaavasti, kun minun vuoroni tuli. Varoen vedin palikan pois.
     "Huh..." Huokaisin helpotuksesta. Niall kumartui eteenpäin ja tarkkaili tornia.
     "Ei tätä voi saada" hän parkaisi. Purin huultani katsoessani, kun toinen kohotti kätensä, tarttui palaan ja samassa torni oli palasina pöydällä. Repesin nauruun ja keräsin palat kasaan.
     "Ei ollu hauskaa!" Niall sanoi muka 'surullisena'.
     "Olipas. Todella hauskaa" naureskelin vieressä. Pörröpää nappasi pöydältä suklaapallon ja heitti sen suuhunsa. Niall otti toisen karkin ja heitti sen ilmaan - tällä kertaa se pomppasi nuorukaisen otsaan. Nauraen hän kellahti sohvalle selälleen. Päänsä hän laski varoen polvilleni. Niall nosti jalkansa käsinojalle ja heilutteli varpaitaan. Laskin kämmeneni pään molemmille puolille ja pyörittelin blondattuja hiuksia sormissani. Niall hyräili jotain hiljaa ja piti silmiään takkatulen loimussa. Hetken päästä hän nosti katseensa ja katsoi pyöreillä silmillään minuun. Siniset silmät korostuivat hämärässä kynttilöiden valossa. Silmät liikkuivat eloisasti kasvoillani tutkaillen jokaista yksityiskohtaa. Hänen hiuksensa tuntuivat niin pehmeälle sormenpäitäni vasten.
    Yhtäkkiä kuului koiran haukuntaa.
    "Hoi, poika! Nyt hiljaa siellä!" Niall torui pentua, joka kipitti eteisestä luoksemme lutunen ilme kasvoillaan. Niall nousi istumaan sohvalle ja tuijotti rakkia otsa kurtussa.
    "Hei, se ei tykkää tosta" sanoin naurahtaen. Koira jolkotti nurkkaan ja asettui makaamaan maahan. Pyöritin hiukseni ponnarille ja solmin ne päälaelle pois silmien edestä. Äkkiä huomasin Niallin tuijottavan minua.
    "Mitä?" naurahdin kiusaantuneena toisen tuijotuksesta.
    "Ei mitään, mä vaan..." Niall sopersi. Katsoin muualle ja yritin piilottaa korviin asti levinnyttä hymyä.
    "Noh, äläpäs nyt käännä päätäsi. Haluun nähdä sun sulosen hymyn" Niall vakuutti arasti. Vilkaisin häntä silmäkulmastani. Sen piti olla vain nopea vilkaisu, mutta jäinkin katselemaan häntä. Miehenalku kohotti toista suupieltään tehden veikeän virneen kasvoilleen. Niall nojautui aavistuksen lähemmäksi minua. Tein samoin. En oikeasti edes tiennyt, mitä oli tapahtumassa, mutta yhtäkkiä huomasin kasvojen olevan aivan lähekkäin.
     Meinasin pompata kuuhun, kun ovikello kajahti hiiren hiljaisessa talossa. Erkaannuimme toisistamme kuin salaman iskiessä.
    "Apua..." henkäisin sydän pamppaillen - pelästyksestä vai äskeisestä? Niall nousi kankeasti seisomaan ja kipaisi eteiseen. Minä emmin hetken, ennen kuin katosin vessaan.
    Tuijotin itseäni tiukasti peilistä. Miten hän tekee sen? Saa perhoset vatsaani pelkästä vilkaisusta. Olinko todella ihastumassa häneen? Mitä äsken tapahtui? No niin, rauhassa vaan. Mene takaisin olohuoneeseen. Älä välitä kiusallisesta hiljaisuudesta. Pyydä häntä vaikka soittamaan kitaraa. Laske hitaasti kymmeneen.

    Heti käytävällä törmäsin nuorukaiseen.
    "Kukas siellä oli?" kysyin, kuin äskeistä kohtauksta ei olisi koskaan ollutkaan.
    "Naapuri vaan. Kävi tuomassa joululahjan" Niall sanoi - varoen katsomasta silmiini - ja heilutti kädessään punaista pakettia. Kävelimme tönkösti takaisin olohuoneeseen. Nuorukainen laittoi takkaan puun ja jäi seisomaan toimettomana keskelle huonetta.
    "Voitko soittaa jotain mulle?" kysyin tuntien kämmenieni hikoavan. Niall rapsutti takaraivoaan ja innostui ajatuksesta.
    "No mikäs siinä" poika sanoi ja haki akustisen kitaran. Niall asettui sohvalle istumaan ja kömmin hänen viereensä. Niall viritti soittimen ja alkoi sitten näppäillä jotain sattumanvaraisia sointuja.
    "Mitä haluut, et soitan?" tuo kysyi kääntäen kasvonsa minuun. Katseemme kohtasivat - sisälläni pyörähti ja sydämmeni syke kiihtyi.
    "Mitä vaan. Mulle käy kaikki" sanoin hiljaa. Istuin risti-istunnassa sohvalla ja kiedoin viltin ympärilleni. Hennot sävelet kaikuivat ilmassa, kun Niall esitteli taitojaan. Suljin silmäni. Miljoona perhosta pyöri vatsassani, kun kuulin hänen karhean äänen laulavan epävarmasti. Muutaman tahdin jälkeen nuorukainen sai lisää rohkeutta ja lauloi vahvemmin. Päässäni pyöri. En oikeastaan edes kuullut, mitä hän lauloi. Se kuulosti ihanalta.
    Avasin silmäni, kun Niall veti viimeiset soinnut kitarasta. Poika nousti jalkansa sohvalle ja istui risti-istuntaan minua vastapäätä.
    "Oliko hyvä?" irlantilainen kysyi hymynpoikasen leikitellessä hänen huulillaan.
    "Joo, täydellistä" virnistin takaisin. Niall näppäili kielillään sävelmää.
    "Haluutko soittaa?" tuo kohotti kulmaansa.
    "Njääh, soita sää vaan" hymähdin. Hetken huoneessa kaikui vain arka sävelmä.
    "Soittaisit nyt" Niall aneli kulmiaan kohottaen.
    "En mä osaa"
    "Mä en keksi mitään soitettavaa"
    "Joo niin varmaan" sanoin katsoen toista syvälle silmiin. Yhtäkkiä Niall alkoi näppäillä Little Thingsiä.
    "Hei, älä soita tätä" pyysin kääntäen pääni takkatulen loimuun.
    "Miksen?" Niall kysyi jatkaen yhä.
    "Se saa mut itkemään" totesin hymyillen. Kun ensimmäistä kertaa tapasin Niallin, hän soitti tuota kappaletta. Eikä se ollut ainoa syy. Kappale oli aina ollut niin tärkeä minulle. "Se on niin kaunis"
    "No sittenhän mä ainakin soitan sen" Niall päätti virnistäen.
    "Etkä!" sanoin tiukasti. Koitin laittaa käteni kitaran kielille, mutta Niall kääntyi jatkaen soittoaan.
    "Hei oikeesti" korotin ääntäni.
    "Your hands fit- lalaalaa, miten se taas alkaakaan" Tuo purskahti nauruun ja sekosi soinnuissa.
    "Annapa se kitara" pyysin toiselta. Niall ojensi soittimen minulle ja vein sen roikkumaan omalle paikalleen. "Näin" hymyilin voitonriemuisena.
    "Hei luulet sä oikeesti, etten mä nyt sais tota tuolta?" Niall kysyi toinen kulma koholla.
    "Kyllä" ilmoitin, pieni epävarmuus äänessäni. Irlantilainen nousi sohvalta ja lähti kävelemään verkkaasti kohti minua. "Älä tule lähemmäksi" sanoin naureskellen. Niall näytti uhkaavalta virnistellen parin metrin päässä.
    "Miten niin muka...?" tuo kysyin hykerrellen. Niall askelsi eteenpäin ja pysähtyi eteeni. Suojelin kitaraa takanani. Niall kohotti kätensä uhkaavasti kutitus-asentoon.
    "Uskallatkin, Horan...!" henkäisin, ennen kuin poika hyökkäsi kutittamaan minua kyljistä. Kiljuin niin, että talossa kaikui ja juoksin pojan viikaria pakoon.
    "Hei tyhmä!!" nauroin vedet silmissä. Niall vain jatkoi itsekin nauraen. "Lopeta!" anelin painautuen seinää vasten.
     "Koirakin kattoo, että mitä sä kiljut" Niall naureskeli. Vilkaisin koiraa, joka makoili lattialla kippurassa meitä vilkuillen. Käänsin katseeni takaisin Niallin sinertäviin silmiin. "Oikeestaan... Mun pitäis kertoo sulle yks juttu" Niall sanoi epäröiden.
     "Mikä juttu?" kysyin kummissani. Nuorukainen oli hiljaa tovin.
     "Kutsun sut tänne, koska halusin kertoo... Noh, siis... Oon ihastunut suhun" Niall henkäisi.
     Sydämeni meinasi pysähtyä. Tuijotin vain toista epäuskoisena silmiin. Hän liikahti kankeasti.
     "Mitääh?" älähdin, ennen kuin ehdin hillitä suuni.
     "Sori ei olis ehkä pitäny sanoo mitään..." Niall mutisi perääntyen. Siinä samassa tartuin häntä kädestä ja vedin hänet luokseni. Sinisilmäinen katsoi minua syvälle silmiin. Hän lähestyi kasvojani. Suljin nopeasti silmäni, ennen kuin painoin huuleni hänen huulilleen epäröimättä. Kiedoin käteni hänen niskan taakse ja vedin lähemmäksi. Ilotulitukset räjähtelivät sisälläni.
    "Kyllä säkin ihan siedettävä oot" sanoin sarkasmilla, kun irrottauduimme suudelmasta.
    "Hahhah" Niall virnisti painaen minut seinää vasten. Hän sipaisi poskeani ja painoi uuden pusun huulilleni. Vahvat kädet liikkuivat selkääni pitkin. Minulle tuli äkisti tunne, kuin joku katselisi meitä. Käänsin päätäni vähän sivulle ja huomasin huvittavan näyn. Koiruliini nökötti vieressämme ja mulkoili meitä pää vinossa.
    "Tollo koira..." Niall naureskeli ja kumartui rapsuttamaan sitä korvan takaa. Tallustelin takaisin sohvalle - vakiopaikallemme - ja asetuin makoilemaan siihen.
    "Haittaisko sua lainkaan, jos jäisit yöksi tänne?" Niall ehdotti kömpien viereeni makaamaan. Hän laski kätensä kyljelleni.
    "Ei kai... Kyllä sulta varmaan yksi varahammasharja löytyy" sanoin vinkaten silmää ja vetäen viltin sitten päällemme.
    "Totta kai" Niall sanoi kasvoillaan tuttu virne.
    Katselimme, kun tuli takassa hiljaa hiipui ja lopulta sammui. Ja niin yö sulki meidät aaltoihinsa.

***

Soo sorryy tosta lopusta!! Keskittyminen vähän herpaantui lopussa, mut tykkäsitkös muuten?? Enkä keksinyt mitään hyvää otsikkoa... :DD